Tiistai

 Luulin muistavani, että pesupäivä on tiistai. Kaikesta päättäen ei ole. Näkyy erimielisyyttä olevan yhteiskunnan vastuusta. Minullakin sekaantuu. 

Minä uskoin laitteiden kestävän lopun ikääni. Mutta minä elän liian kauan. Putkirikko tuli. Minut pestään yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei viedä pestäväksi. Leena, vieraalta paikkakunnalta joutuu kuskaamaan minut pesupaikalle. Omaa huoneistoa ei saa käyttää. Kunnes vika on korjattu. Ei ole minun vikani. Väsyn siinä ruljanssissa, vaikka ei luulisi. 

Tuija tuli vuosien jälkeen käymään. Huolimatta huonosta liikuntakyvystä. Minä vain olen surkimus. Tuijan tilanne surettaa. Leena on huolissaan. Emme pysty vaikuttamaan. 

Tunnen voimattomuutta, kun en pystynyt olemaan hyvä isä, vaikka olisin halunnut.

En voi nopeuttaa lähtemistäni. Kestettävä luonnolliseen loppuun asti. Tuntuu vain, kuin olisi seinä edessä. Tosin ikä on lopuillaan. En osaa itkeäkään. Semmoista se on.

Kipuja ei ole. Jaloissakin vain vähän. 

Suunnilleen kuuden aikaan kävi hoituri. Käyvät kaksi kertaa päivässä. vakio kysymys: - Ootko syöny? En minä joka kerta muista heti. Tänä päivänä toivat Valkoapilasta tilatun. Illasta otan vähän jotakin. Pysyn hengissä.

Hoiturin kanssa keskustelin intensiivisesti. Tuntuu aavistuksen rinnassa. Ei ole vaarallista, osaan varoa. Harjoittelen hengitystä. 

Aika

 Tiistai 12 toukokuuta kello 15.48

Olen hereillä, siis elossa. Kävin hiippailemassa kirkon luona asti. Jaksoin kotiin.

Voi että, minulle kasaantuu pelkkää vaikeutta

Lapsuutta ei minulla oikeastaan ollut. Kasvoin äärimmäisessä köyhyydessä ja suuressa häpeässä. Nyt elän viimeisiä hetkiäni. Ehkä parempi, jos olisin jo päässyt pois. Mikään ei suju.

Suihkuhuone oli pitkään hajalla. Olin hyvilläni, kun se tuli kuntoon. Mutta ei. Minunhan ei tarvitse syytä tietää. Tuntuu kummalta, kun lattiakaivo vetää. Pesun jälkeen kun nousen seisomaan, en seiso vesilammikossa. menen istumaan sängyn päälle. Sillä aikaa pesevä henkilö puhdistaa ja kuivaa lattian pyyhkeen kanssa, pesupaikan lattialle ei jää tippaakaan vettä. Huolellinen tekijä. Kerran viikossa tapahtuu.

Kuitenkin on vahinko. Vettä näkyy alemmissa kerroksissa.

Uimahallissa kävin mahdollisimman pitkään. Alakerrassa on hyvä sauna. Sinne on rappuja. Viimeisellä käynnillä väsyin täysin, sydänkin rajoittaa. Viivyin pitkään pukiessa. Vaivoin onnistuin. Siivooja oli hienotunteinen, ei huomauttanut, kävi vähin äänin tarkistamassa ainakin kaksi kertaa. Se oli viimeinen kerta saunassa. Tuleeko viimeinen päiväni pian?

Nyt en tiedä, miten saan puhdistautua.

Leena pesi pyykin.   

Sota-aika

 Nyt on muotia melskata uupumuksesta. Kaikki uupuvat. Muutkin kuin lopen uupuneet. Pohjanoteerauksena sotilaat. Rauhan ajan ammattisotilaat! Eniten äänessä ylipainoinen "jermu". Heikoillapa on Isänmaa parka! 

Sitten 200 000 lehmää. Jotenkin minua kiusaa liioittelu. Pojan mossitkin olivat  sota-aikana toimittamassa asioita. Minäkin. Talvisota alkoi, olin seitsemän ja sotien loputtua kaksitoista. Numeroilla liioitellaan. Karjaa oli paljon, mutta oli muitakin kuin tyttöjä. Vanhoja miehiäkin. Nälkää ei voi kuvitella. Mutta kokemuksesta tiedän. Minä arvostan ja nostan hattuani, mutta ei saa liioitella, eikä selittää mahdottomia. Itkun määrää ei voi mitata, eikä auttanut valittaa jalkojen kärsimisestä. Nälkä, väsymys, kivut ja PELKO. 

