keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

"Kuolleet sielut"

En voinut mitään sille, kun venäläisen kirjailijan aihe tunkeutui tajuntaani. Kuolleiden sielujen ostaminen ei mahtunut päähäni täysjärkisen liiketoiminnalta.
   Teollisen maailman touhuista mielestäni näytti päästökauppa käsittämättömältä. Sitä käydään. Samalla tavalla miten teki venäläinen liikemies. Kunnolla en ymmärrä, kun ei ole väännetty rautalangasta. Käsitän kuitenkin: kuolleet sielut ja päästökauppa tähtäävät samankaltaiseen. Nyt teveesä esiintyi maanviljelijä. Suunnitteli päästöoikeuksien ostamista ja myymistä. Ylpeili omana keksintönään.
   On vähän myöhässä. Venäläinen kirjailija kertoi jo hollin aikaa sitten semmoisesta kaupankäynnistä. Ilmeisesti oman ideanaan esitttävä ei katsonut dokumenttia Pohjois-Amerikasta. Dokumentti kertoi yrittäjästä, joka osteli päästöoikeuksia maanviljelijöiltä ja pienyrittäjiltä. 
    Yhä hullummaksi menee ihmiskunta. Venäläisen ammoin kuolleen kirjailijan ajoista ei paljon kehittynyt.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Vouhottamista on monenlaista

Otti aivoon enemän tai vähemmän saunapäivästä höyryäminen. Ei vaikuttanut täysjärkisten tavalta.
Kait se li ilmastoystävällistä!

Lapsellista on Greta Thunbergista hehkuttaminen. Gretan "taistelu" ilmaston puolesta on tuuleen huutamista. Maailmanlaajuinen ilmiö ei siitä parane.
    Suurena tekona mainitaan matka Amerikkaan purjeveneellä. Eivät arvanneet pitää salassa: kenenkä veneellä? Kuka pystyy sanomaan; miten suurta vahinkoa tehdään tyttöselle, kun hänestä tulee julkkis? Kenenkä syy, jos tyttö häiriintyy.
    IkiWanha uskaltaa väittää, vaikka ei tiedä. Monacon prinssi ja hänen veneensä ei ole ilmaston suojelua. Se on valtavaa tuhlausta! Luonnon varojen haaskausta. Mitä maksaa Moncon ylimystö? Mitä maksaa ökyveneiden valmistus?
    Kuka viitsii ajatella?   

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Urheilijatko rehtejä?

Hiukan nolotti aitajuoksijanaisten puolesta. Suomalaiset olivat hyviä. Tummaihoinen "teiniaituri" oli parempi!
    Vaaleampi-ihoiset suomalaiset riekkuivat saavutuksellaan. Ja unohtivat tummaihoisen kilpakumppaninsa yksikseen.
    Miksi eivät ottaneen itseään parempaa yhteiseen iloon? Eivätkä toimittajat näyttäneet havainneen mielestäni isoa mokaa?
   Joku voisi sanoa rasismiksi! 
   Olihan se vähän tyhmää.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

IkiWanhan päivä

Tavallista aamua häiritsi kipu sairaamman jalan sääressä ja jalkapöydässä. Hetken käppäiltyäni hiljakseen hellitti.
   Viimeiset kaurat aamupuuroon. Viimeinen soppa entisistä mustikoista menossa. Mitäköhän sitten?
Punnitsin: 68 kg. Puuron jälkeen menin lojumaan. Nukandin hetken, kuten yleensä. Sitten olikin aika valmistella päivän ateriaksi.
   Tuumailin mestarikokkien esityksiä, heillä on korkeammat tavoitteet. Oma aivoitukseni on selkeä. Taloudellisella tavalla ravitsevaa ruokaa. Mitähän se sisältää? Pienehkö kesäkaali. Neljä kookasta perunaa. Puoli kiloa porkkanoita. Iso sipuli ja pieni sipuli, olivat hyllyssäni. Alennushinnalla porsaan sisäfilepihvi, ehkä puolisen kiloa. Pakasteesta kylkiviipale pakkaus. Suolaa ja inkivääriä. Jääkaapista vanhentunutta vispikermaa.
   Ylpeilen: ruokavalioni sisältää sianlihaa ja vispikermaa. Haistelkoot ravintoterapeutit omansa. Joku heistä puhuu palturia, niin kuin tuokin, joka ruudussa väitti: "maitoon lisätään sen takia D-vitamiinia, kun sitä ei luonnostaan maidossa ole." ??!!  Tuohan on kaikkia totuuksia vastoin!
    Työaikana verstaalla kuunneltiin radiota. Uskottiin kaikki sieltä kuultu todeksi. Totta tai ei, samana päivänä kuului kaksi esitelmää. Aamupäivällä esiintyi nainen. Tuomitsi maidon lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi. Iltapäivällä toinen nainen puhui vitamiinien hyödyllisyydestä. Esitelmän viimeinen lause kuului: "Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!"
Taidatkos sen selkeämmin sanoa?
   Maidon juonnin lopetin pierettämisen takia. Voimariinia, juustoa, piimää käytän ja voita kalan paistoon. Aikoinaan käppäillessäni KYS:in käytävillä, löysin pumaskan, joka kertoi: "sian lihassa on 60% hyviä rasvoja." Voiko se olla totta? Kyllä voi. Yhteiskunnan rappuja kiivetessään keksi Hanna-Kaisa Heikkinen kiertää "ravitsemusterapeuttina" Puhumassa virallista totuutta. Totta kai menin kuuntelemaan "vaalimainontaa".  Näytti talukon eri rasva-aineiden huonoudesta. Se ilmaistiin kaistoina, joissa oli valkoinen ja punainen osa. Tiirailin kaihisilla silmilläni. Sian lihan kohdalla oli valkoinen osa punaista pitempi, siis: enemmän hyvää, kuin haitallista! Kysin lappunen kertoi totuuden. Heikkinen säästi totuutta, ei maininnut sanallakaan sian lihasta. Saarnasi vain virallista uskontoa.
         "Ravintoterapeutti Laatikainen puhui palturia. Maidon rasvassa on D-vitamiinia. Siihen uskon.
Laatikainen unohti, miksi maitoon tarvitsee lisätä D-vitamiinia?
    Voi pyhä yksinkertaisuus: Siksi, kun se otetaan siitä ensin pois! Ensin otetaan ja sitten lisätään?!

