Vanhoja rakennuksia

 Pohjois-Savon uutisista näkyi Warkauden teatteri. Iso kuva. Tekevät uutta kattoa. Jonkin aikaa sitten koin etiäisen. On siitä melkoinen tovi, kun asuimme Warkaudessa. Jostain syystä nousi muistini lokeroista kyseinen teatteri. Ajattelin vanhaa puutaloa. Vieläköhän se on? Viime aikoina on ollut paljon tulipaloja. Ei se ole tuhoutunut.

Teatterissa käydessäni välähti mielessäni palovaarallisuus. Korkea, avara sali olisi menetetty jos tuli yllätti. Onkohan rakennus yli sadan vuoden?

Työ kaverina oli palomiehiä. Kuten kaikki muukin Varkaudessa oli teatterikin Ahlströmin rakentama, niin uskon. Firma luopui yleisistä laitoksista vähitellen. Siinä vaiheessa myöskin palokunta siirtyi kaupungin hallintaan. Autoliikkeen verstaassa oli entisiä palomiehiä, Pekka Lahti. Kertoi tarkasta suunnitelmasta. Olivat valmiudessa. Tosi tilanteessa jokainen toimi täsmälleen ennakoidusti. Jokainen tiesi, miten mennään sisään. 

Tekokuu

 Viime aikoina olen lukenut oman aikakauteni henkilöiden muistelmateoksia. Väittävät katselleensa Sputnikeja. Sanovat nähneensä. Tosi asiassa se oli mahdotonta. Se oli pieni, tekstin mukaan 30 cm. Paljain silmin se ei näkynyt, on tarvittu optisia välineitä. Paljain silmin näkyi vilkkuvana jonkin aikaa. Lehdestä luin. Vilkkuva laite oli kantoraketin kolmas vaihe. Kun varsinainen tekokuu irtaantui, kantoraketin kuori jatkoi matkaansa pyörimällä akselinsa suuntaisesti, kieppumalla. Pituus suunnassa auringon säteet valaisivat laitteen kyljen.  Kun se oli poikittain, aurinko sattui pieneen pintaan, valaisi vähemmän. Siitä tuli vilkkuva näkymä. Häipyi melko pian.

Joskus ilmiön havaitseminen on sattuman sanelema juttu. Iltahämärissä penkillä istuessa kiinnittyi huomioni kolmeen tähteen. Olivat pystysuunnassa. Kuvittelin mielessäni kuin olisivat tarkasti samalla viivalla kaikki kolme. Kaksi näyttivät isommilta ja vaaleilta taivaan tähtien kaltaisilta. Alin tähti näytti pienemmältä ja oranssiin vivahtavalta. Kului vähän aikaa. Onkos tuo pieni tähti liikkunut? Olihan se liikkunut! Pitihän sitä seurata. Jostain muistin lokeroista tuli lause: - Mars, punainen planeetta, mutta eihän tuo ole punainen. Kävin säännöllisesti seuraamassa tähden kulkua oikealle horisonttiin, jonne se häipyi. Media vahvisti: - Mars on näkyvissä. Sama uudelleen.           

Käärmekammo

 Ruudulla vilahti teksti kyykäärmeen rauhoituksesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kokemusta on. Lapsuudessa kuulin kauhukertomuksia käärmeen käyttäytymisestä. Mieleeni jäänyt käärmeen hyökkäys. Kertojan mukaan käärme syöksyi luokkina kertojaa kohti ja hän selviytyi nipin napin. Meni vuosia, ennen kuin tuommoisen ymmärsin paskapuheeksi.

Silloin en ymmärtänyt, kun kohtasin käärmeen todella lähietäisyydellä. Tykistön harjoituksia pidettiin asevelvollisuus aikanani Lapissa, Misin leirialueella. Misissä elokuussa illat hämärtyivät ja viilenivät. Sillä kertaa istuin poterossa pää maan pinnan alapuolella. Tietenkään mikään ei rikkonut rauhaa, istuin huolettomana, kunnes käärme yllätti tarkkaamattoman "vartijan".                                                                  Jotain yllättävää tapahtui. Istuin polvet koukussa, konepistooli pystyssä polvien edessä poteron etuseinään nojaamassa.  Siinä jotain liikettä. Huomaamattani otus tullut poterooni. Kohottautunut ylemmäksi, muutaman sentin päähän suutani. Voi surku, millainen vartiomies?                                            Tuli paniikki. Vimmoissani nujersin käärmeen aseen perän voimalla poteron pohjaa vasten. Vaikka katuminen on turhaa, kadun tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Lukemisestani tiedän että käärme oli ystävällismielinen. Ei se tullut minua syömään, vaan nopeasti viilenevässä illan ilmassa haki lämpöä. Onhan luettu vaihtolämpöisistä. Menetin tutkimis mahdollisuuden.

Tyhmä kuin minä oli Ylen toimittajakin. Käärme hakeutui uutisen juttuun. Hellepäivä hämäsi toimittajan. Arveli käärmeen hakeneen viilennystä. Helle oli päivällä. Iltayö viilensi nopeasti.

Kyllä kyykäärme iskee, jos sitä häiritsemällä säikäytetään, ei se ihmistä vihaa.  

Velkajarru

 Kaikkea ne poliitikot keksii. Kuten velkajarru? Millainen vempele semmoinen on? Ajoneuvojen teknillisessä sanastossa se on tuntematon. 

Valtion taloudessa outo ilmaisu, tyhjä sana, eikä semmoinen "jarru" pidä myötä, eikä vastamäessä. Eikä siitä käsijarruksikaan ole. Huonoa suomeakin sana on.

Olen vanha sosialidemokraatti, en ole demari. Demarit ovat osasyyllisiä valtion  talouden surkeuteen.

Velat eivät ole saatavia, vaikka poliitikot näyttävät uskovan. Sen verran sain tuntea nahoissani todellisuuden että olin ylivelkaantunut.  Tulot nollassa, velan korko 17,1%, hallinnassani kaksi lähes arvotonta rakennusta.  Rasitti sydäntä ja päätä. 

Nyt ei kirjoittaminen suju. Ehkä huomenna?

€%                    

kulkupeli

Pakkaspäivänä kokeilin sähköajoneuvoa. Ei toiminut normaalilla tavalla.

Annoin koneen levätä hellepäivänä. Kyllä se vaan toimi, latasi ja kulki. Tänään ajelin siksakkia   ympäristössä. Tuntuu vaativan totuttelua.   

On luultavaa, etten seuraavana kesänä pysty liikkumaan laitteella. Siitä tuli mieleen, josko Tuija oppisi tuommoisella liikennöimään? Ajokahva on oikealla puolella. Voisi käydä tänä kesänä kokeilemassa. 

Höperyydestä

 Rupesin keittämään aamupuuroa. Puuro jo ruplatteli, kun havahduin, mutta aurinkohan on tuolla päin!?     Ilta jo pitkällä! 

Tänä päivänä

Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa. 

Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.

Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin:        125 - 67 - 49     Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.

En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta.  Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?