Velkajarru

 Televisiosta ei pitkään aikaan, tokko milloinkaan poliitikkojen suusta kuulunut järjen häivää. Minun arvosteluni ei tosin hetkauta. Huutavan ääni korvessa. Kirjoitan siksi, että jälkeläiseni aina neljänteen polveen huomaavat, että höperö ukki kuitenkin jotain ajattelee. Vanhana sosialidemokraattina minua hävettää. Mielestäni alkuperäinen puolue oli lähellä kansaa, mutta harmikseni se kehittyi tyhjän puhujaksi. Silloin tällöin pulpahtaa Sanna Marin. Hurmaus kyvyn ansiosta ei muista kukaan, miten valtion velka kasvoi. Sanna Marin oli suuri kupla, niin suuri, ettei useimmat vielä huomaa.

Semmoinenkin saavutus, kuin Natoon meno joidenkin mielestä kehutaan. Tosi asiassa Suomi liittyi Natoon paniikissa. Eipä silti, kyllä minäkin pahoja pelkään.                                      

Untako vain?

 En ole taikauskoinen, vai olenko? Elon mainingeissa on muisti menettänyt otettaan. Olen itsekseni päätellyt: - Muisti on melkoinen veitikka. Herää kysymyksiä. Tosi ja uni menee sekaisin ja limikkäin, etten pysty erottamaan toisistaan.  Lähtee siitä, kun maanantai on pesupäivä. Joskus unohdan sen totaalisesti, huomaan vasta sitten, kun hoituri tulee,

Semmoinen on muistikuva, että odotin rauhallisesti. Sitä ihmettelin, että hoituri viipyi, tuli kello yhden sijaan puoli kahdelta maanantaina. Pitkästyin. Riisuin itseni ja menin pesupaikalle. Hoituri tuli, sanoi: - Suihku omaan käteen. Tuli melko kuumaa. Huomautin. Sanoi: - Pystytkö säätämään tästä? Vaivoin kykenin. Hoituri häipyi, jäin hetkeksi yksin. Heräsi kysymys: - Minnekä? Nousin katsomaan. Oven raosta ei näkynyt hoituria, näkyi kännykkä ja sormi. Kännykän taulu kirkastui ja vuoroin himmeni. Mitähän se roplaa? En enempää ihmetellyt, sehän on yleinen tapa. Menin suihku tilaan. Kohta tuli hoituri. Pyysin pesemään selän.

Kun tulin pukemaan, ihmettelin: - Miksi hoituri on pannut istuimen käsinojien päälle riisumani alusvaatteet, toisen päälle paidan ja toisen päälle alushousut? Asetin ne erilleen, muka muistin virkistykseksi. Poissa oli nojien päällä olleet pienet tyynyliinat, harmaa ja värillinen. Miksi niitä oli kahta väriä? Olin muistavinani, ettei harmaita löytynyt kuin yksi.

Semmoinen tarina: Roplasiko hoitaja omaa puhelintaan? Seuraavana päivänä avatessani puhelimeni pyysi PIN-koodia.

Minkä näköinen hoitaja oli? Kasvojaan en muista. Ei ollut sinistä pukua. Oli pitkä leninki, epämääräisen värinen, tuo mieleen pienviljelijän emännän navettatakin. Väsyneet silmät, minulla.

Antaa ajan kulua, vahinkoa ei tullut.          

Surkea näytelmä

 Että voi olla typerää esitystä eduskunnan kyselytunnilla. Muka välikysymys. Surkea käsikirjoitus. Onneton ohjaus ja turhauttava näytteleminen. Vanhana sosialidemokraattina kiinnostuin puolueen näkökannasta kiivaileva naisedustaja.

Vaaleanpunavärin kantaja joutui aatettaan vastaisesti puolustamaan "jyväjemmareita". Täysin aatetta vastoin pukeutunut pitkään valkeaan. Vaikutti vähän innottomalta "puolustaessaan" viljelijöiden tukijaisia. Joita puolue on vastustanut aikaisemmin. Kiivas sanan käyttäjä tuo mieleen legendaarisen Hertta Kuusisen.

Hallituspolitikka

 "Ei tule kesää"                                                                                                                          Seuraavasta hallituksesta kaavailevat jotain. Enimmäkseen höppäpuheita. Demareille jotkut sovittelevat päähallituksen viittaa. Ei tule paremmaksi. Olen vanha sosialidemokraatti. Puolue meni pilalle vaihtaessaan kutsumanimeä. En ole demari sen jälkeen kun hyljeksivät Mauno Koivistoa. Demarit sanoivat: - Koivisto on nuuka. Kun vertaillaan hallituksia keskenään. Demarit eivät saa puhtaita papereita. Tämä ei ole pelkkä mielipide. Tämä on todellista elämää. Paavo Lipposesta lähtien hallituksen lopettaessa, valtion velka oli suurempi kuin hallituksen aloittaessa. Tämä ei ole pelkkä mielipide, pätee nykyiseenkin hallitukseen, josta en jätä syyttämättä, vaikka tässä ei demareita olekaan. 

Kun tämä meni puolueisiin, tulkoon mainituksi lause puolen vuosisadan takaa. Olin silloin nelissä kymmenissä. Olimme hänen kanssaan samalla luokalla Ohemäen kansakoulussa sodan aikana. Tuumaili tällä tavalla: - Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista, kun minä? Niinpä!