Uunipataa värkätessäni tuli mieleen sanoma: "pankaa yhtäaikaa eri aineksia, ne seurustelevat ja muodostavat makuja."
    Tietenkin uunipataan yleensä pannaan kaikki kerralla, niin minäkin. Voitte uskoa, että maistui!!

Painuin ruokalevolle. En ole tottunut päiväuniin. Tänään tuli poikkeus. Nukahdin. Ehkä lähes tunnin. Kahvia kaipasin. Sitten, mustikoita. Rymytessäni vilkuilin, josko olisi kerättäväksi asti? Viime viikolla yritin. Varasin poimurin. Onnistui huonosti. En kunnolla pystynyt. Sain ehkä puolisen litraa. Liian paljon roskaa ja raakileita, panin biologiaan.
    Hyvää keliä ja aurinkoistakin. Tänään yritin onnistuneemmin, mutta en häävisti. Osuin vähän mustikkaisempaan. Keräilin poimurin täyteen. Taitaa vetää puolitoista litraa.
   Heti mentyä takkusi. Kuljin autolta satakunta metriä. Muistin: itikat! Pipo! Piti käväistä uudestaan autolla. Selkä huomautti: -- tukivyö!
    Poimurin täyden kerääminen oli äärimmäinen.  Väsymys voitti. Autolle kävely vaivalloista. Samoin kotiin sisälle pääsy. Lähtiessäni olin voidellut sairaamman jalan Hirudoitilla.
   Mustikat keräsin kuivallla kankaalla. Palatessani autolla oli paikoin tiet sateesta märkinä. Asuitaloni ympäristössä kuivat asfaltit.
   Siivoan marjat huomenna pakastimeen.
   Kävin ostamassa 35 cl pullon.         

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kaikenlaista harmia

Olen varsinainen epäonnen soturi. Tietävä kone simahti. Isra avustaa uuden kanssa. Omin avuin edistyin sen verran, että sain kasattua kokeeksi pienen jutun, mutta kone ei suostu polttamaan. En saa levyä. Kahdesssa ohjelmassa on poltto-omonaisuus. Toinen kehottaa asetamaan kelvollisen levyn, Yhä uudelleen. Toinen kertoo Amerikan kielellä: "tuntematon virhe".
    Eikä siinä kaikki. Televisio vilkutteli muutamina aamuina, kunnes erään kerran ei näkynyt elon merkkiä. Olo tuntuu toimettomalta.
   Tätä kirjoittaessani ohjelma herjaa joka sanan. Jatkuva punainen kihara ärsyttää.
  Eilen rymysin huonoine jalkoineni maastossa. Väsyksiin asti. Tänä pänä voisi huilata. Mutta pitää kai mennä rymyämään rinteille, kun "järkihommat" takkuavat.
   Isralla on omansa puuhaa. Koska mahtaa joutaa IkiWanhaa hyysäämään.
   Eipä tässä enempää. Motiivi ei ole huipussaan.
  Niin, yksi asia kohentui. Kelvottoman näppäimistöni tilalle sain uuden, valaistuin kirjaimin.