Suomalaisessa tekstissä kirjoittava lainaa vieraskielistä lausetta. Olin ymmärtävinäni sisällön: "Silloin on ihminen (elämä) merkityksetön, kun on elossa, mutta ei elä."Mielessäni hämärtyy ajankohta ja elämä päivämäärineen. Tänä aamuna olin muistavinani olevan kesäkuun kolmas päivä. Suunnittelin kotitaloustöitä. Ikkunaan näin vilahtavan Suomen lipun helman. Eihän tänään ole liputuspäivä?
Allakka kertoi olevan jo neljäs päivä. Määritelmä tullut Mannerheimin syntymäpäivän mukaan.
Olen tullut siihen ikään, että ajattelen sitä. Ajatukseni harhautuu. mieleeni tulee ensiksi kahdeksan... Mutta sehän onkin jo yhdeksän!
Sitten tyttäreni? Niinpä. En muistanut ja tuntuu uskomattomalta, kun Jaanakin on kuudenkymmenen! Anteeksi antamaton virhe, en lähettänyt tervehdystä!?
Aamuisin herään jalkakipuun. Tänä aamuna lakkasi harvinaisen pian. Yksi lääke on käytössä. Tänä aamuna muistin. Todennäköisesti se unohtuu useinkin.
Päivällä lämmitän ruokani. Suonen veto pysyy poissa tableteilla. Vatsa kestää paremmin, kun otan ruoan yhteydessä. Muistan vieläkin selvästi ottaneeni purkista mangnesiumia ja monivitaa. Kun jo tiskailin, juolahti mieleeni, etten ottanut pillereitä. Unohdinko ne pöydän reunalle? Ei niitä minkään pöydän reunalta löytynyt. Purkista ottamisen muistan vieläkin, mutta en muistanut, enkä muista niitä syöneeni.
Yhtenä aamuna oli sanoin kuvaamattoman paha olo. Misään ei tuntunut kipua. Mietin, tältäköhän tuntuu kun kuolema on tulossa? Minä kyllä ounastelen noutajan tulevan huomaamatta. Sydän vain lopettaa sykkimisensä ja tulee hiljaisuus.
Jotain ylimääräistä häikkää on ollut kevään tuloon asti. Korkeita verenpaineita ja syke yli sadan. Syke normalisoitunut: 49 - 57.