Olen kärkäs ennustamaan. Useimmiten ennustan väärin. En lopeta ennustamista. Siinä ennustamiseni osui kohdalleen, kun epäilin Orpon hallitukselle huonosti onnistumista.  Tuumailin, että Petterille tulee vielä orpo olo. Eihän Petteri tunnusta, tai ei yritäkään. Joka tapauksessa seuraavienkin hallitusten lopettaessa Suomen valtion velka on tänään suurempi, mitä se oli aloittaessa. Hekumoivat talouden kasvulla. "Kasvu" on muutamia prosentteja vuodessa. Velka kasvaa enemmän kuin talous. Poliitikkojen puheet ovat katteettomia.

Paavo Lipposen aikaan pähkäilivät sopeutuksesta: - Sopeutetaanko neljä, tai kuusi miljardia. Paavo määritteli: - Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia! Tuota ei uskonut erkkikään. Siitä hetkestä tähän päiväänkään kasvu ei tuonut riittävästi. Vuosikymmeniä jatkunut jankuttaminen kyllästytti. Mielessäni sana kasvu, alkoi kuulostamaan kirosanalta. Tältä istumalta tuntuu, että alaviistoon on talous mennyt ja sama suunta jatkuu vielä seuraavankin hallituksen jälkeen. Jatkumo. 

Vanhana sosialidemokraattina saan jälleen kokea häpeän tunnetta. Antti Lindman esittää uusia veroja!? Ei paljon äly päätä pakota. Olin ällistynyt, eivät ne vielä yhtä älyvapaata ole keksineet. Oikeastaan politiikka on valheellista. Sanovat: - Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.

Sanoi joku niinkin, että: - Politiikka on mahdollisuuksien taitamista. Niinpä. Kumpaa mahtaa taitaa demaripoliitikot?

Kernaasti arvostellaan, kuka on hyvä jossain. Sehän on mieleistä monille, jos saa joitakin arvioida muita huonommiksi. Sellaista olen kokenut koko pitkän elämäni ajan.

                                                             

             

Lihavuus

 Vastakohtia

Kenen todellisuuden taju heittää? Kaksi kovin erilaista dokumenttia teeveessä. Ilmaston muutos ja lihavuus. Kuivuus, tulvat ja maanjäristykset tekevät tuhojaan ja jättävät miljoonittain ihmisiä kodittomiksi. Lihavia ei siinä dokumentissa näkynyt.

Sitä seuranneessa ohjelmassa esiintyneet kansalaiset eivät olleet lihavia, olivat terveen näköisiä. Viisaudestaan en vakuuttunut. Ovatkohan älykkäitä? Politiikkaa kaikki tyynni.  En allekirjoita yhdenkään puheen vuoroa. Kinastelivat lihavuuslääkkeiden kustannuksista, kenelle on oikeuden mukaista korvata. Oli valikoitunut paneeliin normaalipainoisia asiantuntijoita.

Minun tajuni ei ymmärrä lihavuuden hoitamista, ikään kuin lihavuus olisi luonnon mukainen tauti. Näyttivät unohtaneen todellisen lihavuuden aiheuttajan: liika syönti. Edenkin valkoiset ovat siihen syyllistyneet. Tummemmat heimot ovat vähemmän mässäilleet, niin päättelen. Tasan ei käy.

Elintasoa pyritään kohottamaan mahdollisimman korkealle. Entäpä itse? En ole lihava; Sairaanhoitaja mittaili: Sai painoksi 64 kg. Tuttavat toteavat: - Hyvähän sinut on, kun et sinä liho. Paino vaihteli sen mukaan kun säännöstelin. Liikunnan ja syönnin suhde. Kun vaaka näytti 75 kg, päätin normalisoitua. Hoituri mittasi pituudeksi 170 sm. en ole ihan niin pitkä, vanhemmiten kutistuu.

Kilot eivät näy, olen pieniluinen, hoikka.                                                   

Päivässä sattuu ja tapahtuu

 Heräsin aamulla tavalliseen tapaan. Nukuin yön sikeästi, niin kuin tapani on. Hermoni eivät ole riekaleina, vaikka pitkän elämän vastoin käymisten perusteella voisi olettaa. Aluksi on melko nahkeaa. Virtsa mekanismi on häiriintynyt. Kaksi tuntia kusematta on vähän pitkänlainen tovi. Mikäli jostain syystä yöllä en herää, se kostautuu ylös nousun jälkeen. Kun olen noustua lorotellut ja aion lähteä askareille, tulee heti kohta uusi tarve. Kun ei ole töihin lähtö ohjelmassa, joutaa nöyrtymään uudelleen ja uudelleen. Kuten muuan viisas sanoi - Kyllä se siitä!

Ruokalaan lähtiessä pysäytti asukas. Valitti, kun eivät tuo ruokaa, vaikka hän on pyytänyt, tiijjätkö sinä puhelin numeron. Enhän minä. Yritin selitellä, että heillä on sillä kellon lyömällä paljon puuhaa, eivät ehkä pian kerkeä. Miehellä oli kunto heikentynyt äkillisesti, eikä jaksanut mennä ruokalaan. Näytti tyytyvän selittelyyni ja lähti kämppänsä suuntaan.  Kun astuin ulos, oli vastassa henkilö kantaen koria, asukkaalle eväitä. Homma hoitui. 

Jälkiruokana tarjolla on tavallisesti jotain kiisseliä. Sillä kertaa ei ollut kiisseliä, eikä mitään muutakaan, niin luulin. Yllätys yllätys, tarjosivat jäätelö paketin. Hyvähän se oli, mutta en saanut pakkausta auki kovasti yrittämälläkään. !!!???                                   En iljennyt kysyä. Pelkäsin tyhmyyden paljastumista. Kotona leikkasin saksilla pakkauksesta pään. Aukesi! Tulihan sieltä esiin sekin paikka, josta olisi pitänyt avata, siellä oli myös leveä tikku. Sellainenko on tikkujäätelö. En ollut sellaiseen tutustunut.    Kuinkahan käy seuraavalla kerralla? Ennen sanoivat: - Oppia ikä kaikki.  Vieläkö sataakin lähestyessä?     

