Naakat

 Naakka filmi odottaa valmistamista. Kaksi vuotta sitten värkkäilin. Saamattomuus vaivaa. Naakat virkistivät oloani. Viime kesänä eivät tulleet, vaikka talvellakin kävivät tarkastamassa paikkoja. Nyt keväällä näkyi kaksi paria arvatenkin omaksi katsomansa piipun päällä. Enemmänkin kävi katolla kisailijoita, näytti olevan kinaakin. Muut kaikki kuitenkin häipyivät, yksi pari selvästi valmistautui pesintään. Luultavasti tämä pari, ei ole se kahden vuoden takainen. Piippuun sukeltamisessa oli eroa.

Taloon tuli liikettä. Vaikutti siivoukselta. Ei näy vahtijaa piipun päässä. Joskus muutama käväisee, mutta pesintä häiriytyi. Talon väki kävi tekemässä tuhon. Ei näy ihmisiä, eikä naakkoja  vakituisina. Jonain päivänä ehkä saan aikaiseksi. Panen levylle. On se kuitenkin harvinaisena julkaisun väärti. 

Hiljaiseloa

  Leppoisa kesäilta. Tuulta ei näy lehvistössä. Hajanaiset pilvet sallivat auringon säteiden valaista. Viimeisiä aikoja vietän. Loppua en liikaa puntaroi, tulee aikanaan. 

Eniten kaipaan liikuntaa. Jää vähälle jalkojen heikentyessä. En voi käydä uimahallilla. Viime aikoina henkilökunta vaivautui. Haparoivin jaloin hiivin altaalle. Valvoja katsoi altaan luona koko lyhyen uintini ajan. Viime kerralla kävin vain saunassa. Väsyin.

Talossa on hyvä sauna. Kävin kokeilemassa. Kauhean kuuma. Saa kai säädettyä. En taida uskaltaa yksin mennä. Kaksi kerrosta petonirappuja tekee vaaramomentin. Pesen itseni suihkuhuoneessa. "Sauna on suomalaiselle tärkeä kaikissa elämän vaiheissa."  Lauseen luin jostakin vanhusartikkelista. Ei maha mittään.

Kirjoittaminen on henkireikä. Niinpä. Kun avaan koneen valkoisen alueen, eivät sormet suostu. Suljen koneen.     

Merkityksetön ihminen, merkityksetön elämä

Suomalaisessa tekstissä kirjoittava lainaa vieraskielistä lausetta. Olin ymmärtävinäni sisällön: "Silloin on ihminen (elämä) merkityksetön, kun on elossa, mutta ei elä."

Mielessäni hämärtyy ajankohta ja elämä päivämäärineen. Tänä aamuna olin muistavinani olevan kesäkuun kolmas päivä. Suunnittelin kotitaloustöitä. Ikkunaan näin vilahtavan Suomen lipun helman. Eihän tänään ole liputuspäivä?

Allakka kertoi olevan jo neljäs päivä. Määritelmä tullut Mannerheimin syntymäpäivän mukaan.

Olen tullut siihen ikään, että ajattelen sitä. Ajatukseni harhautuu. mieleeni tulee ensiksi kahdeksan... Mutta sehän onkin jo yhdeksän!

Sitten tyttäreni? Niinpä. En muistanut ja tuntuu uskomattomalta, kun Jaanakin  on kuudenkymmenen! Anteeksi antamaton virhe, en lähettänyt tervehdystä!?

Aamuisin herään jalkakipuun. Tänä aamuna lakkasi harvinaisen pian. Yksi lääke on käytössä. Tänä aamuna muistin. Todennäköisesti se unohtuu useinkin. 

Päivällä lämmitän ruokani. Suonen veto pysyy poissa tableteilla. Vatsa kestää paremmin, kun otan ruoan yhteydessä. Muistan vieläkin selvästi ottaneeni purkista mangnesiumia ja monivitaa. Kun jo tiskailin, juolahti mieleeni, etten ottanut pillereitä. Unohdinko ne pöydän reunalle? Ei niitä minkään pöydän reunalta löytynyt. Purkista ottamisen muistan vieläkin, mutta en muistanut, enkä muista niitä syöneeni.    

 

Yhtenä aamuna oli sanoin kuvaamattoman paha olo. Misään ei tuntunut kipua. Mietin, tältäköhän tuntuu kun kuolema on tulossa? Minä kyllä ounastelen noutajan tulevan huomaamatta. Sydän vain lopettaa  sykkimisensä ja tulee hiljaisuus.

Jotain ylimääräistä häikkää on ollut kevään tuloon asti. Korkeita verenpaineita ja syke yli sadan.  Syke normalisoitunut: 49 - 57.