Valtion talous

 Alamäki alkoi Lipposen aikaan. Muistaako joku muu kuin IkiWanha. Kaksi määritelmää, Kasvu ja            Sopeuttaminen kuulostavat korviini kirosanoilta. Viimeksi ihan äsken noihin sanoihin turvautui ny-            kyinen ministeri Riikka Purra.  "Sama kaiku on askelten." 

Julkisesti teeveessä aikoinaan Paavo Lipponen otti kantaa. Julkisuudessa oli puhuttu sopeuttamisen tarpeesta. Että montako miljardia? Neljä, vaiko enemmän? Toimittajalla oli asiallista kysyä Paavo Lipposelta ja Lipposella velvollisuus vastata, pääministerin asemassa. Mitäpä Lipponen:

- Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia.

Pääministerin möläys oli utopiaa. IkiWanhakin tajusi toiveajatteluksi. Ennustin Lipposen hallituksen jälkeen olevan valtiolla enemmän velkaa, kuin aloittaessa. Tänään ministeri Riikka Purra oli tentattavana. Riikka Purra on sijaiskärsijä. Ei hän ole "sateen tekijä". Erehtyi käyttämään sanoja: sopeutus jne. Valtion velka kasvaa ainakin toistaiseksi.

Vuosia sitten demaripoliitikolla oli äänessä ivallinen sävy: - Koivisto on nuuka!

Valtion talous ei korjaannu, ellei olla "nuukia".

Kasvu ei tuonut Lipposelle, eikä Suomelle miljardeja. Uutta Koivistoa ei löydy.              

Pohtimista

 Suomi oy on taloudellisessa ahdingossa. Nykyistä hallitusta alkoivat morkkaamaan päätöksistä ja               Leikkauksista heti alussa jo, vaikka hallitus ei tehnyt mitään. Talousvaikeudet jäivät monelta edelli-    seltä hallitukselta jotka jokainen syytti aina edeltäjäänsä. Talouden alamäki jatkui hallituksesta toiseen. Minua vanhana demarina hävettää. Vennamoa kutsuivat populistiksi. Entä nyt? Tulee ikävä Mauno Koivistoa. Hän oli "viimeinen mohikaani" joka ymmärsi talouden tosi asioita.          

Liian hyvä

 Mieleeni tallentunut väite: - Kun jokin asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, silloin se ei ole totta.

Nettiä selatessa kiinnittyi huomio mullistavaan akku-keksintöön. IkiWanha Erkin mielestä se on mahdotonta, huijausta. Suomalainen tuote toisi kultaa ja kunniaa, jos olisi totta. Jos se on totta, pyörrän pyhät sanani. 

"Mää ihmettelin vallan kauhiasti"

Vanhukset

Olen arastellut asettaa itseäni leimallisesti johonkin ryhmään tai ryhmittymään. Olen käyttänyt sääs- teliäästi sanaa, vanhus, enhän ole vielä sadankaan vuoden.

Nyt sain kimmokkeen mediasta. Hoidokki vanhus hirttynyt, (ei hirttäytynyt) kahlittuna siteisiin, joilla tarkoitettiin estää itseään vahingoittavaa liikkumista. Siihen oli tullut jotain virheellistä. Henki meni. Yritin sovittaa itseäni samaan tilanteeseen. Ei hyvä! Kohdallani moinen ei ole toden näköistä ainakaan toistaiseksi. Tosin en voi varmasti tietää, milloin "nyrjähtää".

Ruuhkavuosina talouteni horjahteli, rahaa näkyi niukalti. Tuntui, että velkarahalla hankitut kiinteistöt olivat arvottomia. Tuli pientä onnistumista. Joku tarvitsi semmoisiakin. Sain myytyä. Kaksi myin halvalla. Jäi kuitenkin sen verran käteistä, että sain tämän hetkisen asunnon velattomana. Pienestä eläkkeestäni säästynyt hiukan tilillekin. Ei hullummin.

Tilanteeni on kohtuullisen hyvä. Laki säätää eläkkeen lisäksi yhteiskunnan apua kustannuksiin. Säästyneet riittää jonkin aikaa. Enhän ole enää pitkää aikaa täällä rimpuilemassa. 