Perimmäisen kysymyksen äärellä

 Herkistyin televisiosta katsomaani ohjelmaa rajan takaisesta Karjalasta. En sulkenutkaan laitettani. Seuraava teos kosketti itsellenikin lähiaikoina ajan kohtaiseksi tulee kysymys millainen on hyvä kuolema? Entä eutanasia? Raja lähestyy, kuitenkin se on verhon takana. Hyvä niin.

Ensiksi tulkoon sanotuksi arvioni luonteestani. Tosin useimmat karttavat aiheesta keskustelua. Harva on rehellinen omassa arviossaan. Tämän tunnustan rehellisesti.  En ole uskonnollinen, mutta en halua vaikuttaa lähimmäisten vakaumukseen, tulkoot uskollaan autuaaksi.

En tunne ahdistavaa kuoleman pelkoa. En myöskään kiihkeää elämän halua. Ei minussa ole väkivaltaisuutta eikä itsetuhoisuutta. Sanaa, kohtalo, käytän harvoin. Kohtalo ei käsitellyt hellin käsin. Muokannut, mutta en aio arvioida enempää.

Vääriä valintoja tehnyt liian usein. Suurin vikani on ujous. Jos työpaikassani olen tyytymätön, en uskaltanut sanoa, esimerkiksi palkan pienuudesta. Siinä ajatuksessa vaihdoin paikkaa, että se paranisi. Muutamia kertoja kävi niin että työpaikka huononi. Mistäpä olisin etukäteen tiennyt? Tuuria, vai taitamattomuutta. Semmoisia on turha vatvoa. Kuitenkin minä vaan vatvon!? Olen höperö. Kunpa olisin:  "Ole viisaasti höperö."                                                                

Heinäkuun viimeinen päivä

 Perjantai 31. 07. kello 20 : 20. 20.21.  Korjauksen kestoarvio oli 2 - 4 viikkoa. Kolmas viikko vierähti, yhä jatkuu. Pitääköhän arvio neljästä viikosta paikkansa? Kyttäilen ensi viikolla? En aseta katteettomia arvioita.

Pitkästyttää. Viikolla tuntui jokin pahoinvointi. Vatsa vai sydän? Pitenpään ei vaivannut. Saattoi johtua nousevasta ukkosesta. Muisti häiriintyi, tänä päivänä en muistanut paikkaani ruokalassa. Selkisi pian.  

Sateenkaaren pää

 Eilen palasin sähkölaitteella virkistys ajelulta. Jouduin hiukan kiertämään sisääntulo väylällä. Asialla liikkuva sairaanhoito yksikkö.

Sikeästi nukutun yön jälkeen lähtiessäni käppäilemään sattui näköpiiriini puolitangossa roikkuva lippu. Se on niin alhaalla, että sattuu näkökenttään tässä istuessani. Totesin: Joku kanssaeläjäni on saavuttanut "sateenkaaren pään". Viimeinen rasti. Runoilija sanoo: - "On aivan sama, missä kuolet ratsumies."  Joku haluaa kuolla kotona.  

Vuodet vierivät

 Leena toi kirjan: Tellervo Koiviston elämäkerrasta. Tässä kohtaa pysähdyin todellisten sattumusten äärelle. Voinko minä kajota puustaimen vertaa niin paljon arvokkaanpien ja maineikkaanpien ihmisten elämiin ja toimiin. Tunnen itseni mitättömäksi. Mitättömäksi luulen lajitovereiden minua määrittelemän. Sellaistakin olen jostain lukenut, että ihmiset ovat saman arvoisia. Oma kokemukseni ja monen muunkin kokemus ei sellaista tunne. 

Tellervo Koivisto on syntynyt kolme - neljä vuotta ennen minua. Nuoruuden aikansa elänyt maalais ympäristössä. Tunnen olosuhteet.

Kansakoulun aikaan pitänyt viedä keittolan tarpeiksi marjoja. Myös minun piti viedä Ohemäen koululle puolukoita.

Jokunen vuosi kului. Lapsen lapseni kysyi: - Antaisko ukki niitä puolukoita minulle koululle vietäväksi?

Antoikohan ukki?

Antoikohan ukki?        

Hoitajat ja potilaat

 Illan suussa käväisi hoituri tavan mukaisella kierroksellaan. Rupateltiin. Kerroin sydän operaationi tehdyn v - 98 . Nuorehko nainen sanoi syntyneensä v - 99. Sillä lailla! Sinähän olet syntynyt minua hoitamaan! 

"Orpo Petteri"

 Televisiossa tenttaavat Pääministeriä. Kokeneena politiikan seuraajana tiedän, tai arvaan suunnilleen tuloksen. 

Muistan selvästi haastateltavan poliittisen todistelun.  Silloin tein arvioni hänen kyvyistään. Äänestäjien valtuuttama ei tehnyt hyvää vaikutelmaa. Päättelin: Kun hän pääsee esille, hän esiintyy tyypillisen poliitikon tavoin kaiken tietävänä. Televisio 0n suljettuna haastattelun aikana. Puhukoon mitä puhuu, minä arvioin kuulemani perusteella.

Kun hän tulee pääministeriksi, joutuu havaitsemaan, kuten ennustin: - Petterille tulee väistämättä orpo olo.        

Evakossa

 Asunnossani remontoivat. Täytyi muuttaa pois vastuksista. Ottaa aikansa tottua "evakkoon". Kelvollinen kortteeri. Eilen söin lounaan. Hyvä ruoka. Ajan kuluksi voin ajella koneella.

