Sota-aika

 Nyt on muotia melskata uupumuksesta. Kaikki uupuvat. Muutkin kuin lopen uupuneet. Pohjanoteerauksena sotilaat. Rauhan ajan ammattisotilaat! Eniten äänessä ylipainoinen "jermu". Heikoillapa on Isänmaa parka! 

Sitten 200 000 lehmää. Jotenkin minua kiusaa liioittelu. Pojan mossitkin olivat  sota-aikana toimittamassa asioita. Minäkin. Talvisota alkoi, olin seitsemän ja sotien loputtua kaksitoista. Numeroilla liioitellaan. Karjaa oli paljon, mutta oli muitakin kuin tyttöjä. Vanhoja miehiäkin. Nälkää ei voi kuvitella. Mutta kokemuksesta tiedän. Minä arvostan ja nostan hattuani, mutta ei saa liioitella, eikä selittää mahdottomia. Itkun määrää ei voi mitata, eikä auttanut valittaa jalkojen kärsimisestä. Nälkä, väsymys, kivut ja PELKO. 

Hävettää tämän päivän kapiaisten ruikutus. 

Aikani nuoret tottuivat jo varsin aikaisin hoitamaan karjaa. Kotieläimet luottivat heihin, eivätkä pelänneet. Eikä nuoret arastelleet toimia tarvittaessa.

Harmittaa, kun kuntoni ei pysty suorituksiin, vaikka en ole sadankaan, enkä elä niin vanhaksi. Tekee mieli kirjoittaa. Leena soitti. Ilmoitti porukkaa tulevan lisävuotta muistamaan.

Vanhuksen elämää, kitumista

 Kun pääsis helpolla. Nukkuis vaan hiljaa pois. Noin tuumaili vanhushoitolan asukas. - Niinpä -

Yllätys! Televisiosta näin. Suomalaisuudesta esitelmöinyt mies. Yksirivinen pikkutakki, kaksi nappia, molemmat kiinni, en meinannut uskoa silmiäni. Minulle ovat selittäneet  - alempi nappi pitää olla auki. Miksi! ? Eihän siinä ole mitään järkisyytä! Kuinka ollakaan ja miksi ihmeessä tv toimittajalla vastoin muotia oli molemmat takin napit huolellisesti kiinni? Siitä hänelle täydet pisteet. Mistä mahtoi johtua? Ei hän kuitenkaan ole minun kolumnejani lukenut, vai? Julkisia nämä ovat En kuitenkaan ota vastaan kommentteja. Pelkään. Ujostelen. Miksi?     

Levoton maailma, Levoton aika

Onko Suomi sodassa? En ole mistään tuutista havainnut sellaista kertovan. Kuitenkin drooneja lentelee ja tippuu yhtä mittaa. Vanhasta muistista jättiläisen syyttävä sormi vihjailee Suomen suuntaan. Nouseeko aurinko idästä? Nouseminen on vain aikanaan virheellisesti ilmaistu. Ilmiö muodostuu, kun aurinko kääntää kylkeään. Eihän aurinko mistään nouse. Entis-aikojen meren kulkijat olivat äimän käkenä, kun tarkassa ajan laskennassa oli yhden vuorokauden virhe. Pitkällä reissullaan "eksyneet" välillä "katveen" puolelle. 

Media jurnuttaa viestinnän puutetta. Miksi pitäisi yhtä mittaa vouhottaa. Ikävä kyllä, oma kokemukseni kertoo: - Mitä enemmän "tiedotetaan", sitä enemmän media hälisee. Mitä niukemmin julkaistaan, sitä vähemmän pelätään. 

Mielen päälle on kasautunut "rasitetta", aina jokin tökkii, mutta aikaan saaminen hankaloituu. Uskaltaisiko vedota vuosien karttumiseen. Enhän ole vielä sadankaan.                

Hengitys

 Jokusia kymmeniä vuosia siitä on, kun kuulin hengityksen säätelystä. Oli semmoinenkin ohje, henngitä gitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tämä tuli aiheelliseksi, kun tuli puheeksi hengitys.                  Sydän sairauden yhteydessä kiinnitetään huomio hengitykseen. Aiheena hapen puute. Hengitystekniikka tuli tajuntaani jo nuorena ja terveenä. Nyt treenaan hengitystäni päivittäin. 

Kymmenisen vuotta sitten kerroin hengityksestä. Joku sanoi: - Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Sehän on väärä ohje. Se ei ole luonnollista. En osannut täsmällisesti, ennen kuin luin lääkärin ohjeen. Sekä, että: nenän kautta sisään ja ulos. Lääkäri sanoo täsmällisesti: - Lämmön takia. Järkeen käypä selitys ja kokemus vahvistaa. Kulunut talvi oli ensimmäinen, etten käynyt kertaakaan ulkona. Sähkö ajoneuvon latausta laittaessani sain sisääni kylmää ilmaa. Kun kävelin raput ylös, piti levätä kerroksen ikkunalaudalla, tuli sydän oire. Lepäsin leveällä ikkunalaudalla, hengitin pitkiä ja lepäsin. Pitkiä henkäyksiä sisään ja ulos, vain nenällä.