Minulla on sentään kohtuullisen hyvin olotila. En valita.   

    

Tyylitaju

 Sitä on, tahi ei. Mahtaako minulla olla? Olkoon jos taikka, kärkäs olen kommentoimaan. Pitkään                 aikaan en huomannut julkisuudessa mainitun miehen takin virheellistä käytäntöä. Takissa on kaksi            nappia. Kukahan neropatti lie keksinyt jättää alanapin auki? Tyyli mukamas on sellainen. Se on omaksuttu tapa, vihoviimeinen tapa, tyylin kanssa sillä ei ole mitään yhteyttä. Joka kerta avattuani television, katseeni takertuu miehen takin auki resottavaan alanappiin. Tyylikästä se ei ole, se on äärimmäisen tyhmää. Vieläkö ne tuota!

Tänään television joulukonsertissa oli uusi tapa. Sanon tapa, koska tyyli loistaa poissa olollaan. Hyvä, että ovat kiinnittäneet huomiota. Seuraan mielenkiinnolla. Yksi nappi ja yksi napinreikä ja nappi. Ei hyvä. Nappi näyttää olevan väärässä paikassa, paidan alaosa ja solmion häntä näkyy häiritsevästi ja takin helmat huonosti. Sanomista tulee luultavasti muiltakin kuin IkiWanhalta.

Suunnitelma lienee maksanut eräitäkin Euroja.                     

Kansainvälistä politiikkaa

  Ennen kuin kuolen, näen tarpeelliseksi tuoda julki mielipiteitäni politiikan tarkkailijana. Ensiksi                 kansainvälisistä vääristymisistä.

Todellinen rasismi on aivan muuta kuin naaman venyttelyä. Monet kansat, Suomikin, ovat kokeneet rasismia. Ihmisiä kiusattu, orjuutettu ja tapettu.

Nykyinen kohu asian ympärillä on paskan jauhantaa, suurta hurskastelua. Itse olen kokenut rasismia hiukan rajummin  kuin meemeilemänä. 

Ukraina ei ole "sotasyyllinen", eikä missään tapauksessa verrattavissa amerikkalaisten julmaan, raakalaismaiseen Vietnamin sotaan. Kaikkien normien mukaan USA oli mielestäni sotarikollinen, jos niin voi sanoa. Sanon - sota on rikos. Vietnamin sota oli suuri rikos. Amerikkalaiset tekivät suurta tuhoa toisella mantereella, tuhosivat jopa kasvavaa viljaa. Vahvemman oikeudella. Nyt joku sotatieteilijä vertaa Ukrainaan.  Pahoitteleeko suomalainen sotatieteilijä amerikkalaisten häviötä Vietnamissa?

Alkaessani kirjoittamaan, olin tunnekuohussa, närkästynyt.

         

Elintavat

 Vaikka en olekaan vanhus, vasta 93, suosittelen tärkeitä periaatteita: Uni ja ravinto. Varmistan, etttä           saan molempia riittävästi. Millaista ravintoa? Terveellistä!

Mikä on terveellistä? Hoito-ihmiselle ilmaisin: - monipuolinen. Epäilin suurta huutoa jonkin puolesta.      Hoitaja tunnusti: - Kun ihminen on elänyt 88 vuotta, ei se kovin huonosti ole, mitä lieneekään syönyt!

Aloitan sanomani uteliaille: Ruokavaliooni kuuluu sian liha ja vispikerma. Se on aivan totta. Mutta kuuluu hiukan muutakin. Lihasta; keittoa. Uunipataan, kaalia, perunaa, porkkanaa, runsaasti sipulia, ehkä jotain muuta, jos kylmästä löytyy.

Lääkäri kysyi kalasta. Sanoin - Jos enemmän söisin, niin suomut kasvaisi! Lääkäri ymmärsi huumorin. Keräsin runsaasti marjoja, puolukkaa ja mustikkaa. Sienestin kaikkia syötäviä. 

Tämä elämän mankeli muokkaa. En pysty keräämään luonnon antimia sydän ja jalat panevat hanttiin.      Kaupasta saa jotain ja saattaa tyttäretkin tuoda jotain. Kovin pitkään en pysty itse laittamaan ruokaa.        Se on sen ajan murhe. Se aika tulee piankin.