En muista ajatusta. Jos on niin, että on aikomus ottaa laitoksen lounas. Jos olen ajatellut illoin, aamuin kokkailla omia. Ehkä jaksan?

On se kumma, kun ihminen ei jaksa edes sataa vuotta!

Kirjoittelen, jos jaksan.

Kello kertoo ajan kuluneeksi: Ilta yksitoista. Painun pehkuihin.

Vanhoja rakennuksia

 Pohjois-Savon uutisista näkyi Warkauden teatteri. Iso kuva. Tekevät uutta kattoa. Jonkin aikaa sitten koin etiäisen. On siitä melkoinen tovi, kun asuimme Warkaudessa. Jostain syystä nousi muistini lokeroista kyseinen teatteri. Ajattelin vanhaa puutaloa. Vieläköhän se on? Viime aikoina on ollut paljon tulipaloja. Ei se ole tuhoutunut.

Teatterissa käydessäni välähti mielessäni palovaarallisuus. Korkea, avara sali olisi menetetty jos tuli yllätti. Onkohan rakennus yli sadan vuoden?

Työ kaverina oli palomiehiä. Kuten kaikki muukin Varkaudessa oli teatterikin Ahlströmin rakentama, niin uskon. Firma luopui yleisistä laitoksista vähitellen. Siinä vaiheessa myöskin palokunta siirtyi kaupungin hallintaan. Autoliikkeen verstaassa oli entisiä palomiehiä, Pekka Lahti. Kertoi tarkasta suunnitelmasta. Olivat valmiudessa. Tosi tilanteessa jokainen toimi täsmälleen ennakoidusti. Jokainen tiesi, miten mennään sisään. 

Tekokuu

 Viime aikoina olen lukenut oman aikakauteni henkilöiden muistelmateoksia. Väittävät katselleensa Sputnikeja. Sanovat nähneensä. Tosi asiassa se oli mahdotonta. Se oli pieni, tekstin mukaan 30 cm. Paljain silmin se ei näkynyt, on tarvittu optisia välineitä. Paljain silmin näkyi vilkkuvana jonkin aikaa. Lehdestä luin. Vilkkuva laite oli kantoraketin kolmas vaihe. Kun varsinainen tekokuu irtaantui, kantoraketin kuori jatkoi matkaansa pyörimällä akselinsa suuntaisesti, kieppumalla. Pituus suunnassa auringon säteet valaisivat laitteen kyljen.  Kun se oli poikittain, aurinko sattui pieneen pintaan, valaisi vähemmän. Siitä tuli vilkkuva näkymä. Häipyi melko pian.

Joskus ilmiön havaitseminen on sattuman sanelema juttu. Iltahämärissä penkillä istuessa kiinnittyi huomioni kolmeen tähteen. Olivat pystysuunnassa. Kuvittelin mielessäni kuin olisivat tarkasti samalla viivalla kaikki kolme. Kaksi näyttivät isommilta ja vaaleilta taivaan tähtien kaltaisilta. Alin tähti näytti pienemmältä ja oranssiin vivahtavalta. Kului vähän aikaa. Onkos tuo pieni tähti liikkunut? Olihan se liikkunut! Pitihän sitä seurata. Jostain muistin lokeroista tuli lause: - Mars, punainen planeetta, mutta eihän tuo ole punainen. Kävin säännöllisesti seuraamassa tähden kulkua oikealle horisonttiin, jonne se häipyi. Media vahvisti: - Mars on näkyvissä. Sama uudelleen.           

Käärmekammo

 Ruudulla vilahti teksti kyykäärmeen rauhoituksesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kokemusta on. Lapsuudessa kuulin kauhukertomuksia käärmeen käyttäytymisestä. Mieleeni jäänyt käärmeen hyökkäys. Kertojan mukaan käärme syöksyi luokkina kertojaa kohti ja hän selviytyi nipin napin. Meni vuosia, ennen kuin tuommoisen ymmärsin paskapuheeksi.

Silloin en ymmärtänyt, kun kohtasin käärmeen todella lähietäisyydellä. Tykistön harjoituksia pidettiin asevelvollisuus aikanani Lapissa, Misin leirialueella. Misissä elokuussa illat hämärtyivät ja viilenivät. Sillä kertaa istuin poterossa pää maan pinnan alapuolella. Tietenkään mikään ei rikkonut rauhaa, istuin huolettomana, kunnes käärme yllätti tarkkaamattoman "vartijan".                                                                  Jotain yllättävää tapahtui. Istuin polvet koukussa, konepistooli pystyssä polvien edessä poteron etuseinään nojaamassa.  Siinä jotain liikettä. Huomaamattani otus tullut poterooni. Kohottautunut ylemmäksi, muutaman sentin päähän suutani. Voi surku, millainen vartiomies?                                            Tuli paniikki. Vimmoissani nujersin käärmeen aseen perän voimalla poteron pohjaa vasten. Vaikka katuminen on turhaa, kadun tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Lukemisestani tiedän että käärme oli ystävällismielinen. Ei se tullut minua syömään, vaan nopeasti viilenevässä illan ilmassa haki lämpöä. Onhan luettu vaihtolämpöisistä. Menetin tutkimis mahdollisuuden.

Tyhmä kuin minä oli Ylen toimittajakin. Käärme hakeutui uutisen juttuun. Hellepäivä hämäsi toimittajan. Arveli käärmeen hakeneen viilennystä. Helle oli päivällä. Iltayö viilensi nopeasti.

Kyllä kyykäärme iskee, jos sitä häiritsemällä säikäytetään, ei se ihmistä vihaa.  

