Tämän talon pienimmissä asunnoissa ei ole alun perin suihkuja En tiedä montako tämän kokoista asuntoa on . Muutamissa asunnoissa ovat tehneet peruskunnostuksen. Luulen, että ovat tehneet asian mukaisesti.
Muutamaan yksiöön tehneet suihkun johonkin komeroon. Semmoiseen tarvitsee piirustukset ja rakennusluvan. Luulisin että ovat asiallisia.
En syytä. Olen vain turhautunut. Mielen terveys on vaarassa. Kukapa siitä välittää?
Valokuvaajat olivat ihan ulalla. Kuvasivat aluetta, missä ei vika ole. Moni on käynyt, mutta parannusta ei ole tullut. Asunnon alueella ei ole ainakaan suurta vikaa, koska kaikki toimii, paitsi suihkun poistovesi. Isännöitsijä Wilmanin väite asunto yhdeksän vesivahingosta on "huomattavasti liioiteltu". Tämän lauseen lainasin kaukaiselta amerikkalaiselta kirjailijalta
Arveluni mukaan varsinainen syy on asunto viiden alueella. Sieltä ei kukaan ole vauriota etsinyt. Jokainen alkaa "kurkkimaan" minun kämpästäni.
Onkohan se tahallista?
Kun puhuvat tasa-arvosta, puhuvat puppua. Ainakaan minulla tässä taloyhtiössä ei ole ihmisarvoa. Syyttävät kirjaimellisesti minua. Minun Asunnossani ei ole vesivahinkoa. Se on alapuolellani olevassa asunnossa, jossa ei ole asukkaita. Sen asunnon omistaa Iisveden Metsä oy. Minun vähäisen järkeni mukaan ei pitäisi kiusata minua. Jotkut ovat huolissaan vanhuksien oloista. Kait minä en ole vanhus, kun olen "vasta" 94 v. Iästä riippumatta asunnon viat pitää korjata. Kohtuullisen ajan sisällä.
Varsinainen viemäri toimii, mutta pesupaikan (suihkun) veden poisto ei ole toiminut vuosikausiin. Arvelin että korjaavat pian. En hätäillyt, kun oli auto ja ajokortti, kävin uimahallilla. Ei ole enää autoa, eikä korttia. Kuntokin heikentyi, mikä lienee ymmärrettävää. En kykene enää uimahallille.
Hoitoväki toimii kiitettävästi, mutta tyttäreni pitää ajaa Siilinjärveltä Suonenjoelle käyttämään minua terveyskeskuksessa pesettämässä. Korkean elintason maassa?! Korjaajiakin lienee. Osaaviakin?
Lähes kaksikymmentä vuotta olen asunut. Isännöitsijän nimiä on paperilla kaksi: Jari Wilman ja Tiitus Hopia.
On aamuyö. Heräsin kello yksi yöllä. Ei nukuttanut. Kirjoitin tätä kaksi tuntia. Voisin nukahtaa, mutta ehkä en saa unta.
Pohjois-Savon uutisista näkyi Warkauden teatteri. Iso kuva. Tekevät uutta kattoa. Jonkin aikaa sitten koin etiäisen. On siitä melkoinen tovi, kun asuimme Warkaudessa. Jostain syystä nousi muistini lokeroista kyseinen teatteri. Ajattelin vanhaa puutaloa. Vieläköhän se on? Viime aikoina on ollut paljon tulipaloja. Ei se ole tuhoutunut.
Teatterissa käydessäni välähti mielessäni palovaarallisuus. Korkea, avara sali olisi menetetty jos tuli yllätti. Onkohan rakennus yli sadan vuoden?
Työ kaverina oli palomiehiä. Kuten kaikki muukin Varkaudessa oli teatterikin Ahlströmin rakentama, niin uskon. Firma luopui yleisistä laitoksista vähitellen. Siinä vaiheessa myöskin palokunta siirtyi kaupungin hallintaan. Autoliikkeen verstaassa oli entisiä palomiehiä, Pekka Lahti. Kertoi tarkasta suunnitelmasta. Olivat valmiudessa. Tosi tilanteessa jokainen toimi täsmälleen ennakoidusti. Jokainen tiesi, miten mennään sisään.
Näkyi teksti: - Näkövammainen ei voi käyttää omaa suihkuaan ....
