Hengitys

 Jokusia kymmeniä vuosia siitä on, kun kuulin hengityksen säätelystä. Oli semmoinenkin ohje, henngitä gitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tämä tuli aiheelliseksi, kun tuli puheeksi hengitys.                  Sydän sairauden yhteydessä kiinnitetään huomio hengitykseen. Aiheena hapen puute. Hengitystekniikka tuli tajuntaani jo nuorena ja terveenä. Nyt treenaan hengitystäni päivittäin. 

Kymmenisen vuotta sitten kerroin hengityksestä. Joku sanoi: - Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Sehän on väärä ohje. Se ei ole luonnollista. En osannut täsmällisesti, ennen kuin luin lääkärin ohjeen. Sekä, että: nenän kautta sisään ja ulos. Lääkäri sanoo täsmällisesti: - Lämmön takia. Järkeen käypä selitys ja kokemus vahvistaa. Kulunut talvi oli ensimmäinen, etten käynyt kertaakaan ulkona. Sähkö ajoneuvon latausta laittaessani sain sisääni kylmää ilmaa. Kun kävelin raput ylös, piti levätä kerroksen ikkunalaudalla, tuli sydän oire. Lepäsin leveällä ikkunalaudalla, hengitin pitkiä ja lepäsin. Pitkiä henkäyksiä sisään ja ulos, vain nenällä.

Ihmisillä on sanomisen tarve, tarve määräillä. Jostakin merkityksettömästä emäntä määräili. Minulle tuli äkkinäinen suuttumus, aioin sanoa vastaan, mutta en voinut, sydänkohtaus sulki suuni, menin makuupaikalle. Liikkumatta selälläni maaten ja hitaasti hengittäen hellitti hetken kuluttua. Kohtaus oli turhan ankara ja koetin välttää. En kestänyt psyykkistä rasitusta. Ei sitä kukaan tiennyt.                                                                               

Vanhuuden ilmiöt

 Kirjoituspaikalta näkyy toisen puolen kevytliikenteen väylä, jalkakäytävä. Kulkuvälineensä päälle            istahtanut naisihminen, vanhus? Kääntynyt sellaiseen asentoon, että selkä oli aurinkoon päin. Piti              suunsa edessä villavantutta. Vastamäkeen vaellus kai väsyttänyt. Se oli eilen. 

Tuttu tilanne itsellenikin. Oli vielä kylmä päivä. Väsymys ja kylmä haittaa. Sydän oire pakottaa lepäämään ja hengähtämään, hapen puute tuo kivun.

Nyt on helakka auringon paiste, mutta tänään en vielä mennyt ulos. Kylmä jäähdyttää kehon ja keuhkot, sydän ei siitä nauti. Ei kestä rasitusta. Aurinko lämmittää. Huomenna, ehkä tänä iltana, panen sähköajoneuvon lataukseen, on seisonut koko talven. Tekee mieli piipahtaa raikkaassa kevätsäässä. 

SOTA JA RAUHA. SOTA VAI RAUHA?

Kaksi kysymystä. Tyhmiäkö? USA, vai Palestiina? Ken ties Israel, vai joku muu? Jeesuksen seuraa-          jat eivät ole rauhan asialla.

50 - luvun loppupuoliskolla pelkäsin Putinin Venäjää. Pelkäsin joutuvani sotaan. Reservin kersanttina olisin joutunut ensimmäisten joukossa. Tekniikka kehittyi, armeijan koulutukseni vanhentui nopeasti. Ei minua pitkään olisi viety, tai enhän minä tiedä?

Kehittyi Berliinin kriisi. Jotain Suomeenkin: nootti kriisi. Tuli selväksi että puolustusvoimat oli varpaillaan. "Ollos huoleton, poikas valveil, on. Sillä tavalla asian ilmaisi runoilija.

 

Vihreä oksa oli hakusessa. Yksi sauma sattui sillä lailla, että majan muutto kävi siten, että en voinut muuttaa suoraan, vaan piti viivähtää välillä. Entisellä osoitteella tuli sotilaspiiristä kehotus ilmoittamaan osoite ja terveyden tila. Muutto ilmoituksesta saaneet sen asunnon osoitteen. Sitten tuli välittömästi tilapäisasuntoon samanlainen propuska. Kolmas oli lopullinen osoite. Siihen asuntoon muuttaessa oli jo odottamassa vielä saman lainen propuska samalla tekstillä. Kolme kyselyä samasta asiasta.

Ei ollut televisiota. Radiosta ja sanomalehdestä tuli kaikki selväksi.: - NOOTTI!  Ystävällinen valtio lähettänyt. Enkä enää ihmetellyt. Viranomaiset hoitivat tehtäviään. Tilanne selkeytyi, ei tullut Suomeen sota. Uhka oli todellinen. Kekkonen sai kunniaansa lisäpisteitä. Minultakin.  

Lapsen lapsista olen kantanut huolta. Ovat sen ikäisiä. Osa suorittanut asevelvollisuuden. Kaksi on rivimiestä, kaksi sotapoliisia, yksi kävi RUKn, kaksi sivaria. Heidän suojassaan lepää Suomi?

Herää kysymys: mitä ne minusta kyselee! En osannut yhdistää mihinkään. Tulihan se selväksi!                  

Kirjoitanko, vai enkö kirjoita?