Hävettää tämän päivän kapiaisten ruikutus. 

Aikani nuoret tottuivat jo varsin aikaisin hoitamaan karjaa. Kotieläimet luottivat heihin, eivätkä pelänneet. Eikä nuoret arastelleet toimia tarvittaessa.

Harmittaa, kun kuntoni ei pysty suorituksiin, vaikka en ole sadankaan, enkä elä niin vanhaksi. Tekee mieli kirjoittaa. Leena soitti. Ilmoitti porukkaa tulevan lisävuotta muistamaan.

Vanhuksen elämää, kitumista

 Kun pääsis helpolla. Nukkuis vaan hiljaa pois. Noin tuumaili vanhushoitolan asukas. - Niinpä -

Yllätys! Televisiosta näin. Suomalaisuudesta esitelmöinyt mies. Yksirivinen pikkutakki, kaksi nappia, molemmat kiinni, en meinannut uskoa silmiäni. Minulle ovat selittäneet  - alempi nappi pitää olla auki. Miksi! ? Eihän siinä ole mitään järkisyytä! Kuinka ollakaan ja miksi ihmeessä tv toimittajalla vastoin muotia oli molemmat takin napit huolellisesti kiinni? Siitä hänelle täydet pisteet. Mistä mahtoi johtua? Ei hän kuitenkaan ole minun kolumnejani lukenut, vai? Julkisia nämä ovat En kuitenkaan ota vastaan kommentteja. Pelkään. Ujostelen. Miksi?     

Levoton maailma, Levoton aika

Onko Suomi sodassa? En ole mistään tuutista havainnut sellaista kertovan. Kuitenkin drooneja lentelee ja tippuu yhtä mittaa. Vanhasta muistista jättiläisen syyttävä sormi vihjailee Suomen suuntaan. Nouseeko aurinko idästä? Nouseminen on vain aikanaan virheellisesti ilmaistu. Ilmiö muodostuu, kun aurinko kääntää kylkeään. Eihän aurinko mistään nouse. Entis-aikojen meren kulkijat olivat äimän käkenä, kun tarkassa ajan laskennassa oli yhden vuorokauden virhe. Pitkällä reissullaan "eksyneet" välillä "katveen" puolelle. 

Media jurnuttaa viestinnän puutetta. Miksi pitäisi yhtä mittaa vouhottaa. Ikävä kyllä, oma kokemukseni kertoo: - Mitä enemmän "tiedotetaan", sitä enemmän media hälisee. Mitä niukemmin julkaistaan, sitä vähemmän pelätään. 

Mielen päälle on kasautunut "rasitetta", aina jokin tökkii, mutta aikaan saaminen hankaloituu. Uskaltaisiko vedota vuosien karttumiseen. Enhän ole vielä sadankaan.                

Hengitys

 Jokusia kymmeniä vuosia siitä on, kun kuulin hengityksen säätelystä. Oli semmoinenkin ohje, henngitä gitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tämä tuli aiheelliseksi, kun tuli puheeksi hengitys.                  Sydän sairauden yhteydessä kiinnitetään huomio hengitykseen. Aiheena hapen puute. Hengitystekniikka tuli tajuntaani jo nuorena ja terveenä. Nyt treenaan hengitystäni päivittäin. 

Kymmenisen vuotta sitten kerroin hengityksestä. Joku sanoi: - Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Sehän on väärä ohje. Se ei ole luonnollista. En osannut täsmällisesti, ennen kuin luin lääkärin ohjeen. Sekä, että: nenän kautta sisään ja ulos. Lääkäri sanoo täsmällisesti: - Lämmön takia. Järkeen käypä selitys ja kokemus vahvistaa. Kulunut talvi oli ensimmäinen, etten käynyt kertaakaan ulkona. Sähkö ajoneuvon latausta laittaessani sain sisääni kylmää ilmaa. Kun kävelin raput ylös, piti levätä kerroksen ikkunalaudalla, tuli sydän oire. Lepäsin leveällä ikkunalaudalla, hengitin pitkiä ja lepäsin. Pitkiä henkäyksiä sisään ja ulos, vain nenällä.

Ihmisillä on sanomisen tarve, tarve määräillä. Jostakin merkityksettömästä emäntä määräili. Minulle tuli äkkinäinen suuttumus, aioin sanoa vastaan, mutta en voinut, sydänkohtaus sulki suuni, menin makuupaikalle. Liikkumatta selälläni maaten ja hitaasti hengittäen hellitti hetken kuluttua. Kohtaus oli turhan ankara ja koetin välttää. En kestänyt psyykkistä rasitusta. Ei sitä kukaan tiennyt.