En ole näkövammainen, mutta en saa käyttää omaa peseytymis paikkaani. Taloyhtiö ei korjaa vauriota. Perustelevat väärin.
Asunnossani toimii vessa. Paskat menee purskahtaen. Tiskaus vedet menevät kakistelematta. Tämmöiset toimivat. Mikään ei haittaa niitä, mutta alapuolellani asunto 3 on epäkunnossa. Sen takia minulla ei toimi suihku. Menee kuulemma minun takiani alapuolellani jotenkin väärin. Se ei ole minun , eikä asuntoni vika. Se on korjattavissa, mutta taitamaton isännöitsijä väittää toisin.
Syrjintää? Vika on alapuolisessa asunnossa.
Asunto 3 on asumaton. Sen omistaa yhtiö Iisveden metsä oy. Herää kysymyksiä. Omistajataho on paljon minua vaikutusvaltaisempi. Olen köyhä arvoton vanhus. Kuitenkin koko ajan olen suorittanut kaiken mitä ovat laskuttaneet. Maksanut ajallaan ilman huomauttamista.
Miksi eivät korjanneet? Onko isännöitsijällä tajua? Vika on ollut vuosikausia?! Eikö minulla, köyhällä vanhuksella ole oikeuksia asialliseen kohteluun?
Tyttäreni tulee toiselta paikkakunnalta viemään minut terveyskeskukseen pestäväksi. Absurdiksi sen tekee, kun asunnossani on asiallinen pesupaikka joutilaana.
Olenko minä liian vanha 94 v. Kuolemani ei ole vaan tullut. Enkä tee itsaria. Vaikeuksista huolimatta olen arvellut, etten lähde tästä kuin jalat edellä.
Viime aikoina olen lukenut oman aikakauteni henkilöiden muistelmateoksia. Väittävät katselleensa Sputnikeja. Sanovat nähneensä. Tosi asiassa se oli mahdotonta. Se oli pieni, tekstin mukaan 30 cm. Paljain silmin se ei näkynyt, on tarvittu optisia välineitä. Paljain silmin näkyi vilkkuvana jonkin aikaa. Lehdestä luin. Vilkkuva laite oli kantoraketin kolmas vaihe. Kun varsinainen tekokuu irtaantui, kantoraketin kuori jatkoi matkaansa pyörimällä akselinsa suuntaisesti, kieppumalla. Pituus suunnassa auringon säteet valaisivat laitteen kyljen. Kun se oli poikittain, aurinko sattui pieneen pintaan, valaisi vähemmän. Siitä tuli vilkkuva näkymä. Häipyi melko pian.
Joskus ilmiön havaitseminen on sattuman sanelema juttu. Iltahämärissä penkillä istuessa kiinnittyi huomioni kolmeen tähteen. Olivat pystysuunnassa. Kuvittelin mielessäni kuin olisivat tarkasti samalla viivalla kaikki kolme. Kaksi näyttivät isommilta ja vaaleilta taivaan tähtien kaltaisilta. Alin tähti näytti pienemmältä ja oranssiin vivahtavalta. Kului vähän aikaa. Onkos tuo pieni tähti liikkunut? Olihan se liikkunut! Pitihän sitä seurata. Jostain muistin lokeroista tuli lause: - Mars, punainen planeetta, mutta eihän tuo ole punainen. Kävin säännöllisesti seuraamassa tähden kulkua oikealle horisonttiin, jonne se häipyi. Media vahvisti: - Mars on näkyvissä. Sama uudelleen.
Ruudulla vilahti teksti kyykäärmeen rauhoituksesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kokemusta on. Lapsuudessa kuulin kauhukertomuksia käärmeen käyttäytymisestä. Mieleeni jäänyt käärmeen hyökkäys. Kertojan mukaan käärme syöksyi luokkina kertojaa kohti ja hän selviytyi nipin napin. Meni vuosia, ennen kuin tuommoisen ymmärsin paskapuheeksi.
