Voisinko minä olla politiikan tekijä? Voisin ja en voisi. Tähän paneuduin tämän hetken tilanteen yllyttämänä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kumpa olisikin? Toinen määritelmä sanoo: "- Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Kuka osaa sitä taidetta? Ihminen osaa. "Ihminen on poliittinen eläin." Olenko minä ihminen, kun en osaa? Siinäkö villakoiran ydin? Enkö ole poliittinen eläin?
Pielaveden torilla Pauli Tolonen sanoi: " - Minä ihmettelen, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista kuin minä?
Pauli Toloselle en vastannut. En minä sitä tiedä itsekään. Heikoissa oloissa kasvoin ja se kulmakunta oli todellinen kommunistien pesä. Kasvoin sota-aikana ja silloin en tiennyt kommunisteja olevankaan. Sodan jälkeen kommunistit tulivat ryminällä. Maailman valloittajina.
Politiikka ja kommunisti, outoja asioita. Väkistenkin hymyilyttää. Miksi minä tuon muistan? Ensimmäinen tutustumiseni sanaan tapahtui Kirkkoharjun tuvan penkillä. Kalevilla oli edessään penkille levitetty sanomalehti. Kalevia huvitti sana kommunisti. Poisti alusta kirjaimen kerrallaan: "kommunisti, ommunisti, munisti." Kalevia huvitti sana munisti. Ei yhdistänyt sitä kanan sellaiseen vaan miehisen miehen jäseneen.
Miksi en ole kommunisti? Tuskin siihen on yhtä syytä. Ehkä suurin syy on, kun se tuli Venäjältä. Venäjä naamioitiin sanalla Neuvostoliitto.
Ymmärrykseni oli luonnollisesti vajavainen. Olin seitsemän vuoden ikäinen. Olin herkkä ja havaitsin ihmisissä pelon. Minä en voi kuvailla ilmettä naisten kasvoilla, kun joku sanoi: "-Sota on syttynyt!" Ympärillä oli vain naisia. Miehet olivat yrittämässä estää Suomen valtaamista Venäjän miljoona-armeijalta. Mahdoton tehtävä.
Talvisota päättyi Moskovan rauhaan. Kansalaiset kokivat ehdot raskaina. Suomesta lohkaistiin iso pala. Karjalaiset sijoitettiin joka puolelle maata.
Rauhaa kesti vähän aikaa. Alkoi seikkailu Saksan rinnalla. Sota tuntui kestävän loputtomiin. Sotaan joutui aina nuorempi ikäluokka. Me poikaset laskettiin monenko vuoden jälkeen on meidän vuoro. No, sehän oli mahdoton ajatus.
Sekavaa aikaa jatkui. Toivo tuntui karanneen. Vahvistui ryssäviha. Sodan jälkeen rehvastelivat vallankumouksen tekijät. Yhtäkkiä muuttui kaikki. Historiasta tekivät venäläiset tulkintoja. Julistivat kaikki tekniikan saavutukset venäläisten keksimiksi. Keksiminen on väärä ilmaisu. Luin äsken kirjasta. Siinä mainittiin: "keksi auton." Ei autoa, kuten monta muutakaan yksi ihminen keksinyt. Tarvittiin monen ihmisen jatkuva kehittämistyö. Olipa kehittäjät kommunisteja tai kapitalisteja.
Otto Vauhkoselle tuli "Kansan Sana", Kuopiossa ilmestynyt kommunistinen lehti. Joskus -40 - luvulla lehdessä kerrottiin "totena" Neuvostoliitossa kehitetyn ikuisen elämän lääkkeen. Ensiksi sitä käytetään Staliniin, tuohon ihmiskunnan hyväntekijään. "Ihmelääkkeestä" en tavannut mainintaa mistään muusta lähteestä. Mielikuvitukseni kuitenkin aktivoitui, kun tuli tietoa lääkäreiden salaliitosta sekä Hrustsevin sanomasta: "Stalin luuli elävänsä ikuisesti." Lauseen luin aikoinaan kirjasta, jota sanoivat Hrustsevin muistelmiksi. Menneellä viikolla lause tuli vastaani w.averell harrimanin kirjasta. Sitä en muista, mitä mieltä olin "ihmelääkkeestä". Nuori olin ja pimennossa kasvanut. Jos uskoin, luulen kuitenkin olleen "kahenlaesta ilimoo".
Emil Karel toimi aktiivisesti. Houkutteli minua Jokijärven kylällä toimivaan SKDL:n nuoriso-osastoon. En mennyt. Enkä tänä päivänäkään tiedä, miksi? Kuudentoista kieppeillä virisi ajatus sosialidemokratiasta. En tiedä, mistä tuli sellainen ajatus. En tavannut ketään merkittävää sen suunnan henkilöä.
Ainoa sosialidemokraatti oli naapurissa Kivimäen kylällä Taavetti Muona. Muonan Taavetti oli sillä tavalla läheinen, että asuimme Muonassa äidin kanssa kesästä kesään. Veli syntyi Muonassa, Muonan saunassa. Tarkkavainen lukija voi arvailla erkin ympärillä tapahtuneita. Toisena kesänä muutimme takaisin Korpelaan.
Tapahtumat muovaavat ihmistä. Kohdalleni vain sattui huonompia sattumuksia. Meinasin puhua politiikasta. Ehkä ja toivottavasti tätä lukee tuntematon lukija, sen vuoksi sepustin sekavaa tarinaa. Politiikkaan aikoivat minua TUL:n seura Joroisten Jyskeen kautta.