Ihmisillä on sanomisen tarve, tarve määräillä. Jostakin merkityksettömästä emäntä määräili. Minulle tuli äkkinäinen suuttumus, aioin sanoa vastaan, mutta en voinut, sydänkohtaus sulki suuni, menin makuupaikalle. Liikkumatta selälläni maaten ja hitaasti hengittäen hellitti hetken kuluttua. Kohtaus oli turhan ankara ja koetin välttää. En kestänyt psyykkistä rasitusta. Ei sitä kukaan tiennyt.                                                                               

Vanhuuden ilmiöt

 Kirjoituspaikalta näkyy toisen puolen kevytliikenteen väylä, jalkakäytävä. Kulkuvälineensä päälle            istahtanut naisihminen, vanhus? Kääntynyt sellaiseen asentoon, että selkä oli aurinkoon päin. Piti              suunsa edessä villavantutta. Vastamäkeen vaellus kai väsyttänyt. Se oli eilen. 

Tuttu tilanne itsellenikin. Oli vielä kylmä päivä. Väsymys ja kylmä haittaa. Sydän oire pakottaa lepäämään ja hengähtämään, hapen puute tuo kivun.

Nyt on helakka auringon paiste, mutta tänään en vielä mennyt ulos. Kylmä jäähdyttää kehon ja keuhkot, sydän ei siitä nauti. Ei kestä rasitusta. Aurinko lämmittää. Huomenna, ehkä tänä iltana, panen sähköajoneuvon lataukseen, on seisonut koko talven. Tekee mieli piipahtaa raikkaassa kevätsäässä. 

SOTA JA RAUHA. SOTA VAI RAUHA?

Kaksi kysymystä. Tyhmiäkö? USA, vai Palestiina? Ken ties Israel, vai joku muu? Jeesuksen seuraa-          jat eivät ole rauhan asialla.

50 - luvun loppupuoliskolla pelkäsin Putinin Venäjää. Pelkäsin joutuvani sotaan. Reservin kersanttina olisin joutunut ensimmäisten joukossa. Tekniikka kehittyi, armeijan koulutukseni vanhentui nopeasti. Ei minua pitkään olisi viety, tai enhän minä tiedä?

Kehittyi Berliinin kriisi. Jotain Suomeenkin: nootti kriisi. Tuli selväksi että puolustusvoimat oli varpaillaan. "Ollos huoleton, poikas valveil, on. Sillä tavalla asian ilmaisi runoilija.

 

Vihreä oksa oli hakusessa. Yksi sauma sattui sillä lailla, että majan muutto kävi siten, että en voinut muuttaa suoraan, vaan piti viivähtää välillä. Entisellä osoitteella tuli sotilaspiiristä kehotus ilmoittamaan osoite ja terveyden tila. Muutto ilmoituksesta saaneet sen asunnon osoitteen. Sitten tuli välittömästi tilapäisasuntoon samanlainen propuska. Kolmas oli lopullinen osoite. Siihen asuntoon muuttaessa oli jo odottamassa vielä saman lainen propuska samalla tekstillä. Kolme kyselyä samasta asiasta.

Ei ollut televisiota. Radiosta ja sanomalehdestä tuli kaikki selväksi.: - NOOTTI!  Ystävällinen valtio lähettänyt. Enkä enää ihmetellyt. Viranomaiset hoitivat tehtäviään. Tilanne selkeytyi, ei tullut Suomeen sota. Uhka oli todellinen. Kekkonen sai kunniaansa lisäpisteitä. Minultakin.  

Lapsen lapsista olen kantanut huolta. Ovat sen ikäisiä. Osa suorittanut asevelvollisuuden. Kaksi on rivimiestä, kaksi sotapoliisia, yksi kävi RUKn, kaksi sivaria. Heidän suojassaan lepää Suomi?

Herää kysymys: mitä ne minusta kyselee! En osannut yhdistää mihinkään. Tulihan se selväksi!                  

Kirjoitanko, vai enkö kirjoita?

Useita kertoja Hamletia matkien pähkäilen maallista matkaani täällä "murheen laaksossa".                          Uskon "viisastuvani". Eikä siihen kauan menekään. Vajaan kuuden vuoden päässä on viimeinen                  vuosikymmen täynnä. En kuvitellut unissanikaan sitä päivää näkeväni. Enkä myöskään ole kovin kamalasti pelännyt. Kukaan ei ole tänne vahingossakaan jäänyt. Kirjoittamisen aikeissa olen usein              istahtanut "konttorissani", mutta käsijarru päällä eteneminen ei suju.

Tällä hetkellä ovat maailman kirjat sekaisin. Oikeastaan pitäisi terhakoitua. Aivojani askarruttavat valtioiden johtajien typeryys. Nimiä mainitsematta. Liian monta sotahullua!"

"Laivataan suomalaiset Alaskaan! En minä halunnut. Tai, miksikäs ei? Hetki sitten suljin television. Hymähdin oivallukselleni. Muistan huomattavan amerikkalaisen ehdottaneen, luultavasti huuli pyöreänä. Tänä pänä teeveessä pyöri asiasta filmi. Tosissaan tehdyn näköinen "dokumentti" aiheesta. Kotitalous työt häiritsi syventymistä. Näkökulmasta arvelin amerikkalaisten tekemäksi. ehkä kuitenkaan  ei". Katsoin vilaukselta henkilöluetteloa: suomalaisia nimiä ja henkilöitä. Otan asiakseni tarkastella myöhemmin, siksi vinha esitys on. "Suomen historiaa"? 

Jatkuu huomenna, tai sitten ei,