Silloin en ymmärtänyt, kun kohtasin käärmeen todella lähietäisyydellä. Tykistön harjoituksia pidettiin asevelvollisuus aikanani Lapissa, Misin leirialueella. Misissä elokuussa illat hämärtyivät ja viilenivät. Sillä kertaa istuin poterossa pää maan pinnan alapuolella. Tietenkään mikään ei rikkonut rauhaa, istuin huolettomana, kunnes käärme yllätti tarkkaamattoman "vartijan". Jotain yllättävää tapahtui. Istuin polvet koukussa, konepistooli pystyssä polvien edessä poteron etuseinään nojaamassa. Siinä jotain liikettä. Huomaamattani otus tullut poterooni. Kohottautunut ylemmäksi, muutaman sentin päähän suutani. Voi surku, millainen vartiomies? Tuli paniikki. Vimmoissani nujersin käärmeen aseen perän voimalla poteron pohjaa vasten. Vaikka katuminen on turhaa, kadun tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Lukemisestani tiedän että käärme oli ystävällismielinen. Ei se tullut minua syömään, vaan nopeasti viilenevässä illan ilmassa haki lämpöä. Onhan luettu vaihtolämpöisistä. Menetin tutkimis mahdollisuuden.
Tyhmä kuin minä oli Ylen toimittajakin. Käärme hakeutui uutisen juttuun. Hellepäivä hämäsi toimittajan. Arveli käärmeen hakeneen viilennystä. Helle oli päivällä. Iltayö viilensi nopeasti.
Kyllä kyykäärme iskee, jos sitä häiritsemällä säikäytetään, ei se ihmistä vihaa.
Asunto yhdeksässä ei ole vesivahinkoja. Käyttövesi putket on uusittu. Kaikki putket ovat näkyvillä. eivät vuoda. Täällä käyneet mittailijat eivät ole vakuuttavia. Etsivät vuotoja suihkutilan lattiasta. Jokseenkin mahdotonta olla vuotoja, kun siellä ei ole ollenkaan vettä? Siellä on vain viemäri. Se on ontto. Eikä niin ollen painettakaan. Miten se vois vuotaa? Kenenkähän järjen valo hämärtyy? Minua kiusataan!
IkiWanha Erkki
Katselin talon asioita. Huomioni kiintyi as 9 vesivahinkoon. Onkohan todella vesivahinko? Vesi näkyi suihkuhuoneen edessä maton alla. Se oli hulevettä. Lähes satavuotinen pää unohtaa sulkea suihkuhuoneen oven. kynnyksen yli pääsee hulevesi. Sitä torjuakseni jätän väliä maton ja kynnyksen väliin. Jos muistan. Keksin ehkä muistisäännön. Niitä on useita. Suihkuhuone on korjattu. Olen nähnyt laskun.
Kaikkea ne poliitikot keksii. Kuten velkajarru? Millainen vempele semmoinen on? Ajoneuvojen teknillisessä sanastossa se on tuntematon.
Valtion taloudessa outo ilmaisu, tyhjä sana, eikä semmoinen "jarru" pidä myötä, eikä vastamäessä. Eikä siitä käsijarruksikaan ole. Huonoa suomeakin sana on.
Olen vanha sosialidemokraatti, en ole demari. Demarit ovat osasyyllisiä valtion talouden surkeuteen.
Velat eivät ole saatavia, vaikka poliitikot näyttävät uskovan. Sen verran sain tuntea nahoissani todellisuuden että olin ylivelkaantunut. Tulot nollassa, velan korko 17,1%, hallinnassani kaksi lähes arvotonta rakennusta. Rasitti sydäntä ja päätä.
Nyt ei kirjoittaminen suju. Ehkä huomenna?
€%
Pakkaspäivänä kokeilin sähköajoneuvoa. Ei toiminut normaalilla tavalla.
Annoin koneen levätä hellepäivänä. Kyllä se vaan toimi, latasi ja kulki. Tänään ajelin siksakkia ympäristössä. Tuntuu vaativan totuttelua.
On luultavaa, etten seuraavana kesänä pysty liikkumaan laitteella. Siitä tuli mieleen, josko Tuija oppisi tuommoisella liikennöimään? Ajokahva on oikealla puolella. Voisi käydä tänä kesänä kokeilemassa.
Rupesin keittämään aamupuuroa. Puuro jo ruplatteli, kun havahduin, mutta aurinkohan on tuolla päin!? Ilta jo pitkällä!
Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa.
Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.
Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin: 125 - 67 - 49 Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.
En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta. Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?
Blogin saan syntymään, jopa lähettäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla. Kunhan lepään, yritän muistella ja präntätä-
IkiWanha
Blokkeri toimii, mutta sähköposti takkuaa, ei tottele minua. Älyänkö itse? Ehkä joudun kysymään viisaammilta. Viestitän myöhemmin.