Velkajarru

 Kaikkea ne poliitikot keksii. Kuten velkajarru? Millainen vempele semmoinen on? Ajoneuvojen teknillisessä sanastossa se on tuntematon. 

Valtion taloudessa outo ilmaisu, tyhjä sana, eikä semmoinen "jarru" pidä myötä, eikä vastamäessä. Eikä siitä käsijarruksikaan ole. Huonoa suomeakin sana on.

Olen vanha sosialidemokraatti, en ole demari. Demarit ovat osasyyllisiä valtion  talouden surkeuteen.

Velat eivät ole saatavia, vaikka poliitikot näyttävät uskovan. Sen verran sain tuntea nahoissani todellisuuden että olin ylivelkaantunut.  Tulot nollassa, velan korko 17,1%, hallinnassani kaksi lähes arvotonta rakennusta.  Rasitti sydäntä ja päätä. 

Nyt ei kirjoittaminen suju. Ehkä huomenna?

€%                    

kulkupeli

Pakkaspäivänä kokeilin sähköajoneuvoa. Ei toiminut normaalilla tavalla.

Annoin koneen levätä hellepäivänä. Kyllä se vaan toimi, latasi ja kulki. Tänään ajelin siksakkia   ympäristössä. Tuntuu vaativan totuttelua.   

On luultavaa, etten seuraavana kesänä pysty liikkumaan laitteella. Siitä tuli mieleen, josko Tuija oppisi tuommoisella liikennöimään? Ajokahva on oikealla puolella. Voisi käydä tänä kesänä kokeilemassa. 

Höperyydestä

 Rupesin keittämään aamupuuroa. Puuro jo ruplatteli, kun havahduin, mutta aurinkohan on tuolla päin!?     Ilta jo pitkällä! 

Tänä päivänä

Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa. 

Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.

Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin:        125 - 67 - 49     Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.

En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta.  Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?

   

Hankaluus

Blogin saan syntymään, jopa lähettäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla. Kunhan lepään, yritän muistella ja präntätä-

IkiWanha 

Olen tumpelo

 Blokkeri toimii, mutta sähköposti takkuaa, ei tottele minua. Älyänkö itse? Ehkä joudun kysymään viisaammilta. Viestitän myöhemmin.

Ikiwanha 

Tiistai

 Luulin muistavani, että pesupäivä on tiistai. Kaikesta päättäen ei ole. Näkyy erimielisyyttä olevan yhteiskunnan vastuusta. Minullakin sekaantuu. 

Minä uskoin laitteiden kestävän lopun ikääni. Mutta minä elän liian kauan. Putkirikko tuli. Minut pestään yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei viedä pestäväksi. Leena, vieraalta paikkakunnalta joutuu kuskaamaan minut pesupaikalle. Omaa huoneistoa ei saa käyttää. Kunnes vika on korjattu. Ei ole minun vikani. Väsyn siinä ruljanssissa, vaikka ei luulisi. 

Tuija tuli vuosien jälkeen käymään. Huolimatta huonosta liikuntakyvystä. Minä vain olen surkimus. Tuijan tilanne surettaa. Leena on huolissaan. Emme pysty vaikuttamaan. 

Tunnen voimattomuutta, kun en pystynyt olemaan hyvä isä, vaikka olisin halunnut.

En voi nopeuttaa lähtemistäni. Kestettävä luonnolliseen loppuun asti. Tuntuu vain, kuin olisi seinä edessä. Tosin ikä on lopuillaan. En osaa itkeäkään. Semmoista se on.

Kipuja ei ole. Jaloissakin vain vähän. 

Suunnilleen kuuden aikaan kävi hoituri. Käyvät kaksi kertaa päivässä. vakio kysymys: - Ootko syöny? En minä joka kerta muista heti. Tänä päivänä toivat Valkoapilasta tilatun. Illasta otan vähän jotakin. Pysyn hengissä.

Hoiturin kanssa keskustelin intensiivisesti. Tuntuu aavistuksen rinnassa. Ei ole vaarallista, osaan varoa. Harjoittelen hengitystä. 

Aika

 Tiistai 12 toukokuuta kello 15.48

Olen hereillä, siis elossa. Kävin hiippailemassa kirkon luona asti. Jaksoin kotiin.

Voi että, minulle kasaantuu pelkkää vaikeutta

Lapsuutta ei minulla oikeastaan ollut. Kasvoin äärimmäisessä köyhyydessä ja suuressa häpeässä. Nyt elän viimeisiä hetkiäni. Ehkä parempi, jos olisin jo päässyt pois. Mikään ei suju.

Suihkuhuone oli pitkään hajalla. Olin hyvilläni, kun se tuli kuntoon. Mutta ei. Minunhan ei tarvitse syytä tietää. Tuntuu kummalta, kun lattiakaivo vetää. Pesun jälkeen kun nousen seisomaan, en seiso vesilammikossa. menen istumaan sängyn päälle. Sillä aikaa pesevä henkilö puhdistaa ja kuivaa lattian pyyhkeen kanssa, pesupaikan lattialle ei jää tippaakaan vettä. Huolellinen tekijä. Kerran viikossa tapahtuu.

Kuitenkin on vahinko. Vettä näkyy alemmissa kerroksissa.

Uimahallissa kävin mahdollisimman pitkään. Alakerrassa on hyvä sauna. Sinne on rappuja. Viimeisellä käynnillä väsyin täysin, sydänkin rajoittaa. Viivyin pitkään pukiessa. Vaivoin onnistuin. Siivooja oli hienotunteinen, ei huomauttanut, kävi vähin äänin tarkistamassa ainakin kaksi kertaa. Se oli viimeinen kerta saunassa. Tuleeko viimeinen päiväni pian?