Useita kertoja Hamletia matkien pähkäilen maallista matkaani täällä "murheen laaksossa".                          Uskon "viisastuvani". Eikä siihen kauan menekään. Vajaan kuuden vuoden päässä on viimeinen                  vuosikymmen täynnä. En kuvitellut unissanikaan sitä päivää näkeväni. Enkä myöskään ole kovin kamalasti pelännyt. Kukaan ei ole tänne vahingossakaan jäänyt. Kirjoittamisen aikeissa olen usein              istahtanut "konttorissani", mutta käsijarru päällä eteneminen ei suju.

Tällä hetkellä ovat maailman kirjat sekaisin. Oikeastaan pitäisi terhakoitua. Aivojani askarruttavat valtioiden johtajien typeryys. Nimiä mainitsematta. Liian monta sotahullua!"

"Laivataan suomalaiset Alaskaan! En minä halunnut. Tai, miksikäs ei? Hetki sitten suljin television. Hymähdin oivallukselleni. Muistan huomattavan amerikkalaisen ehdottaneen, luultavasti huuli pyöreänä. Tänä pänä teeveessä pyöri asiasta filmi. Tosissaan tehdyn näköinen "dokumentti" aiheesta. Kotitalous työt häiritsi syventymistä. Näkökulmasta arvelin amerikkalaisten tekemäksi. ehkä kuitenkaan  ei". Katsoin vilaukselta henkilöluetteloa: suomalaisia nimiä ja henkilöitä. Otan asiakseni tarkastella myöhemmin, siksi vinha esitys on. "Suomen historiaa"? 

Jatkuu huomenna, tai sitten ei,                                                                      

Olympia

Katsoin perinteisen osuuden. Ruudullani teksti kertoo: Niskanen ladulla. Poistuin ruudun äärestä                 koneelle kirjoittamaan. Viimeinen teksti lähetyksessä kertoi asian tuntijan kertovan Niskasen pito-             ongelmista. Asiantuntijaa ennen näkyi Iivon suksien lipsuminen. Iivo hyökkäsi lupaavasti, mutta  ei tarvinnut monta metriä mennä. Ensimmäisessä pienessä vastaisessa Iivon sukset lipsuivat ja hiihtäjät menivät menojaan. 

Jos olisin huuto etäisyydellä, menisin hihkumaan: - Suomalaiset, tulkaa pois, siellä on hiihtokilpailut!

Menen töllöttimen ääreen. Hetken päästä palaan tekstien äärelle. Palaan asiaan.                                                                                                                                                                                                                   Kilpailijoiden valinnat aukaisevat kansan suut. Aina on vääriä valintoja. Muutaman  kerran syyksi riitti savolaisuus. Erään kerran sorsittiin Viljo Pesosta. Ulkomuistista en pysty nimeämään. Eero Kolehmaisessa ei mielestäni ollut muuta syytä kuin vanhuus, yli neljänkymmenen. Toden näköisesti ei olisi pärjännyt, mutta näytöt riitti viidellekymmenelle.

Oslon kisoihin aikanaan tuli ohjelmaan naisten matkat. Pärjäsivät enemmän kuin kohtuullisesti. Valtakunnallisen lehden pakinoitsija ilakoi: "Semmoista se on kun otetaan akkoja mukaan, tekevät paremman työn kuin miehet.

Nyt ei ne nuoret pärjää enää ollenkaan.

 

                                                                                                                                                                                                                                                          

 

Valtion talous

 Alamäki alkoi Lipposen aikaan. Muistaako joku muu kuin IkiWanha. Kaksi määritelmää, Kasvu ja            Sopeuttaminen kuulostavat korviini kirosanoilta. Viimeksi ihan äsken noihin sanoihin turvautui ny-            kyinen ministeri Riikka Purra.  "Sama kaiku on askelten." 

Julkisesti teeveessä aikoinaan Paavo Lipponen otti kantaa. Julkisuudessa oli puhuttu sopeuttamisen tarpeesta. Että montako miljardia? Neljä, vaiko enemmän? Toimittajalla oli asiallista kysyä Paavo Lipposelta ja Lipposella velvollisuus vastata, pääministerin asemassa. Mitäpä Lipponen:

- Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia.

Pääministerin möläys oli utopiaa. IkiWanhakin tajusi toiveajatteluksi. Ennustin Lipposen hallituksen jälkeen olevan valtiolla enemmän velkaa, kuin aloittaessa. Tänään ministeri Riikka Purra oli tentattavana. Riikka Purra on sijaiskärsijä. Ei hän ole "sateen tekijä". Erehtyi käyttämään sanoja: sopeutus jne. Valtion velka kasvaa ainakin toistaiseksi.

Vuosia sitten demaripoliitikolla oli äänessä ivallinen sävy: - Koivisto on nuuka!

Valtion talous ei korjaannu, ellei olla "nuukia".

Kasvu ei tuonut Lipposelle, eikä Suomelle miljardeja. Uutta Koivistoa ei löydy.              

Pohtimista

 Suomi oy on taloudellisessa ahdingossa. Nykyistä hallitusta alkoivat morkkaamaan päätöksistä ja               Leikkauksista heti alussa jo, vaikka hallitus ei tehnyt mitään. Talousvaikeudet jäivät monelta edelli-    seltä hallitukselta jotka jokainen syytti aina edeltäjäänsä. Talouden alamäki jatkui hallituksesta toiseen. Minua vanhana demarina hävettää. Vennamoa kutsuivat populistiksi. Entä nyt? Tulee ikävä Mauno Koivistoa. Hän oli "viimeinen mohikaani" joka ymmärsi talouden tosi asioita.