Vanhoja rakennuksia

 Pohjois-Savon uutisista näkyi Warkauden teatteri. Iso kuva. Tekevät uutta kattoa. Jonkin aikaa sitten koin etiäisen. On siitä melkoinen tovi, kun asuimme Warkaudessa. Jostain syystä nousi muistini lokeroista kyseinen teatteri. Ajattelin vanhaa puutaloa. Vieläköhän se on? Viime aikoina on ollut paljon tulipaloja. Ei se ole tuhoutunut.

Teatterissa käydessäni välähti mielessäni palovaarallisuus. Korkea, avara sali olisi menetetty jos tuli yllätti. Onkohan rakennus yli sadan vuoden?

Työ kaverina oli palomiehiä. Kuten kaikki muukin Varkaudessa oli teatterikin Ahlströmin rakentama, niin uskon. Firma luopui yleisistä laitoksista vähitellen. Siinä vaiheessa myöskin palokunta siirtyi kaupungin hallintaan. Autoliikkeen verstaassa oli entisiä palomiehiä, Pekka Lahti. Kertoi tarkasta suunnitelmasta. Olivat valmiudessa. Tosi tilanteessa jokainen toimi täsmälleen ennakoidusti. Jokainen tiesi, miten mennään sisään. 

Tekokuu

 Viime aikoina olen lukenut oman aikakauteni henkilöiden muistelmateoksia. Väittävät katselleensa Sputnikeja. Sanovat nähneensä. Tosi asiassa se oli mahdotonta. Se oli pieni, tekstin mukaan 30 cm. Paljain silmin se ei näkynyt, on tarvittu optisia välineitä. Paljain silmin näkyi vilkkuvana jonkin aikaa. Lehdestä luin. Vilkkuva laite oli kantoraketin kolmas vaihe. Kun varsinainen tekokuu irtaantui, kantoraketin kuori jatkoi matkaansa pyörimällä akselinsa suuntaisesti, kieppumalla. Pituus suunnassa auringon säteet valaisivat laitteen kyljen.  Kun se oli poikittain, aurinko sattui pieneen pintaan, valaisi vähemmän. Siitä tuli vilkkuva näkymä. Häipyi melko pian.

Joskus ilmiön havaitseminen on sattuman sanelema juttu. Iltahämärissä penkillä istuessa kiinnittyi huomioni kolmeen tähteen. Olivat pystysuunnassa. Kuvittelin mielessäni kuin olisivat tarkasti samalla viivalla kaikki kolme. Kaksi näyttivät isommilta ja vaaleilta taivaan tähtien kaltaisilta. Alin tähti näytti pienemmältä ja oranssiin vivahtavalta. Kului vähän aikaa. Onkos tuo pieni tähti liikkunut? Olihan se liikkunut! Pitihän sitä seurata. Jostain muistin lokeroista tuli lause: - Mars, punainen planeetta, mutta eihän tuo ole punainen. Kävin säännöllisesti seuraamassa tähden kulkua oikealle horisonttiin, jonne se häipyi. Media vahvisti: - Mars on näkyvissä. Sama uudelleen.           

Käärmekammo

 Ruudulla vilahti teksti kyykäärmeen rauhoituksesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kokemusta on. Lapsuudessa kuulin kauhukertomuksia käärmeen käyttäytymisestä. Mieleeni jäänyt käärmeen hyökkäys. Kertojan mukaan käärme syöksyi luokkina kertojaa kohti ja hän selviytyi nipin napin. Meni vuosia, ennen kuin tuommoisen ymmärsin paskapuheeksi.

Silloin en ymmärtänyt, kun kohtasin käärmeen todella lähietäisyydellä. Tykistön harjoituksia pidettiin asevelvollisuus aikanani Lapissa, Misin leirialueella. Misissä elokuussa illat hämärtyivät ja viilenivät. Sillä kertaa istuin poterossa pää maan pinnan alapuolella. Tietenkään mikään ei rikkonut rauhaa, istuin huolettomana, kunnes käärme yllätti tarkkaamattoman "vartijan".                                                                  Jotain yllättävää tapahtui. Istuin polvet koukussa, konepistooli pystyssä polvien edessä poteron etuseinään nojaamassa.  Siinä jotain liikettä. Huomaamattani otus tullut poterooni. Kohottautunut ylemmäksi, muutaman sentin päähän suutani. Voi surku, millainen vartiomies?                                            Tuli paniikki. Vimmoissani nujersin käärmeen aseen perän voimalla poteron pohjaa vasten. Vaikka katuminen on turhaa, kadun tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Lukemisestani tiedän että käärme oli ystävällismielinen. Ei se tullut minua syömään, vaan nopeasti viilenevässä illan ilmassa haki lämpöä. Onhan luettu vaihtolämpöisistä. Menetin tutkimis mahdollisuuden.

Tyhmä kuin minä oli Ylen toimittajakin. Käärme hakeutui uutisen juttuun. Hellepäivä hämäsi toimittajan. Arveli käärmeen hakeneen viilennystä. Helle oli päivällä. Iltayö viilensi nopeasti.

Kyllä kyykäärme iskee, jos sitä häiritsemällä säikäytetään, ei se ihmistä vihaa.