Nyt en tiedä, miten saan puhdistautua.

Leena pesi pyykin.   

Sota-aika

 Nyt on muotia melskata uupumuksesta. Kaikki uupuvat. Muutkin kuin lopen uupuneet. Pohjanoteerauksena sotilaat. Rauhan ajan ammattisotilaat! Eniten äänessä ylipainoinen "jermu". Heikoillapa on Isänmaa parka! 

Sitten 200 000 lehmää. Jotenkin minua kiusaa liioittelu. Pojan mossitkin olivat  sota-aikana toimittamassa asioita. Minäkin. Talvisota alkoi, olin seitsemän ja sotien loputtua kaksitoista. Numeroilla liioitellaan. Karjaa oli paljon, mutta oli muitakin kuin tyttöjä. Vanhoja miehiäkin. Nälkää ei voi kuvitella. Mutta kokemuksesta tiedän. Minä arvostan ja nostan hattuani, mutta ei saa liioitella, eikä selittää mahdottomia. Itkun määrää ei voi mitata, eikä auttanut valittaa jalkojen kärsimisestä. Nälkä, väsymys, kivut ja PELKO. 

Hävettää tämän päivän kapiaisten ruikutus. 

Aikani nuoret tottuivat jo varsin aikaisin hoitamaan karjaa. Kotieläimet luottivat heihin, eivätkä pelänneet. Eikä nuoret arastelleet toimia tarvittaessa.

Harmittaa, kun kuntoni ei pysty suorituksiin, vaikka en ole sadankaan, enkä elä niin vanhaksi. Tekee mieli kirjoittaa. Leena soitti. Ilmoitti porukkaa tulevan lisävuotta muistamaan.

Vanhuksen elämää, kitumista

 Kun pääsis helpolla. Nukkuis vaan hiljaa pois. Noin tuumaili vanhushoitolan asukas. - Niinpä -

Yllätys! Televisiosta näin. Suomalaisuudesta esitelmöinyt mies. Yksirivinen pikkutakki, kaksi nappia, molemmat kiinni, en meinannut uskoa silmiäni. Minulle ovat selittäneet  - alempi nappi pitää olla auki. Miksi! ? Eihän siinä ole mitään järkisyytä! Kuinka ollakaan ja miksi ihmeessä tv toimittajalla vastoin muotia oli molemmat takin napit huolellisesti kiinni? Siitä hänelle täydet pisteet. Mistä mahtoi johtua? Ei hän kuitenkaan ole minun kolumnejani lukenut, vai? Julkisia nämä ovat En kuitenkaan ota vastaan kommentteja. Pelkään. Ujostelen. Miksi?     

Levoton maailma, Levoton aika

Onko Suomi sodassa? En ole mistään tuutista havainnut sellaista kertovan. Kuitenkin drooneja lentelee ja tippuu yhtä mittaa. Vanhasta muistista jättiläisen syyttävä sormi vihjailee Suomen suuntaan. Nouseeko aurinko idästä? Nouseminen on vain aikanaan virheellisesti ilmaistu. Ilmiö muodostuu, kun aurinko kääntää kylkeään. Eihän aurinko mistään nouse. Entis-aikojen meren kulkijat olivat äimän käkenä, kun tarkassa ajan laskennassa oli yhden vuorokauden virhe. Pitkällä reissullaan "eksyneet" välillä "katveen" puolelle. 

Media jurnuttaa viestinnän puutetta. Miksi pitäisi yhtä mittaa vouhottaa. Ikävä kyllä, oma kokemukseni kertoo: - Mitä enemmän "tiedotetaan", sitä enemmän media hälisee. Mitä niukemmin julkaistaan, sitä vähemmän pelätään. 

Mielen päälle on kasautunut "rasitetta", aina jokin tökkii, mutta aikaan saaminen hankaloituu. Uskaltaisiko vedota vuosien karttumiseen. Enhän ole vielä sadankaan.                

Hengitys

 Jokusia kymmeniä vuosia siitä on, kun kuulin hengityksen säätelystä. Oli semmoinenkin ohje, henngitä gitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tämä tuli aiheelliseksi, kun tuli puheeksi hengitys.                  Sydän sairauden yhteydessä kiinnitetään huomio hengitykseen. Aiheena hapen puute. Hengitystekniikka tuli tajuntaani jo nuorena ja terveenä. Nyt treenaan hengitystäni päivittäin. 

Kymmenisen vuotta sitten kerroin hengityksestä. Joku sanoi: - Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Sehän on väärä ohje. Se ei ole luonnollista. En osannut täsmällisesti, ennen kuin luin lääkärin ohjeen. Sekä, että: nenän kautta sisään ja ulos. Lääkäri sanoo täsmällisesti: - Lämmön takia. Järkeen käypä selitys ja kokemus vahvistaa. Kulunut talvi oli ensimmäinen, etten käynyt kertaakaan ulkona. Sähkö ajoneuvon latausta laittaessani sain sisääni kylmää ilmaa. Kun kävelin raput ylös, piti levätä kerroksen ikkunalaudalla, tuli sydän oire. Lepäsin leveällä ikkunalaudalla, hengitin pitkiä ja lepäsin. Pitkiä henkäyksiä sisään ja ulos, vain nenällä.

