Nuoruudessani joskus 1940-luvulla kuulin puhuttavan influenssasta. Sen tarkempaa ei muistini kerro. Savossa "oikaisivat" lausumisen. Kallen Anni käytti muotoa insulensu. Joskus semmoinenkin kuin "italian viiru". Ei ole harmaata aavistusta, sairastinko minä niitä? Sairastelin paljon.
Ensimmäinen kosketus tapahtui asevelvollisena Lappeenrannassa. Aliupseerikoulun aikaan. Epitemia kuritti koko rykmenttiä. Palvelin tykistössä. URR lie ollut saman kourissa.
Sairaita tuli paljon yhtäaikaa. Yhden yksikön järjestivät sairaalaksi. Sieltä terveet evakkoon toisiin yksiköihin. Melkoinen kato kävi aliupseerikoulussa. En muista, miten se vaikutti palvelukseen?
Niinä aikoina olin harvinaisen terve. Nuoruuden sairastelut vain häive. Illalla valmistauduimme yöpuulle. Pääsin naureskelemaan: -Huomenna lasarettiin! Yhtäkkiä nousi kuume tuntuvaksi. Mittaria ei ollut, mutta selvät merkit. Sairauden tuntu ja luonostaan punaiset poskeni hehkuivat "tulipunaisina".
Nkuin yön sikeästi. Aamulla ei mitään merkkiä, sairaus ei tullutkaan! Tunsin olevani loistokunnossa. Ei kun menoksi!
Sanoivat sitä aasialaiseksi. Se nujersi minut v 1957. Koetteli kovin kourin. Kertoivat sen kurittaneen kaikkein kovimmin vähiten sairastelleita. Päti minuun. Sen jälkeen vieraili influenssa toistuvasti.
Hongkongilainen vaikutti kovin. Ei joutanut sairastamaan. Pakersin hamaan sortumiseen. Lisäksi harmitus ja taloudellista vahinkoa. Harhailin silloin korpivaelluksellani Pielavedellä yrittäjänä. Piti olla päiviä poissa verstaalta. Palkolliset tekivät sutta. Jos olisin viisas, olisin tiennyt, ettei minusta ole yrittäjäksi, eikä paljon muuksikaan.
Saattoi olla vuosi 1997. Televiossa virkeä 90 v papparainen selitti valkosipulin taikaa. Päivittäin yksi kynsi. Sen voi salakuljettaa voileivän päällä voin alla. Sanoi, ettei koskaan vilustu. Tarkoittavat yleensä influenssan yhteydessä. Useimmiten väitetyt "taikauskot" jäävät omaan arvoonsa.
Naureskelin itselleni. Pitää koettaa piruillessakin. Jos vaikuttaa kaksi vuotta, alan uskoa. Kokeilu jatkuu edelleen. Voileivän päälle silppuan valkosipulia. Sen päälle voita. Sitten, mitä sattuu olemaan: kalaa, lihaa, tomaattia, juustoa ....
Seuravana talvena ei iskenyt insulensu. Mutta sitä seuraavana kiusasi. Siis kahden vuoden päästä.
Kun kerran totuin, niin jatkoin harjoituksia. Taika tuntui pätevän. Parikymmentä vuotta kulunut, eikä kovaa insua ole käynyt kopeloimassa. Joskus tuntuu pieni muutamana päivänä, mutta ei tarvitse potea sängyssä.
Tämä talvi on mennyt ilman isompia. Kun oli se "sikarutto", silloin sairastuin. Keuhkoputken tulehdus melko ankarana. Neljä päivää sairaalassa. Lääkettä suoraan suoneen. Paljon verikokeita, mutta ei merkkiä influenssasta. Viime talvena jonain iltapäivänä tuntui. Mittasin kuumetta: 38,7 !?
Hämmästyin! En osaa sanoa, monenko tunnin kuluttua halusin tarkistaa: Mitä ihmettä 36,3 ?