Ihmisen pahuus

  Eino Leino runoilee: "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Pahoja ihmisiä tunnetaan nimeltä. Heitä löytää perheväkivallasta. Löytää rikollisista. Mistä kummasta johtunee, kun pahoja yksilöitä pesiytyy kansojen johdossa. Näennäisen demokraattisestikin valituissa.  

Kertoman mukaan Jeesus julisti rauhan sanomaa. Veriuhrinsa meni hukkaan, ei se pelasta kristittyjä maalliselta väkivallalta. Ei pelasta lapsia kuolemasta murhaajien käsien kautta. Sodissa kärsivät eniten äidit ja syyttömät lapset.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Ulkomuistista kirjoitin Raamatun luomiskertomuksesta. Iskelmänikkari laulaa: "Nukkuuko Jumala, vai jatkaa luomistaan?" Perustavalaatuinen kysymys. Ihminen on melkoisen epäonnistunut luomus.

Jeesuksen seuraajat eivät noudata oppi-isänsä opetuksia. Kaikkein eniten harjoittivat väkivaltaa, kiduttivat järkyttävillä tavoilla. Tappoivat omalla oikeudellaan kymmeniä miljoonia syyttömiä ihmisiä. Nämä "rauhanliikkeet" ovat kristityt ja kommunistit.                       

"Jumalan sotilaat." Tuttu määritelmä. Melko monet armeijat lienee nimittänyt omia sotilaitaan noin juhlallisesti. Toisessa maailman sodassa moni armeija soti vastakkaisilla puolilla, sekä joskus samalla puolella. Muuttuiko puolta vaihtaessa Jumalan valtuutus? Totta kai armeijat kysyivät valtuutusta.        Putinin rosvojoukot mellastavat Ukrainassa. Järjetön sota. Onko Putinilla Jumalan valtuutus? Tiettävästi on Venäjän ortodoksi kirkon ja piispan valtuutus.                    

Tartuin uudelleen Golda Meirin kirjaan Elämäni. Huikea, uskomaton tarina. Pieni porukka. Piti selviytyä lukuisista sodista voitollisesti. Tätäkään kirjaa en ole lukenut aikaisemmin kokonaan. Juutalaisilla oli Jumala ja usko Luvattuun Maahan. Arabit olivat, lienevät edelleen, eri mieltä. Menee yli minun ymmärrykseni.

Ukrainan sotaa ei voi sanoa Jumalan sodaksi. Selvästi Venäjän sota ja Putin on nykyajan Tsaari, Venäjän maan keisari. Vallan sokaisema. Ennustajan lahjani ei kerro mitä tuleman pitää?

Olen hyvin surullinen. Säilyykö Suomi myrskyn tuholta?        

                                    

Semmoista elämää

 Tänä aamuna katsoin kalenteriin. Helmikuun kuudes, maanantai v 2023. Tiia, Terhi ja Teija viettävät nimipäiviään. Myöskin mainitaan arvopäivä, saamelaisten kansallispäivä. Savolaisten kansallispäivää ei mainita koskaan, eikä missään. Ei ansaitsekaan. Syrjintää olen havainnut. "- Ei ole synti olla savolainen, se vaan on niin suuri häpeä!" 

Heräsin savolaisena savolaiseen aamuun. Siinä neljän  viiden kieppeillä. Varhaisena ajankohtana tunsin itseni uskomattoman virkeäksi. Ei ripaustakaan väsymystä. Nousin ripeästi puuronkeittoon. Puuro sisälsi kauraryyniä, kokojyvä riisijauhoa ja lautaselle soppaa ja loraus vispikermaa. Tiedän tuon terveelliseksi, sanokoot ravintoterapeutit mitä tahansa.

Menneellä viikolla oli eri eväät. Uni katkesi jalkakipuun. Kipu oli pientä sen rinnalla, mikä tuntui muuten. Kertakaikkisen huono olo. Semmoiseltako tuntuu kuoleman tuleminen? Tunsin ahdistusta. Paniikissa menin konjakin ostoon.

Eihän tuossa sinänsä mitään, mutta Isra tuli koneen takia, enkä minä ollut tolkussani. Lojuin puoli tajuttomana. Isra pani netin kuntoon ja meni menojaan. Minua vähän hävettää ja harmittaa.

Viinan kirot? Monia vuosia olen lukenut Sydän lehteä. Joku kirjoittaa; - "todella paha tunne sydämessä, konjakki auttoi." Saman olen kokenut. Sinäkin aamuna, kun Isra tuli tokkuraisen luo. Opettivat, että viina on s yntiä. On sanottu: "Viina on viisasten juoma." En tiedä. Minä tavoitan helpotusta ahdistukseen. Löydän myös hyvän olon tunnetta. Äärimmäistä hyvän olon tunnetta. 

Todellista hyvän  olon tunnetta sain kokea lapsuudessani vain kerran, että se jäi mieleeni. Istuin Tervarannan tuvan penkillä. Vieressäni Tervarannan Aukusti hakkasi hakkurissa kessuja piippuunsa. Penkillä välissämme oli lehti Yhteishyvä. Aukusti näytti sormellaan lehdestä kirjaimia. Mitä arvelevat kasvatusoppineet Aukustin metodista? Opin lukemaan helposti ja varhain. 

Muistikuvani kertoo; istun penkillä jalat roikkuen. Tervarannan tuvassa ei ole ketään muita, katson peräseinän ikkunaan, minulla on erittäin hyvä olla

  Sen verran lapsuutta. 

Yhdeksän vuosikymmenen pituiselta taipaleeltani jäänyt harvoja hyvän tunnen hetkiä.