Ihmisillä on sanomisen tarve, tarve määräillä. Jostakin merkityksettömästä emäntä määräili. Minulle tuli äkkinäinen suuttumus, aioin sanoa vastaan, mutta en voinut, sydänkohtaus sulki suuni, menin makuupaikalle. Liikkumatta selälläni maaten ja hitaasti hengittäen hellitti hetken kuluttua. Kohtaus oli turhan ankara ja koetin välttää. En kestänyt psyykkistä rasitusta. Ei sitä kukaan tiennyt.                                                                               

Vanhuuden ilmiöt

 Kirjoituspaikalta näkyy toisen puolen kevytliikenteen väylä, jalkakäytävä. Kulkuvälineensä päälle            istahtanut naisihminen, vanhus? Kääntynyt sellaiseen asentoon, että selkä oli aurinkoon päin. Piti              suunsa edessä villavantutta. Vastamäkeen vaellus kai väsyttänyt. Se oli eilen. 

Tuttu tilanne itsellenikin. Oli vielä kylmä päivä. Väsymys ja kylmä haittaa. Sydän oire pakottaa lepäämään ja hengähtämään, hapen puute tuo kivun.

Nyt on helakka auringon paiste, mutta tänään en vielä mennyt ulos. Kylmä jäähdyttää kehon ja keuhkot, sydän ei siitä nauti. Ei kestä rasitusta. Aurinko lämmittää. Huomenna, ehkä tänä iltana, panen sähköajoneuvon lataukseen, on seisonut koko talven. Tekee mieli piipahtaa raikkaassa kevätsäässä. 

SOTA JA RAUHA. SOTA VAI RAUHA?

Kaksi kysymystä. Tyhmiäkö? USA, vai Palestiina? Ken ties Israel, vai joku muu? Jeesuksen seuraa-          jat eivät ole rauhan asialla.

50 - luvun loppupuoliskolla pelkäsin Putinin Venäjää. Pelkäsin joutuvani sotaan. Reservin kersanttina olisin joutunut ensimmäisten joukossa. Tekniikka kehittyi, armeijan koulutukseni vanhentui nopeasti. Ei minua pitkään olisi viety, tai enhän minä tiedä?

Kehittyi Berliinin kriisi. Jotain Suomeenkin: nootti kriisi. Tuli selväksi että puolustusvoimat oli varpaillaan. "Ollos huoleton, poikas valveil, on. Sillä tavalla asian ilmaisi runoilija.

 

Vihreä oksa oli hakusessa. Yksi sauma sattui sillä lailla, että majan muutto kävi siten, että en voinut muuttaa suoraan, vaan piti viivähtää välillä. Entisellä osoitteella tuli sotilaspiiristä kehotus ilmoittamaan osoite ja terveyden tila. Muutto ilmoituksesta saaneet sen asunnon osoitteen. Sitten tuli välittömästi tilapäisasuntoon samanlainen propuska. Kolmas oli lopullinen osoite. Siihen asuntoon muuttaessa oli jo odottamassa vielä saman lainen propuska samalla tekstillä. Kolme kyselyä samasta asiasta.

Ei ollut televisiota. Radiosta ja sanomalehdestä tuli kaikki selväksi.: - NOOTTI!  Ystävällinen valtio lähettänyt. Enkä enää ihmetellyt. Viranomaiset hoitivat tehtäviään. Tilanne selkeytyi, ei tullut Suomeen sota. Uhka oli todellinen. Kekkonen sai kunniaansa lisäpisteitä. Minultakin.  

Lapsen lapsista olen kantanut huolta. Ovat sen ikäisiä. Osa suorittanut asevelvollisuuden. Kaksi on rivimiestä, kaksi sotapoliisia, yksi kävi RUKn, kaksi sivaria. Heidän suojassaan lepää Suomi?

Herää kysymys: mitä ne minusta kyselee! En osannut yhdistää mihinkään. Tulihan se selväksi!                  

Kirjoitanko, vai enkö kirjoita?

Useita kertoja Hamletia matkien pähkäilen maallista matkaani täällä "murheen laaksossa".                          Uskon "viisastuvani". Eikä siihen kauan menekään. Vajaan kuuden vuoden päässä on viimeinen                  vuosikymmen täynnä. En kuvitellut unissanikaan sitä päivää näkeväni. Enkä myöskään ole kovin kamalasti pelännyt. Kukaan ei ole tänne vahingossakaan jäänyt. Kirjoittamisen aikeissa olen usein              istahtanut "konttorissani", mutta käsijarru päällä eteneminen ei suju.

Tällä hetkellä ovat maailman kirjat sekaisin. Oikeastaan pitäisi terhakoitua. Aivojani askarruttavat valtioiden johtajien typeryys. Nimiä mainitsematta. Liian monta sotahullua!"

"Laivataan suomalaiset Alaskaan! En minä halunnut. Tai, miksikäs ei? Hetki sitten suljin television. Hymähdin oivallukselleni. Muistan huomattavan amerikkalaisen ehdottaneen, luultavasti huuli pyöreänä. Tänä pänä teeveessä pyöri asiasta filmi. Tosissaan tehdyn näköinen "dokumentti" aiheesta. Kotitalous työt häiritsi syventymistä. Näkökulmasta arvelin amerikkalaisten tekemäksi. ehkä kuitenkaan  ei". Katsoin vilaukselta henkilöluetteloa: suomalaisia nimiä ja henkilöitä. Otan asiakseni tarkastella myöhemmin, siksi vinha esitys on. "Suomen historiaa"? 

Jatkuu huomenna, tai sitten ei,                                                                      

Olympia

Katsoin perinteisen osuuden. Ruudullani teksti kertoo: Niskanen ladulla. Poistuin ruudun äärestä                 koneelle kirjoittamaan. Viimeinen teksti lähetyksessä kertoi asian tuntijan kertovan Niskasen pito-             ongelmista. Asiantuntijaa ennen näkyi Iivon suksien lipsuminen. Iivo hyökkäsi lupaavasti, mutta  ei tarvinnut monta metriä mennä. Ensimmäisessä pienessä vastaisessa Iivon sukset lipsuivat ja hiihtäjät menivät menojaan. 

