Hallituspolitikka

 "Ei tule kesää"                                                                                                                          Seuraavasta hallituksesta kaavailevat jotain. Enimmäkseen höppäpuheita. Demareille jotkut sovittelevat päähallituksen viittaa. Ei tule paremmaksi. Olen vanha sosialidemokraatti. Puolue meni pilalle vaihtaessaan kutsumanimeä. En ole demari sen jälkeen kun hyljeksivät Mauno Koivistoa. Demarit sanoivat: - Koivisto on nuuka. Kun vertaillaan hallituksia keskenään. Demarit eivät saa puhtaita papereita. Tämä ei ole pelkkä mielipide. Tämä on todellista elämää. Paavo Lipposesta lähtien hallituksen lopettaessa, valtion velka oli suurempi kuin hallituksen aloittaessa. Tämä ei ole pelkkä mielipide, pätee nykyiseenkin hallitukseen, josta en jätä syyttämättä, vaikka tässä ei demareita olekaan. 

Kun tämä meni puolueisiin, tulkoon mainituksi lause puolen vuosisadan takaa. Olin silloin nelissä kymmenissä. Olimme hänen kanssaan samalla luokalla Ohemäen kansakoulussa sodan aikana. Tuumaili tällä tavalla: - Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista, kun minä? Niinpä!

Olen kärkäs ennustamaan. Useimmiten ennustan väärin. En lopeta ennustamista. Siinä ennustamiseni osui kohdalleen, kun epäilin Orpon hallitukselle huonosti onnistumista.  Tuumailin, että Petterille tulee vielä orpo olo. Eihän Petteri tunnusta, tai ei yritäkään. Joka tapauksessa seuraavienkin hallitusten lopettaessa Suomen valtion velka on tänään suurempi, mitä se oli aloittaessa. Hekumoivat talouden kasvulla. "Kasvu" on muutamia prosentteja vuodessa. Velka kasvaa enemmän kuin talous. Poliitikkojen puheet ovat katteettomia.

Paavo Lipposen aikaan pähkäilivät sopeutuksesta: - Sopeutetaanko neljä, tai kuusi miljardia. Paavo määritteli: - Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia! Tuota ei uskonut erkkikään. Siitä hetkestä tähän päiväänkään kasvu ei tuonut riittävästi. Vuosikymmeniä jatkunut jankuttaminen kyllästytti. Mielessäni sana kasvu, alkoi kuulostamaan kirosanalta. Tältä istumalta tuntuu, että alaviistoon on talous mennyt ja sama suunta jatkuu vielä seuraavankin hallituksen jälkeen. Jatkumo.                                                          

             

Lihavuus

 Vastakohtia

Kenen todellisuuden taju heittää? Kaksi kovin erilaista dokumenttia teeveessä. Ilmaston muutos ja lihavuus. Kuivuus, tulvat ja maanjäristykset tekevät tuhojaan ja jättävät miljoonittain ihmisiä kodittomiksi. Lihavia ei siinä dokumentissa näkynyt.

Sitä seuranneessa ohjelmassa esiintyneet kansalaiset eivät olleet lihavia, olivat terveen näköisiä. Viisaudestaan en vakuuttunut. Ovatkohan älykkäitä? Politiikkaa kaikki tyynni.  En allekirjoita yhdenkään puheen vuoroa. Kinastelivat lihavuuslääkkeiden kustannuksista, kenelle on oikeuden mukaista korvata. Oli valikoitunut paneeliin normaalipainoisia asiantuntijoita.

Minun tajuni ei ymmärrä lihavuuden hoitamista, ikään kuin lihavuus olisi luonnon mukainen tauti. Näyttivät unohtaneen todellisen lihavuuden aiheuttajan: liika syönti. Edenkin valkoiset ovat siihen syyllistyneet. Tummemmat heimot ovat vähemmän mässäilleet, niin päättelen. Tasan ei käy.

Elintasoa pyritään kohottamaan mahdollisimman korkealle. Entäpä itse? En ole lihava; Sairaanhoitaja mittaili: Sai painoksi 64 kg. Tuttavat toteavat: - Hyvähän sinut on, kun et sinä liho. Paino vaihteli sen mukaan kun säännöstelin. Liikunnan ja syönnin suhde. Kun vaaka näytti 75 kg, päätin normalisoitua. Hoituri mittasi pituudeksi 170 sm. en ole ihan niin pitkä, vanhemmiten kutistuu.

Kilot eivät näy, olen pieniluinen, hoikka.                                                   

Päivässä sattuu ja tapahtuu

 Heräsin aamulla tavalliseen tapaan. Nukuin yön sikeästi, niin kuin tapani on. Hermoni eivät ole riekaleina, vaikka pitkän elämän vastoin käymisten perusteella voisi olettaa. Aluksi on melko nahkeaa. Virtsa mekanismi on häiriintynyt. Kaksi tuntia kusematta on vähän pitkänlainen tovi. Mikäli jostain syystä yöllä en herää, se kostautuu ylös nousun jälkeen. Kun olen noustua lorotellut ja aion lähteä askareille, tulee heti kohta uusi tarve. Kun ei ole töihin lähtö ohjelmassa, joutaa nöyrtymään uudelleen ja uudelleen. Kuten muuan viisas sanoi - Kyllä se siitä!