Ikiwanha
Luulin muistavani, että pesupäivä on tiistai. Kaikesta päättäen ei ole. Näkyy erimielisyyttä olevan yhteiskunnan vastuusta. Minullakin sekaantuu.
Minä uskoin laitteiden kestävän lopun ikääni. Mutta minä elän liian kauan. Putkirikko tuli. Minut pestään yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei viedä pestäväksi. Leena, vieraalta paikkakunnalta joutuu kuskaamaan minut pesupaikalle. Omaa huoneistoa ei saa käyttää. Kunnes vika on korjattu. Ei ole minun vikani. Väsyn siinä ruljanssissa, vaikka ei luulisi.
Tuija tuli vuosien jälkeen käymään. Huolimatta huonosta liikuntakyvystä. Minä vain olen surkimus. Tuijan tilanne surettaa. Leena on huolissaan. Emme pysty vaikuttamaan.
Tunnen voimattomuutta, kun en pystynyt olemaan hyvä isä, vaikka olisin halunnut.
En voi nopeuttaa lähtemistäni. Kestettävä luonnolliseen loppuun asti. Tuntuu vain, kuin olisi seinä edessä. Tosin ikä on lopuillaan. En osaa itkeäkään. Semmoista se on.
Kipuja ei ole. Jaloissakin vain vähän.
Suunnilleen kuuden aikaan kävi hoituri. Käyvät kaksi kertaa päivässä. vakio kysymys: - Ootko syöny? En minä joka kerta muista heti. Tänä päivänä toivat Valkoapilasta tilatun. Illasta otan vähän jotakin. Pysyn hengissä.
Hoiturin kanssa keskustelin intensiivisesti. Tuntuu aavistuksen rinnassa. Ei ole vaarallista, osaan varoa. Harjoittelen hengitystä.
Tiistai 12 toukokuuta kello 15.48
Olen hereillä, siis elossa. Kävin hiippailemassa kirkon luona asti. Jaksoin kotiin.
Lapsuutta ei minulla oikeastaan ollut. Kasvoin äärimmäisessä köyhyydessä ja suuressa häpeässä. Nyt elän viimeisiä hetkiäni. Ehkä parempi, jos olisin jo päässyt pois. Mikään ei suju.
Suihkuhuone oli pitkään hajalla. Olin hyvilläni, kun se tuli kuntoon. Mutta ei. Minunhan ei tarvitse syytä tietää. Tuntuu kummalta, kun lattiakaivo vetää. Pesun jälkeen kun nousen seisomaan, en seiso vesilammikossa. menen istumaan sängyn päälle. Sillä aikaa pesevä henkilö puhdistaa ja kuivaa lattian pyyhkeen kanssa, pesupaikan lattialle ei jää tippaakaan vettä. Huolellinen tekijä. Kerran viikossa tapahtuu.
Kuitenkin on vahinko. Vettä näkyy alemmissa kerroksissa.
Uimahallissa kävin mahdollisimman pitkään. Alakerrassa on hyvä sauna. Sinne on rappuja. Viimeisellä käynnillä väsyin täysin, sydänkin rajoittaa. Viivyin pitkään pukiessa. Vaivoin onnistuin. Siivooja oli hienotunteinen, ei huomauttanut, kävi vähin äänin tarkistamassa ainakin kaksi kertaa. Se oli viimeinen kerta saunassa. Tuleeko viimeinen päiväni pian?
Nyt en tiedä, miten saan puhdistautua.
Leena pesi pyykin.
Nyt on muotia melskata uupumuksesta. Kaikki uupuvat. Muutkin kuin lopen uupuneet. Pohjanoteerauksena sotilaat. Rauhan ajan ammattisotilaat! Eniten äänessä ylipainoinen "jermu". Heikoillapa on Isänmaa parka!
Sitten 200 000 lehmää. Jotenkin minua kiusaa liioittelu. Pojan mossitkin olivat sota-aikana toimittamassa asioita. Minäkin. Talvisota alkoi, olin seitsemän ja sotien loputtua kaksitoista. Numeroilla liioitellaan. Karjaa oli paljon, mutta oli muitakin kuin tyttöjä. Vanhoja miehiäkin. Nälkää ei voi kuvitella. Mutta kokemuksesta tiedän. Minä arvostan ja nostan hattuani, mutta ei saa liioitella, eikä selittää mahdottomia. Itkun määrää ei voi mitata, eikä auttanut valittaa jalkojen kärsimisestä. Nälkä, väsymys, kivut ja PELKO.
