Höperyydestä

 Rupesin keittämään aamupuuroa. Puuro jo ruplatteli, kun havahduin, mutta aurinkohan on tuolla päin!?     Ilta jo pitkällä! 

Tänä päivänä

Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa. 

Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.

Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin:        125 - 67 - 49     Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.

En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta.  Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?

   

Hankaluus

Blogin saan syntymään, jopa lähettäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla. Kunhan lepään, yritän muistella ja präntätä-

IkiWanha 

Olen tumpelo

 Blokkeri toimii, mutta sähköposti takkuaa, ei tottele minua. Älyänkö itse? Ehkä joudun kysymään viisaammilta. Viestitän myöhemmin.

Ikiwanha 

Tiistai

 Luulin muistavani, että pesupäivä on tiistai. Kaikesta päättäen ei ole. Näkyy erimielisyyttä olevan yhteiskunnan vastuusta. Minullakin sekaantuu. 

Minä uskoin laitteiden kestävän lopun ikääni. Mutta minä elän liian kauan. Putkirikko tuli. Minut pestään yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei viedä pestäväksi. Leena, vieraalta paikkakunnalta joutuu kuskaamaan minut pesupaikalle. Omaa huoneistoa ei saa käyttää. Kunnes vika on korjattu. Ei ole minun vikani. Väsyn siinä ruljanssissa, vaikka ei luulisi. 

Tuija tuli vuosien jälkeen käymään. Huolimatta huonosta liikuntakyvystä. Minä vain olen surkimus. Tuijan tilanne surettaa. Leena on huolissaan. Emme pysty vaikuttamaan. 

Tunnen voimattomuutta, kun en pystynyt olemaan hyvä isä, vaikka olisin halunnut.

En voi nopeuttaa lähtemistäni. Kestettävä luonnolliseen loppuun asti. Tuntuu vain, kuin olisi seinä edessä. Tosin ikä on lopuillaan. En osaa itkeäkään. Semmoista se on.

Kipuja ei ole. Jaloissakin vain vähän. 

Suunnilleen kuuden aikaan kävi hoituri. Käyvät kaksi kertaa päivässä. vakio kysymys: - Ootko syöny? En minä joka kerta muista heti. Tänä päivänä toivat Valkoapilasta tilatun. Illasta otan vähän jotakin. Pysyn hengissä.

Hoiturin kanssa keskustelin intensiivisesti. Tuntuu aavistuksen rinnassa. Ei ole vaarallista, osaan varoa. Harjoittelen hengitystä. 

Aika

 Tiistai 12 toukokuuta kello 15.48

Olen hereillä, siis elossa. Kävin hiippailemassa kirkon luona asti. Jaksoin kotiin.

Voi että, minulle kasaantuu pelkkää vaikeutta

Lapsuutta ei minulla oikeastaan ollut. Kasvoin äärimmäisessä köyhyydessä ja suuressa häpeässä. Nyt elän viimeisiä hetkiäni. Ehkä parempi, jos olisin jo päässyt pois. Mikään ei suju.

Suihkuhuone oli pitkään hajalla. Olin hyvilläni, kun se tuli kuntoon. Mutta ei. Minunhan ei tarvitse syytä tietää. Tuntuu kummalta, kun lattiakaivo vetää. Pesun jälkeen kun nousen seisomaan, en seiso vesilammikossa. menen istumaan sängyn päälle. Sillä aikaa pesevä henkilö puhdistaa ja kuivaa lattian pyyhkeen kanssa, pesupaikan lattialle ei jää tippaakaan vettä. Huolellinen tekijä. Kerran viikossa tapahtuu.

Kuitenkin on vahinko. Vettä näkyy alemmissa kerroksissa.

Uimahallissa kävin mahdollisimman pitkään. Alakerrassa on hyvä sauna. Sinne on rappuja. Viimeisellä käynnillä väsyin täysin, sydänkin rajoittaa. Viivyin pitkään pukiessa. Vaivoin onnistuin. Siivooja oli hienotunteinen, ei huomauttanut, kävi vähin äänin tarkistamassa ainakin kaksi kertaa. Se oli viimeinen kerta saunassa. Tuleeko viimeinen päiväni pian?

Nyt en tiedä, miten saan puhdistautua.

Leena pesi pyykin.