Ruokalaan lähtiessä pysäytti asukas. Valitti, kun eivät tuo ruokaa, vaikka hän on pyytänyt, tiijjätkö sinä puhelin numeron. Enhän minä. Yritin selitellä, että heillä on sillä kellon lyömällä paljon puuhaa, eivät ehkä pian kerkeä. Miehellä oli kunto heikentynyt äkillisesti, eikä jaksanut mennä ruokalaan. Näytti tyytyvän selittelyyni ja lähti kämppänsä suuntaan.  Kun astuin ulos, oli vastassa henkilö kantaen koria, asukkaalle eväitä. Homma hoitui. 

Jälkiruokana tarjolla on tavallisesti jotain kiisseliä. Sillä kertaa ei ollut kiisseliä, eikä mitään muutakaan, niin luulin. Yllätys yllätys, tarjosivat jäätelö paketin. Hyvähän se oli, mutta en saanut pakkausta auki kovasti yrittämälläkään. !!!???                                   En iljennyt kysyä. Pelkäsin tyhmyyden paljastumista. Kotona leikkasin saksilla pakkauksesta pään. Aukesi! Tulihan sieltä esiin sekin paikka, josta olisi pitänyt avata, siellä oli myös leveä tikku. Sellainenko on tikkujäätelö. En ollut sellaiseen tutustunut.    Kuinkahan käy seuraavalla kerralla? Ennen sanoivat: - Oppia ikä kaikki.  Vieläkö sataakin lähestyessä?     

Perimmäisen kysymyksen äärellä

 Herkistyin televisiosta katsomaani ohjelmaa rajan takaisesta Karjalasta. En sulkenutkaan laitettani. Seuraava teos kosketti itsellenikin lähiaikoina ajan kohtaiseksi tulee kysymys millainen on hyvä kuolema? Entä eutanasia? Raja lähestyy, kuitenkin se on verhon takana. Hyvä niin.

Ensiksi tulkoon sanotuksi arvioni luonteestani. Tosin useimmat karttavat aiheesta keskustelua. Harva on rehellinen omassa arviossaan. Tämän tunnustan rehellisesti.  En ole uskonnollinen, mutta en halua vaikuttaa lähimmäisten vakaumukseen, tulkoot uskollaan autuaaksi.

En tunne ahdistavaa kuoleman pelkoa. En myöskään kiihkeää elämän halua. Ei minussa ole väkivaltaisuutta eikä itsetuhoisuutta. Sanaa, kohtalo, käytän harvoin. Kohtalo ei käsitellyt hellin käsin. Muokannut, mutta en aio arvioida enempää.

Vääriä valintoja tehnyt liian usein. Suurin vikani on ujous. Jos työpaikassani olen tyytymätön, en uskaltanut sanoa, esimerkiksi palkan pienuudesta. Siinä ajatuksessa vaihdoin paikkaa, että se paranisi. Muutamia kertoja kävi niin että työpaikka huononi. Mistäpä olisin etukäteen tiennyt? Tuuria, vai taitamattomuutta. Semmoisia on turha vatvoa. Kuitenkin minä vaan vatvon!? Olen höperö. Kunpa olisin:  "Ole viisaasti höperö."                                                                

Heinäkuun viimeinen päivä

 Perjantai 31. 07. kello 20 : 20. 20.21.  Korjauksen kestoarvio oli 2 - 4 viikkoa. Kolmas viikko vierähti, yhä jatkuu. Pitääköhän arvio neljästä viikosta paikkansa? Kyttäilen ensi viikolla? En aseta katteettomia arvioita.

Pitkästyttää. Viikolla tuntui jokin pahoinvointi. Vatsa vai sydän? Pitenpään ei vaivannut. Saattoi johtua nousevasta ukkosesta. Muisti häiriintyi, tänä päivänä en muistanut paikkaani ruokalassa. Selkisi pian.  

Sateenkaaren pää

 Eilen palasin sähkölaitteella virkistys ajelulta. Jouduin hiukan kiertämään sisääntulo väylällä. Asialla liikkuva sairaanhoito yksikkö.

Sikeästi nukutun yön jälkeen lähtiessäni käppäilemään sattui näköpiiriini puolitangossa roikkuva lippu. Se on niin alhaalla, että sattuu näkökenttään tässä istuessani. Totesin: Joku kanssaeläjäni on saavuttanut "sateenkaaren pään". Viimeinen rasti. Runoilija sanoo: - "On aivan sama, missä kuolet ratsumies."  Joku haluaa kuolla kotona.  

Vuodet vierivät

 Leena toi kirjan: Tellervo Koiviston elämäkerrasta. Tässä kohtaa pysähdyin todellisten sattumusten äärelle. Voinko minä kajota puustaimen vertaa niin paljon arvokkaanpien ja maineikkaanpien ihmisten elämiin ja toimiin. Tunnen itseni mitättömäksi. Mitättömäksi luulen lajitovereiden minua määrittelemän. Sellaistakin olen jostain lukenut, että ihmiset ovat saman arvoisia. Oma kokemukseni ja monen muunkin kokemus ei sellaista tunne. 

Tellervo Koivisto on syntynyt kolme - neljä vuotta ennen minua. Nuoruuden aikansa elänyt maalais ympäristössä. Tunnen olosuhteet.

Kansakoulun aikaan pitänyt viedä keittolan tarpeiksi marjoja. Myös minun piti viedä Ohemäen koululle puolukoita.

Jokunen vuosi kului. Lapsen lapseni kysyi: - Antaisko ukki niitä puolukoita minulle koululle vietäväksi?

Antoikohan ukki?

Antoikohan ukki?