Hävettää tämän päivän kapiaisten ruikutus.
Aikani nuoret tottuivat jo varsin aikaisin hoitamaan karjaa. Kotieläimet luottivat heihin, eivätkä pelänneet. Eikä nuoret arastelleet toimia tarvittaessa.
Harmittaa, kun kuntoni ei pysty suorituksiin, vaikka en ole sadankaan, enkä elä niin vanhaksi. Tekee mieli kirjoittaa. Leena soitti. Ilmoitti porukkaa tulevan lisävuotta muistamaan.
Kun pääsis helpolla. Nukkuis vaan hiljaa pois. Noin tuumaili vanhushoitolan asukas. - Niinpä -
Yllätys! Televisiosta näin. Suomalaisuudesta esitelmöinyt mies. Yksirivinen pikkutakki, kaksi nappia, molemmat kiinni, en meinannut uskoa silmiäni. Minulle ovat selittäneet - alempi nappi pitää olla auki. Miksi! ? Eihän siinä ole mitään järkisyytä! Kuinka ollakaan ja miksi ihmeessä tv toimittajalla vastoin muotia oli molemmat takin napit huolellisesti kiinni? Siitä hänelle täydet pisteet. Mistä mahtoi johtua? Ei hän kuitenkaan ole minun kolumnejani lukenut, vai? Julkisia nämä ovat En kuitenkaan ota vastaan kommentteja. Pelkään. Ujostelen. Miksi?
Onko Suomi sodassa? En ole mistään tuutista havainnut sellaista kertovan. Kuitenkin drooneja lentelee ja tippuu yhtä mittaa. Vanhasta muistista jättiläisen syyttävä sormi vihjailee Suomen suuntaan. Nouseeko aurinko idästä? Nouseminen on vain aikanaan virheellisesti ilmaistu. Ilmiö muodostuu, kun aurinko kääntää kylkeään. Eihän aurinko mistään nouse. Entis-aikojen meren kulkijat olivat äimän käkenä, kun tarkassa ajan laskennassa oli yhden vuorokauden virhe. Pitkällä reissullaan "eksyneet" välillä "katveen" puolelle.
Media jurnuttaa viestinnän puutetta. Miksi pitäisi yhtä mittaa vouhottaa. Ikävä kyllä, oma kokemukseni kertoo: - Mitä enemmän "tiedotetaan", sitä enemmän media hälisee. Mitä niukemmin julkaistaan, sitä vähemmän pelätään.
Mielen päälle on kasautunut "rasitetta", aina jokin tökkii, mutta aikaan saaminen hankaloituu. Uskaltaisiko vedota vuosien karttumiseen. Enhän ole vielä sadankaan.
Jokusia kymmeniä vuosia siitä on, kun kuulin hengityksen säätelystä. Oli semmoinenkin ohje, henngitä gitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tämä tuli aiheelliseksi, kun tuli puheeksi hengitys. Sydän sairauden yhteydessä kiinnitetään huomio hengitykseen. Aiheena hapen puute. Hengitystekniikka tuli tajuntaani jo nuorena ja terveenä. Nyt treenaan hengitystäni päivittäin.
Kymmenisen vuotta sitten kerroin hengityksestä. Joku sanoi: - Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Sehän on väärä ohje. Se ei ole luonnollista. En osannut täsmällisesti, ennen kuin luin lääkärin ohjeen. Sekä, että: nenän kautta sisään ja ulos. Lääkäri sanoo täsmällisesti: - Lämmön takia. Järkeen käypä selitys ja kokemus vahvistaa. Kulunut talvi oli ensimmäinen, etten käynyt kertaakaan ulkona. Sähkö ajoneuvon latausta laittaessani sain sisääni kylmää ilmaa. Kun kävelin raput ylös, piti levätä kerroksen ikkunalaudalla, tuli sydän oire. Lepäsin leveällä ikkunalaudalla, hengitin pitkiä ja lepäsin. Pitkiä henkäyksiä sisään ja ulos, vain nenällä.
