tiistai 3. syyskuuta 2024

Hikoilu

 Leikkauksen jälkeen Pielaveden Petäjäjärvellä toipilas aikaan, hikoilin joka aamuyö runsaasti. Viskasin aina litimärän paidan menemään. Väheni vähän kerrallaan ja lakkasi aikanaan.

Nyt viime aikoina tullut sama ilmiö. Aamuyöllä jälleen tulee hikoilu, mutta lievänä. Huomiota herättää, kun hikoilen, vaikka ei tunnu yhtään kylmältä, sellaistako on kylmä hiki? 

Hikoilen vain hartioista ja rintakehästä. Lantio on kuiva. Sydän peräistä se on. Pitää panna lakana ja peitto pyykkiin, muuten voi tulla pakteeriviljelmä. Panen väliaikaisen säädön, en pysty laittamaan lakanoita kunnolla. Pitää ostaa lakanoita.   

maanantai 2. syyskuuta 2024

Voitto!

Sydän arpa ilmoittaa voitosta: - Putkipihdit.   MITÄH?                                                                                  - Eipäs - kun punkkipihdit.  

Tämän päiväisiä

 Heräsin, kello näytti viittä. Näkyi hikoilu. Sinisessä aluslakanassa oli kuin leima sillä kohtaa, mihin ihoni oli painanut. Panin siihen päälle pyyheliinan. Pussilakana systeemin käänsin niin että kastunut puoli tuli jalkopäähän ja kuiva puoli hartioille. Petiä askarrellessa tuntui alkava sydänoire. Oire helpottuu totutusti. Makaan selälläni ilman pään alusta, hengitän rauhallisesti pitkään sisälle ja vapautan uloshengitykseen. Aina se hetken kuluttua lakkaa (rintoo korventamasta)  Nukuin sikeästi. 

Herättyäni ajattelin syömistä. Ensiksi piti tiskata. Eilen valmistin kastiketta, kunnon läskisoosia. Ainakin kolme litraa. Pieneen kattilaan panin sen verran, että voin syödä kolme kertaa. Tyhjentyneeseen karamellin myyntilaatikkoon panin toista litraa, sen pakasteeseen. Kilon pussin keitin perunoita. Hyvän kastikkeen tiimalta popsin viisi isoa perunaa. Tiskasin tottuneesti. Kello kerennyt lähes yhteen. Tuntui rasitus, painuin pehkuun. Oliko se mahdollisesti ruokalepo?

"Voimailin" vähän. Sitten lenkille. Ei se ollut kuntolenkki, enkä virkistyslenkki. Muutamia ihmisiä liikkui. Juna ehkä tulossa. Istuin radan viereen penkille. Aikanaan junakin tuli. Kotiin tultuani oli kello vierähtänyt viiteen. Puoli vuorokautta touhunnut. Sen verran vanhentunut.   

Alku

 Vuosi oli 1950. Elokuun viimeinen päivä matkustin linja-autolla Kuopion kautta Pielavedeltä (Jokijärveltä) Joroisiin. Putiikin otsassa oli kyltti: LIHA ja SIIRTOMAATAVARAIN KAUPPA  EDV MUSTONEN puh joroinen 48. Sinne meno oli itse asiassa väärä valinta. En ollut sovelias liikealalle, enkä kykenevä yrittäjäksi. Moni ajatteli minua sopivaksi kauppaan myyjäksi. Yksikään kauppa ei tuonut mahdollisuuksia onnistumiseen. Ei parantunut vaihtamalla. 

Tällä kertaa en paneudu muistelemaan, istahdan joskus "astialle". Kirjoittaminen on viime aikoina jumittunut.