"Yksi lukema osoittaa syöpää". Sanat kuulin korvillani lääkärin suusta. Moni tuntemistani henki- löistä päätyi päiviensä päätteeksi tuon sairauden rusentamaksi.
Ei mikään ilosanoma. En murehtinut mahdollista kuolemaa. Mahdolliset tuskat arvelutti. Tuskallinen kuolema ei ole hyvä kuolema. En muista ajankohtaa, enkä päivämäärää. Sanon leikillisesti: - Viime vuosituhannella. Tänään luin aikakaus lehdestä monta nimeä tunnetuistakin syöpään kuolleista. Johtuuko se vuodenajasta? Kysymys herää, kun kylmä aiheuttaa sydän oireen. Kaupalta tullessa tuntui rappuja ostoskassin kanssa noustessa tuttu tunne henkitorvessa. En kiirehtinyt. Loka- ja marraskuussa en ole käynyt ulkona, eikä ole "rintoo korventanut".
Ruokavaliooni kuluu sianliha ja vispikerma! Älykäs lukija ymmärtänee tuon huumoriksi. Totta se kuitenkin on. Eivät ne ole nopeasti tappavia myrkkyjä. Olen potkinut jo yli yhdeksänkymmenen.