Ihmisillä on sanomisen tarve, tarve määräillä. Jostakin merkityksettömästä emäntä määräili. Minulle tuli äkkinäinen suuttumus, aioin sanoa vastaan, mutta en voinut, sydänkohtaus sulki suuni, menin makuupaikalle. Liikkumatta selälläni maaten ja hitaasti hengittäen hellitti hetken kuluttua. Kohtaus oli turhan ankara ja koetin välttää. En kestänyt psyykkistä rasitusta. Ei sitä kukaan tiennyt.
Kirjoituspaikalta näkyy toisen puolen kevytliikenteen väylä, jalkakäytävä. Kulkuvälineensä päälle istahtanut naisihminen, vanhus? Kääntynyt sellaiseen asentoon, että selkä oli aurinkoon päin. Piti suunsa edessä villavantutta. Vastamäkeen vaellus kai väsyttänyt. Se oli eilen.
Tuttu tilanne itsellenikin. Oli vielä kylmä päivä. Väsymys ja kylmä haittaa. Sydän oire pakottaa lepäämään ja hengähtämään, hapen puute tuo kivun.
Nyt on helakka auringon paiste, mutta tänään en vielä mennyt ulos. Kylmä jäähdyttää kehon ja keuhkot, sydän ei siitä nauti. Ei kestä rasitusta. Aurinko lämmittää. Huomenna, ehkä tänä iltana, panen sähköajoneuvon lataukseen, on seisonut koko talven. Tekee mieli piipahtaa raikkaassa kevätsäässä.
Useita kertoja Hamletia matkien pähkäilen maallista matkaani täällä "murheen laaksossa". Uskon "viisastuvani". Eikä siihen kauan menekään. Vajaan kuuden vuoden päässä on viimeinen vuosikymmen täynnä. En kuvitellut unissanikaan sitä päivää näkeväni. Enkä myöskään ole kovin kamalasti pelännyt. Kukaan ei ole tänne vahingossakaan jäänyt. Kirjoittamisen aikeissa olen usein istahtanut "konttorissani", mutta käsijarru päällä eteneminen ei suju.
Tällä hetkellä ovat maailman kirjat sekaisin. Oikeastaan pitäisi terhakoitua. Aivojani askarruttavat valtioiden johtajien typeryys. Nimiä mainitsematta. Liian monta sotahullua!"
"Laivataan suomalaiset Alaskaan! En minä halunnut. Tai, miksikäs ei? Hetki sitten suljin television. Hymähdin oivallukselleni. Muistan huomattavan amerikkalaisen ehdottaneen, luultavasti huuli pyöreänä. Tänä pänä teeveessä pyöri asiasta filmi. Tosissaan tehdyn näköinen "dokumentti" aiheesta. Kotitalous työt häiritsi syventymistä. Näkökulmasta arvelin amerikkalaisten tekemäksi. ehkä kuitenkaan ei". Katsoin vilaukselta henkilöluetteloa: suomalaisia nimiä ja henkilöitä. Otan asiakseni tarkastella myöhemmin, siksi vinha esitys on. "Suomen historiaa"?
Jatkuu huomenna, tai sitten ei,
Katsoin perinteisen osuuden. Ruudullani teksti kertoo: Niskanen ladulla. Poistuin ruudun äärestä koneelle kirjoittamaan. Viimeinen teksti lähetyksessä kertoi asian tuntijan kertovan Niskasen pito- ongelmista. Asiantuntijaa ennen näkyi Iivon suksien lipsuminen. Iivo hyökkäsi lupaavasti, mutta ei tarvinnut monta metriä mennä. Ensimmäisessä pienessä vastaisessa Iivon sukset lipsuivat ja hiihtäjät menivät menojaan.
Jos olisin huuto etäisyydellä, menisin hihkumaan: - Suomalaiset, tulkaa pois, siellä on hiihtokilpailut!
Menen töllöttimen ääreen. Hetken päästä palaan tekstien äärelle. Palaan asiaan. Kilpailijoiden valinnat aukaisevat kansan suut. Aina on vääriä valintoja. Muutaman kerran syyksi riitti savolaisuus. Erään kerran sorsittiin Viljo Pesosta. Ulkomuistista en pysty nimeämään. Eero Kolehmaisessa ei mielestäni ollut muuta syytä kuin vanhuus, yli neljänkymmenen. Toden näköisesti ei olisi pärjännyt, mutta näytöt riitti viidellekymmenelle.
Oslon kisoihin aikanaan tuli ohjelmaan naisten matkat. Pärjäsivät enemmän kuin kohtuullisesti. Valtakunnallisen lehden pakinoitsija ilakoi: "Semmoista se on kun otetaan akkoja mukaan, tekevät paremman työn kuin miehet.
