Kirjoittajapiirin ohjaaja kysyi kirjailijoiden tyylistä. Kenen tyylistä kukin tykkää? Naisvaltainen porukka lähes yksimielisesti sanoi: Haan pää. Minut yllätti, kun en muistanut lukeneeni ollenkaan Haan päätä. Monessa kirjastossa asioin, mutta missään niistä en muista havainneeni kyseisen kirjailijan teoksia. Sokea piste?
Parempi myöhäänkin. Leena toi hyväkuntoisen kirjan Pentti Haanpään Parhaat. Semmoisen tekstin parissa ei pitkästy.
"Ilmeistä on, että vanhuuskin oli huomattava arvo tässä maailmassa, varsinkin niin sanottu korkea ikä. "Turha on kuollakaan, mainehan se vaan nousee, mikäli aika kuluu...
"Makkosen muori kuuli puhuttavan kylän ja pitäjänkin vanhimmasta ihmisestä: - Sadankymmenellä ja aina vain elää! Pysähdyin hetkiseksi oudon määritelmän kohdalla. Mutta sehän on ilmiselvää. Paikallinen sanonta. Minähän olen sen ikäinen. Sadankymmenellä ja yhä vain elän! Voisin muotoilla näin: Sadan kynnyksellä. Olen käyttänyt ilmaisua: Viimeisellä kymmenellä.
Yhden tarinoista muistan lukeneeni vuosia aikaisemmin. Satunnainen ohikulkija pysähtyi kyntäjien luona. Sääli surkean kuntoista hevosta. Näytti eläin rääkkäykseltä. - myyttekö minulle hevosenne? Tuli kaupat. Kulkija kaivoi sovitun määrän taskustaan. Kaivoi esiin pysyn ja ampui hevosen siihen paikkaan. Meni menojaan.
Tässä ei tarina kerro enempää, mutta ammoin lukemassani tarinassa kulkijan mentyä kyntömiehet tunnustivat: - Siinä oli kova mies! Minunkin kirjoitelmissa tarinat muovautuvat ajan kuluessa.