Miksi urheilin Jyskeessä? Se tarina pitää kertoa. Hyvin kuvaava tarina. Muutin Joroisiin Mustoselle elo-syyskuun vaihteessa. Syskuun alussa järjesti Joroisten Urheilijat kilpailut Joroisten kentällä. Siihen asti ei minulla ollut verryttelypukua, vain äidin ompelemia vaatteita. Varsinaiset urheiluhousut ompeli äiti vuorikankaasta. Tummanharmaana housut näytttivät kunnollisilta.
Aaatto Tarvainen myi minulle velaksi vanhoja kamppeitaan. Musta verryttelypuku oli sopivan kokoinen. Oli siinä reikiäkin. Oli minulla piikkarit.
Niillä varustettuna menin urheilukentälle. Korkeushyppypaikalla oli toimitsijana Martti Härkönen. Komea nuori mies katsoi minua halveksivasti, kun anelin päästä hyppäämään, vaikka kilpailun ulkopuolella. " - Kilpailun jälkeen saat hyppiä." Tein työtä käskettyä. Asetin riman lähelle äskeisen kilpailun tasoa. Hyppäsin yli. Nostin rimaa kaksi kertaa. hyppäsin yli. Joka kerta ensiyrityksellä. Välineitä kokoileva toimihenkilö sanoi: "- sinähän olisit voittanut äskeisen kilpailun. Niinpä!
Piti mennä huonompaan seuraan TUL:n Joroisten Jyskeeseen. Siitä sitten joskus vilahti politiikka. Mustonen oli veteraanipoliitikko. Järjesti minut perustamaan Sosdem-nuoriso-osaston. En minä siinä onnistunut. En ole poliitikoksi sopiva. Hyvä, etten ole!
Joroisten Jyskeen vuosikokouksessa räjähti pommi. Niin iso, että minulta meni pasmat sekaisin. Joku ehdotti puheenjohtajaksi Erkki Jauhiaista, joku kannatti. Oli ehdolla joku toinenkin, sopivampi. Heti näkyi etten ole pätevä, hämmästyin niin, etten ymmärtänyt kieltäytyä. Eihän politiikko hämmästy mistään. Kummallista, että vasta nyt viimeisillä päivilläni ymmärrän siinäkin olleen politiikkaa. Minulla ei ollut taitoa eikä pyrkyä. Luotin siihen, etten pärjää äänestyksessä.
Sitten vasta yllätyin, kun äänestivät minut puheenjohtajaksi. Sitä ihmettelin jälkeenpäin ja ihmettelen vieläkin. Miksi kukaan ei huomannut valintaani vääräksi, sääntöjen vastaiseksi. TUL:n säännöt edellyttivät seitsemäntoista vuoden ikää ollakseen äänivaltainen. Minua äänesti kaksi oikeudetonta poikaa. Kumpikin reilusti alle seitsemäntoista. Ymmärsin sen vasta myöhemmin, olisin voinut kumota vaalin. Vasta nyt todella ymmärrän Mustosen sormien olleen pelissä. Kysymyksessä oli isommat asiat, kuin pikkuseuran puheenjohtaja. Itse asiasta olin silloin ja tänäkin päivänä samaa mieltä, mutta väärin pelattu.
Siinä on se Mustosen juju. Puheenjohtaja todennäköisesti valitaan edustajaksi piirikokoukseen. Oliko Mustosen tekosia, kun ne kaksi poikaa olivat vuosikokouksessa? Niin nuoret harvoin osallistuvat.
Torjuttiin vallankumousta. Sosdemit olivat hajalla, kahdessa leirissä. Vuotta Aikaisemmin Sosdemit olivat huolimattomia. Komunistit valtasivat TUL:n Kuopion piirin. Demarit vastavetona perustivat Savon piirin. Savon piiri hyväksyttiin, kun suurin osa seuroista liittyi siihen. Sen kahinan yksityiskohdista en ole selvillä, en ollut kiinnostunut sellaisesta. Taisin olla armeijassa.
Savon piirin piirikokoukseen demarileiri valmistautui etukäteen. Kutsuivat erkinkin junttakokoukseen. Hajanainen demariporukka joutui sopeutumaan. Kokoukseen seuraavana päivänä, sunnutaina, piti mennä yhtenä rintamana molemmat nokankoputtajat.
Olin juuri täysi-ikäinen joutuessani sotkeutumaan polittiseen juonitteluun. Edustajat valittiin sääntöjen mukaisesti. Kokous oli laillinen. Demarien junttakokouksessa jouduin tunnustamaan väriä. Äänestin "alkuperäisten" joukossa.
Kokouksessa näkyi puoluepolitikointi irvokkaimmillaan. Edustajia valittiin useaan jaostoon. Demarien edustaja ehdotti. Sen jälkeen Urho Rautee esitti samoille paikoille omat ehdokkaansa. Äänestettiin. Tietenkin "me" voitimme. Olihan juntattu huolella. Tuli valittavaksi toinen jaosto. Sama uudelleen, piti äänestää. "Me" voitimme. Äänestettiin ja äänestettiin. Yhä uudelleen. Kärsivällisesti. Tietäen tuloksen etukäteen.
Sitten välikohtaus. Yhdeltä "meikäläiseltä" paloi pinna: " Ettekö te hyvät aseveljet tajua - "
Mutaman vuoden päästä muutin pääkaupunkiseudulle. Mustonen ei viitannut sanallakaan. Mutta Aatto Tarvainen sanoi: "- myö luultiin että sinä out männy kuukilaisten politrukiksi." En mennyt kenenkään politrukiksi.
En vielä kypsynyt. Autoalan ammattiliittoon sotkeuduin, poistuin häntä koipien välissä.