Voi että, minulle kasaantuu pelkkää vaikeutta

Lapsuutta ei minulla oikeastaan ollut. Kasvoin äärimmäisessä köyhyydessä ja suuressa häpeässä. Nyt elän viimeisiä hetkiäni. Ehkä parempi, jos olisin jo päässyt pois. Mikään ei suju.

Suihkuhuone oli pitkään hajalla. Olin hyvilläni, kun se tuli kuntoon. Mutta ei. Minunhan ei tarvitse syytä tietää. Tuntuu kummalta, kun lattiakaivo vetää. Pesun jälkeen kun nousen seisomaan, en seiso vesilammikossa. menen istumaan sängyn päälle. Sillä aikaa pesevä henkilö puhdistaa ja kuivaa lattian pyyhkeen kanssa, pesupaikan lattialle ei jää tippaakaan vettä. Huolellinen tekijä. Kerran viikossa tapahtuu.

Kuitenkin on vahinko. Vettä näkyy alemmissa kerroksissa.

Uimahallissa kävin mahdollisimman pitkään. Alakerrassa on hyvä sauna. Sinne on rappuja. Viimeisellä käynnillä väsyin täysin, sydänkin rajoittaa. Viivyin pitkään pukiessa. Vaivoin onnistuin. Siivooja oli hienotunteinen, ei huomauttanut, kävi vähin äänin tarkistamassa ainakin kaksi kertaa. Se oli viimeinen kerta saunassa. Tuleeko viimeinen päiväni pian?

Nyt en tiedä, miten saan puhdistautua.

Leena pesi pyykin.   

Sota-aika

 Nyt on muotia melskata uupumuksesta. Kaikki uupuvat. Muutkin kuin lopen uupuneet. Pohjanoteerauksena sotilaat. Rauhan ajan ammattisotilaat! Eniten äänessä ylipainoinen "jermu". Heikoillapa on Isänmaa parka! 

Sitten 200 000 lehmää. Jotenkin minua kiusaa liioittelu. Pojan mossitkin olivat  sota-aikana toimittamassa asioita. Minäkin. Talvisota alkoi, olin seitsemän ja sotien loputtua kaksitoista. Numeroilla liioitellaan. Karjaa oli paljon, mutta oli muitakin kuin tyttöjä. Vanhoja miehiäkin. Nälkää ei voi kuvitella. Mutta kokemuksesta tiedän. Minä arvostan ja nostan hattuani, mutta ei saa liioitella, eikä selittää mahdottomia. Itkun määrää ei voi mitata, eikä auttanut valittaa jalkojen kärsimisestä. Nälkä, väsymys, kivut ja PELKO. 

Hävettää tämän päivän kapiaisten ruikutus. 

Aikani nuoret tottuivat jo varsin aikaisin hoitamaan karjaa. Kotieläimet luottivat heihin, eivätkä pelänneet. Eikä nuoret arastelleet toimia tarvittaessa.

Harmittaa, kun kuntoni ei pysty suorituksiin, vaikka en ole sadankaan, enkä elä niin vanhaksi. Tekee mieli kirjoittaa. Leena soitti. Ilmoitti porukkaa tulevan lisävuotta muistamaan.

Vanhuksen elämää, kitumista

 Kun pääsis helpolla. Nukkuis vaan hiljaa pois. Noin tuumaili vanhushoitolan asukas. - Niinpä -

Yllätys! Televisiosta näin. Suomalaisuudesta esitelmöinyt mies. Yksirivinen pikkutakki, kaksi nappia, molemmat kiinni, en meinannut uskoa silmiäni. Minulle ovat selittäneet  - alempi nappi pitää olla auki. Miksi! ? Eihän siinä ole mitään järkisyytä! Kuinka ollakaan ja miksi ihmeessä tv toimittajalla vastoin muotia oli molemmat takin napit huolellisesti kiinni? Siitä hänelle täydet pisteet. Mistä mahtoi johtua? Ei hän kuitenkaan ole minun kolumnejani lukenut, vai? Julkisia nämä ovat En kuitenkaan ota vastaan kommentteja. Pelkään. Ujostelen. Miksi?     

Levoton maailma, Levoton aika

Onko Suomi sodassa? En ole mistään tuutista havainnut sellaista kertovan. Kuitenkin drooneja lentelee ja tippuu yhtä mittaa. Vanhasta muistista jättiläisen syyttävä sormi vihjailee Suomen suuntaan. Nouseeko aurinko idästä? Nouseminen on vain aikanaan virheellisesti ilmaistu. Ilmiö muodostuu, kun aurinko kääntää kylkeään. Eihän aurinko mistään nouse. Entis-aikojen meren kulkijat olivat äimän käkenä, kun tarkassa ajan laskennassa oli yhden vuorokauden virhe. Pitkällä reissullaan "eksyneet" välillä "katveen" puolelle. 

Media jurnuttaa viestinnän puutetta. Miksi pitäisi yhtä mittaa vouhottaa. Ikävä kyllä, oma kokemukseni kertoo: - Mitä enemmän "tiedotetaan", sitä enemmän media hälisee. Mitä niukemmin julkaistaan, sitä vähemmän pelätään. 

Mielen päälle on kasautunut "rasitetta", aina jokin tökkii, mutta aikaan saaminen hankaloituu. Uskaltaisiko vedota vuosien karttumiseen. Enhän ole vielä sadankaan.