50 - luvun loppupuoliskolla pelkäsin Putinin Venäjää. Pelkäsin joutuvani sotaan. Reservin kersanttina olisin joutunut ensimmäisten joukossa. Tekniikka kehittyi, armeijan koulutukseni vanhentui nopeasti. Ei minua pitkään olisi viety, tai enhän minä tiedä?
Kehittyi Berliinin kriisi. Jotain Suomeenkin: nootti kriisi. Tuli selväksi että puolustusvoimat oli varpaillaan. "Ollos huoleton, poikas valveil, on. Sillä tavalla asian ilmaisi runoilija.
Vihreä oksa oli hakusessa. Yksi sauma sattui sillä lailla, että majan muutto kävi siten, että en voinut muuttaa suoraan, vaan piti viivähtää välillä. Entisellä osoitteella tuli sotilaspiiristä kehotus ilmoittamaan osoite ja terveyden tila. Muutto ilmoituksesta saaneet sen asunnon osoitteen. Sitten tuli välittömästi tilapäisasuntoon samanlainen propuska. Kolmas oli lopullinen osoite. Siihen asuntoon muuttaessa oli jo odottamassa vielä saman lainen propuska samalla tekstillä. Kolme kyselyä samasta asiasta.
Ei ollut televisiota. Radiosta ja sanomalehdestä tuli kaikki selväksi.: - NOOTTI! Ystävällinen valtio lähettänyt. Enkä enää ihmetellyt. Viranomaiset hoitivat tehtäviään. Tilanne selkeytyi, ei tullut Suomeen sota. Uhka oli todellinen. Kekkonen sai kunniaansa lisäpisteitä. Minultakin.
Lapsen lapsista olen kantanut huolta. Ovat sen ikäisiä. Osa suorittanut asevelvollisuuden. Kaksi on rivimiestä, kaksi sotapoliisia, yksi kävi RUKn, kaksi sivaria. Heidän suojassaan lepää Suomi?
Herää kysymys: mitä ne minusta kyselee! En osannut yhdistää mihinkään. Tulihan se selväksi!