Jos olisin huuto etäisyydellä, menisin hihkumaan: - Suomalaiset, tulkaa pois, siellä on hiihtokilpailut!

Menen töllöttimen ääreen. Hetken päästä palaan tekstien äärelle. Palaan asiaan.                                                                                                                                                                                                                   Kilpailijoiden valinnat aukaisevat kansan suut. Aina on vääriä valintoja. Muutaman  kerran syyksi riitti savolaisuus. Erään kerran sorsittiin Viljo Pesosta. Ulkomuistista en pysty nimeämään. Eero Kolehmaisessa ei mielestäni ollut muuta syytä kuin vanhuus, yli neljänkymmenen. Toden näköisesti ei olisi pärjännyt, mutta näytöt riitti viidellekymmenelle.

Oslon kisoihin aikanaan tuli ohjelmaan naisten matkat. Pärjäsivät enemmän kuin kohtuullisesti. Valtakunnallisen lehden pakinoitsija ilakoi: "Semmoista se on kun otetaan akkoja mukaan, tekevät paremman työn kuin miehet.

Nyt ei ne nuoret pärjää enää ollenkaan.

 

                                                                                                                                                                                                                                                          

 

Valtion talous

 Alamäki alkoi Lipposen aikaan. Muistaako joku muu kuin IkiWanha. Kaksi määritelmää, Kasvu ja            Sopeuttaminen kuulostavat korviini kirosanoilta. Viimeksi ihan äsken noihin sanoihin turvautui ny-            kyinen ministeri Riikka Purra.  "Sama kaiku on askelten." 

Julkisesti teeveessä aikoinaan Paavo Lipponen otti kantaa. Julkisuudessa oli puhuttu sopeuttamisen tarpeesta. Että montako miljardia? Neljä, vaiko enemmän? Toimittajalla oli asiallista kysyä Paavo Lipposelta ja Lipposella velvollisuus vastata, pääministerin asemassa. Mitäpä Lipponen:

- Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia.

Pääministerin möläys oli utopiaa. IkiWanhakin tajusi toiveajatteluksi. Ennustin Lipposen hallituksen jälkeen olevan valtiolla enemmän velkaa, kuin aloittaessa. Tänään ministeri Riikka Purra oli tentattavana. Riikka Purra on sijaiskärsijä. Ei hän ole "sateen tekijä". Erehtyi käyttämään sanoja: sopeutus jne. Valtion velka kasvaa ainakin toistaiseksi.

Vuosia sitten demaripoliitikolla oli äänessä ivallinen sävy: - Koivisto on nuuka!

Valtion talous ei korjaannu, ellei olla "nuukia".

Kasvu ei tuonut Lipposelle, eikä Suomelle miljardeja. Uutta Koivistoa ei löydy.              

Pohtimista

 Suomi oy on taloudellisessa ahdingossa. Nykyistä hallitusta alkoivat morkkaamaan päätöksistä ja               Leikkauksista heti alussa jo, vaikka hallitus ei tehnyt mitään. Talousvaikeudet jäivät monelta edelli-    seltä hallitukselta jotka jokainen syytti aina edeltäjäänsä. Talouden alamäki jatkui hallituksesta toiseen. Minua vanhana demarina hävettää. Vennamoa kutsuivat populistiksi. Entä nyt? Tulee ikävä Mauno Koivistoa. Hän oli "viimeinen mohikaani" joka ymmärsi talouden tosi asioita.          

Liian hyvä

 Mieleeni tallentunut väite: - Kun jokin asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, silloin se ei ole totta.

Nettiä selatessa kiinnittyi huomio mullistavaan akku-keksintöön. IkiWanha Erkin mielestä se on mahdotonta, huijausta. Suomalainen tuote toisi kultaa ja kunniaa, jos olisi totta. Jos se on totta, pyörrän pyhät sanani. 

"Mää ihmettelin vallan kauhiasti"

Vanhukset

Olen arastellut asettaa itseäni leimallisesti johonkin ryhmään tai ryhmittymään. Olen käyttänyt sääs- teliäästi sanaa, vanhus, enhän ole vielä sadankaan vuoden.

Nyt sain kimmokkeen mediasta. Hoidokki vanhus hirttynyt, (ei hirttäytynyt) kahlittuna siteisiin, joilla tarkoitettiin estää itseään vahingoittavaa liikkumista. Siihen oli tullut jotain virheellistä. Henki meni. Yritin sovittaa itseäni samaan tilanteeseen. Ei hyvä! Kohdallani moinen ei ole toden näköistä ainakaan toistaiseksi. Tosin en voi varmasti tietää, milloin "nyrjähtää".

Ruuhkavuosina talouteni horjahteli, rahaa näkyi niukalti. Tuntui, että velkarahalla hankitut kiinteistöt olivat arvottomia. Tuli pientä onnistumista. Joku tarvitsi semmoisiakin. Sain myytyä. Kaksi myin halvalla. Jäi kuitenkin sen verran käteistä, että sain tämän hetkisen asunnon velattomana. Pienestä eläkkeestäni säästynyt hiukan tilillekin. Ei hullummin.

Tilanteeni on kohtuullisen hyvä. Laki säätää eläkkeen lisäksi yhteiskunnan apua kustannuksiin. Säästyneet riittää jonkin aikaa. Enhän ole enää pitkää aikaa täällä rimpuilemassa. 

Minulla on sentään kohtuullisen hyvin olotila. En valita.