Sekava viikko. En kärsinyt nälkää. Kylmälaitteet olivat pullollaan valmista ruokaa. Pystyin lämmittämään, syömään ja tiskaamaan. Kirjoittaminen takkuaa, virhelyöntejä.
En pysty enää kunnolla tulemaan yksin toimeen, tarvitsen yhteiskunnan avustamista. Sen järjestämiseen tarvitsen läheisten apua. En ole aina hyvin kartalla.
Koneen aukaistessa en joka kerta heti muista, mitä aion tehdä. Vaivana en haluaisi olla.
IkiWanha.
Kirjastoon tulee esiintymään muusikko pari. ottaneet nimimerkiksi: Ikiverso.
Leena toi kirjan. Alkulehdillä vanha leima: Pöljän kylän lainakirjasto. Pöljä kylä...! Lähes loukkaus! Kyläkö pöljä? Vai minäkö? Kylähullukin olisi kyläpöljä.
Kirja ei ole pöljä. Laura Latvalan mielsin runoilijaksi. Jouduin hiljentymään. Nöyrin mielin kunnioitin, tajutessani ihmisen tason monitahoisuuden.
Googletin.
Runoihin en ole perehtynyt. Olinhan tietoinen, vaikka en heti muistanut runoilijan ja Olavi Siippaisen yhteyttä. Savolainen kirjailija Olavi Siippainen näyttää olevan lähes tuntematon. Luin Olavi Siippaista kun olin nuori. En muista kirjan nimeä, enkä aihetta. Tapahtui ennen lähtöäni Pielavedeltä.
Harjamäen sairaalasta on muistikuva, järkyttävä. Iltamyöhällä ajoin Pielavedeltä Varkauteen. Varttituntia aikaisemmin sattunut raju kolari. Ambulanssi ja poliisit poistuneet. Kuorma-auto seisoi tiellä. Palanut henkilöauton kori nojasi pystyssä puuhun keula alaspäin.
Tien varren valaistus ja erittäin kirkas kuutamo paljasti aavemaisen näyn. Ruumiit oli peitetty Kankailla. Niitä oli kolme, Kaksi isompaa ja yksi pienempi, neljätoista vuotinen tyttö, kertoi lehtiuutinen. Tapahtumassa vielä polkupyöräilijä ja kävelijöitä.
Vuosikymmeniä myöhemmin vielä näen muistiin tallennettuna järkyttävän kuvan. Harjamäen Sairaalan kohdalla. Vaikka en silloin muistanut lääkäri Latvalaa.
Kirjaan palaan, jos jaksan,
Kaksi papparaista Pihlajaharjun kadun puolelta läksivät liikenteeseen pikku autolla. Olivat "meikäläisiä." Toisella oli ajokortti, koskapa läksivät matkaan. Loppuaikana liikkui vain se, joka pystyi ajamaan. Minulta meni auto ja kortti. Samoihin aikoihin lakkasi naapuristakin liikenne. Auto seisonut. Katolle kertynyt lumikuorma.
Ilmestyi useita sähköajoneuvoja. Minullekin. Muutaman korttelin päässä ajeli "meikäläinen". Hänellä oli "umpikoppi". Sateensuoja. Hänen ajokkinsa laji on mopo. Ajonsa jäi vähälle. Kevään korvalla havaitsin ajokin alla nurmikon, ympäriltä leikattu. Eihän joka päivä ajeta. Ajokki seisoi kesän ja seisoo yhä vuoden vaihteen jälkeen. Lumikuorma katolla suli ilman lämmettyä.
Vielä eilen kurvailin ostoksilla omallani.