Tavallista aamua häiritsi kipu sairaamman jalan sääressä ja jalkapöydässä. Hetken käppäiltyäni hiljakseen hellitti.
Viimeiset kaurat aamupuuroon. Viimeinen soppa entisistä mustikoista menossa. Mitäköhän sitten?
Punnitsin: 68 kg. Puuron jälkeen menin lojumaan. Nukandin hetken, kuten yleensä. Sitten olikin aika valmistella päivän ateriaksi.
Tuumailin mestarikokkien esityksiä, heillä on korkeammat tavoitteet. Oma aivoitukseni on selkeä. Taloudellisella tavalla ravitsevaa ruokaa. Mitähän se sisältää? Pienehkö kesäkaali. Neljä kookasta perunaa. Puoli kiloa porkkanoita. Iso sipuli ja pieni sipuli, olivat hyllyssäni. Alennushinnalla porsaan sisäfilepihvi, ehkä puolisen kiloa. Pakasteesta kylkiviipale pakkaus. Suolaa ja inkivääriä. Jääkaapista vanhentunutta vispikermaa.
Ylpeilen: ruokavalioni sisältää sianlihaa ja vispikermaa. Haistelkoot ravintoterapeutit omansa. Joku heistä puhuu palturia, niin kuin tuokin, joka ruudussa väitti: "maitoon lisätään sen takia D-vitamiinia, kun sitä ei luonnostaan maidossa ole." ??!! Tuohan on kaikkia totuuksia vastoin!
Työaikana verstaalla kuunneltiin radiota. Uskottiin kaikki sieltä kuultu todeksi. Totta tai ei, samana päivänä kuului kaksi esitelmää. Aamupäivällä esiintyi nainen. Tuomitsi maidon lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi. Iltapäivällä toinen nainen puhui vitamiinien hyödyllisyydestä. Esitelmän viimeinen lause kuului: "Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!"
Taidatkos sen selkeämmin sanoa?
Maidon juonnin lopetin pierettämisen takia. Voimariinia, juustoa, piimää käytän ja voita kalan paistoon. Aikoinaan käppäillessäni KYS:in käytävillä, löysin pumaskan, joka kertoi: "sian lihassa on 60% hyviä rasvoja." Voiko se olla totta? Kyllä voi. Yhteiskunnan rappuja kiivetessään keksi Hanna-Kaisa Heikkinen kiertää "ravitsemusterapeuttina" Puhumassa virallista totuutta. Totta kai menin kuuntelemaan "vaalimainontaa". Näytti talukon eri rasva-aineiden huonoudesta. Se ilmaistiin kaistoina, joissa oli valkoinen ja punainen osa. Tiirailin kaihisilla silmilläni. Sian lihan kohdalla oli valkoinen osa punaista pitempi, siis: enemmän hyvää, kuin haitallista! Kysin lappunen kertoi totuuden. Heikkinen säästi totuutta, ei maininnut sanallakaan sian lihasta. Saarnasi vain virallista uskontoa.
"Ravintoterapeutti Laatikainen puhui palturia. Maidon rasvassa on D-vitamiinia. Siihen uskon.
Laatikainen unohti, miksi maitoon tarvitsee lisätä D-vitamiinia?
Voi pyhä yksinkertaisuus: Siksi, kun se otetaan siitä ensin pois! Ensin otetaan ja sitten lisätään?!
Uunipataa värkätessäni tuli mieleen sanoma: "pankaa yhtäaikaa eri aineksia, ne seurustelevat ja muodostavat makuja."
Tietenkin uunipataan yleensä pannaan kaikki kerralla, niin minäkin. Voitte uskoa, että maistui!!
Painuin ruokalevolle. En ole tottunut päiväuniin. Tänään tuli poikkeus. Nukahdin. Ehkä lähes tunnin. Kahvia kaipasin. Sitten, mustikoita. Rymytessäni vilkuilin, josko olisi kerättäväksi asti? Viime viikolla yritin. Varasin poimurin. Onnistui huonosti. En kunnolla pystynyt. Sain ehkä puolisen litraa. Liian paljon roskaa ja raakileita, panin biologiaan.
Hyvää keliä ja aurinkoistakin. Tänään yritin onnistuneemmin, mutta en häävisti. Osuin vähän mustikkaisempaan. Keräilin poimurin täyteen. Taitaa vetää puolitoista litraa.
Heti mentyä takkusi. Kuljin autolta satakunta metriä. Muistin: itikat! Pipo! Piti käväistä uudestaan autolla. Selkä huomautti: -- tukivyö!
Poimurin täyden kerääminen oli äärimmäinen. Väsymys voitti. Autolle kävely vaivalloista. Samoin kotiin sisälle pääsy. Lähtiessäni olin voidellut sairaamman jalan Hirudoitilla.
Mustikat keräsin kuivallla kankaalla. Palatessani autolla oli paikoin tiet sateesta märkinä. Asuitaloni ympäristössä kuivat asfaltit.
Siivoan marjat huomenna pakastimeen.
Kävin ostamassa 35 cl pullon.