Nyt ei ne nuoret pärjää enää ollenkaan.
Alamäki alkoi Lipposen aikaan. Muistaako joku muu kuin IkiWanha. Kaksi määritelmää, Kasvu ja Sopeuttaminen kuulostavat korviini kirosanoilta. Viimeksi ihan äsken noihin sanoihin turvautui ny- kyinen ministeri Riikka Purra. "Sama kaiku on askelten."
Julkisesti teeveessä aikoinaan Paavo Lipponen otti kantaa. Julkisuudessa oli puhuttu sopeuttamisen tarpeesta. Että montako miljardia? Neljä, vaiko enemmän? Toimittajalla oli asiallista kysyä Paavo Lipposelta ja Lipposella velvollisuus vastata, pääministerin asemassa. Mitäpä Lipponen:
- Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia.
Pääministerin möläys oli utopiaa. IkiWanhakin tajusi toiveajatteluksi. Ennustin Lipposen hallituksen jälkeen olevan valtiolla enemmän velkaa, kuin aloittaessa. Tänään ministeri Riikka Purra oli tentattavana. Riikka Purra on sijaiskärsijä. Ei hän ole "sateen tekijä". Erehtyi käyttämään sanoja: sopeutus jne. Valtion velka kasvaa ainakin toistaiseksi.
Vuosia sitten demaripoliitikolla oli äänessä ivallinen sävy: - Koivisto on nuuka!
Valtion talous ei korjaannu, ellei olla "nuukia".
Kasvu ei tuonut Lipposelle, eikä Suomelle miljardeja. Uutta Koivistoa ei löydy.
Suomi oy on taloudellisessa ahdingossa. Nykyistä hallitusta alkoivat morkkaamaan päätöksistä ja Leikkauksista heti alussa jo, vaikka hallitus ei tehnyt mitään. Talousvaikeudet jäivät monelta edelli- seltä hallitukselta jotka jokainen syytti aina edeltäjäänsä. Talouden alamäki jatkui hallituksesta toiseen. Minua vanhana demarina hävettää. Vennamoa kutsuivat populistiksi. Entä nyt? Tulee ikävä Mauno Koivistoa. Hän oli "viimeinen mohikaani" joka ymmärsi talouden tosi asioita.
Mieleeni tallentunut väite: - Kun jokin asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, silloin se ei ole totta.
Nettiä selatessa kiinnittyi huomio mullistavaan akku-keksintöön. IkiWanha Erkin mielestä se on mahdotonta, huijausta. Suomalainen tuote toisi kultaa ja kunniaa, jos olisi totta. Jos se on totta, pyörrän pyhät sanani.
"Mää ihmettelin vallan kauhiasti"
Olen arastellut asettaa itseäni leimallisesti johonkin ryhmään tai ryhmittymään. Olen käyttänyt sääs- teliäästi sanaa, vanhus, enhän ole vielä sadankaan vuoden.
Nyt sain kimmokkeen mediasta. Hoidokki vanhus hirttynyt, (ei hirttäytynyt) kahlittuna siteisiin, joilla tarkoitettiin estää itseään vahingoittavaa liikkumista. Siihen oli tullut jotain virheellistä. Henki meni. Yritin sovittaa itseäni samaan tilanteeseen. Ei hyvä! Kohdallani moinen ei ole toden näköistä ainakaan toistaiseksi. Tosin en voi varmasti tietää, milloin "nyrjähtää".
Ruuhkavuosina talouteni horjahteli, rahaa näkyi niukalti. Tuntui, että velkarahalla hankitut kiinteistöt olivat arvottomia. Tuli pientä onnistumista. Joku tarvitsi semmoisiakin. Sain myytyä. Kaksi myin halvalla. Jäi kuitenkin sen verran käteistä, että sain tämän hetkisen asunnon velattomana. Pienestä eläkkeestäni säästynyt hiukan tilillekin. Ei hullummin.
Tilanteeni on kohtuullisen hyvä. Laki säätää eläkkeen lisäksi yhteiskunnan apua kustannuksiin. Säästyneet riittää jonkin aikaa. Enhän ole enää pitkää aikaa täällä rimpuilemassa.
Minulla on sentään kohtuullisen hyvin olotila. En valita.