Elämän kulkua

 Sydänoperaation jälkeen toipilaana hikoilin runsaasti. Hikoilin vain yläruumiista rintakehästä. Heräsin ja heitin litimärän paidan ja paniin kuivaa ylle. Hikoilu väheni ja viimeksi hikosi toinen kylki. Hikoilu loppui, enkä siitä sen kummemmin välittänyt. 

Viime aikoina hikoilin jälleen. Aamuyöstä heräsin joskus. Paidassa tuntui kosteutta. Vaihdoin. Muutaman kerran oli lakana märkä. Ei usein. Useimmiten hikoilu oli lievää, sen verran että käsi tunsi. Pariin viikkoon en ole hikoillut. Saattoi olla lämmöstä johtuvaa hikoilua? En osaa nukkua ilman peittoa.  Sydänperäistäkö? Loppu lähestyy? En stressaa asialla. 

Nukkuminen on toinen juttu. Unta saan riittävästi, mutta temppuilee. Vaikka tuntuu väsymys, en saa heti ilta-askareiden jälkeen unta. Turhaan loikoiltuani nousen pedistä. Kun valmistan haalean juoman hunajasta,  kermasta ja kuumasta vedestä. Hörpin sen ja tiristän kusen. Kuinka ollakaan, tajuan vasta aamulla heräämään.

Ei pitäisi opetella turhia rutiineita. Aamulla herään neljältä, viideltä tai kenties puoli kuudelta.    Olo tuntuu virkeältä. Saatan nukkua sikeästi viisi, kenties kuusikin tuntia. Paras nousta silloin puurolle, uni kuitenkin pysyy poissa. Puuron syötyäni menen loikoilemaan, lepäämään. Saatan herätä  Kahdeksalta tai yhdeksältä, enkä ole ollenkaan niin virkeä kuin ensimmäisen heräämisen jälkeen. 

Onneksi en tarvitse elää aikataulun mukaan. Ainoa haitta silloin kun pitää viedä auto tai kuski huoltoon määräaikana. 

Näillä mennään!

Halitseminen, politiikka, vastuullisuus

Suomi tarvitsee diktaattorin. Ainakin diktatuurisen puolueen. Ettei vaan Sanna Marin mainostamisen lisäksi syyllisty populismiin? Ryhtyy vähitellen kosiskelemaan! Sanoo pontevasti: "kulttuurista ei saa leikata!" Ei tarvitse olla erikoisen hyvä ennustaja arvellessaan että Sanna Marinille tulee vastaan muutakin josta sanotaan: "ei saa leikata". Sanon itsekin mielelläni: - Eläkkeestäni (noin 1000 € kk ) ei saa leikata!

Kuka Suomea hallitsee? Keisari ei enää. Teollisuuskapitalisti hallitsee, kuitenkin sen kuristusote vähän hellittänyt. Etujärjestöt puuttuvat kaikkeen ja hallitseminen vaikeutuu. Vatimuksia esittävät tyhjäntoimittajat, joutilaana mellakoivat elämän kapinalliset ja anarkistit. Politiikan hississä kohonnut ministeriehdokas julistaa: "Suomeen julistettava ilmastohätätila!" Mitä julistaminen auttaa? Maailman mittakaavassa suomalainen tuhlari kuluttaa luonnonvaroja keskimääräistä enemmän. Ilmasto ei paljon kohene, vaikka suomalaiset puhallettaisi avaruuteen.

Paljonko suomalainen keskimäärin tajuaa maailman tilanteesta? IkiWanha lienee keskivaiheilla. Jostain syystä kiinnostuin Arabiasta. Hämmästyin, miten vähän tiesin? Saudien rikkaudet tiedetään. Mutta ei mittakaavaa. Mediassa näytetty vain vilaus. Näin pieni ihminen mykistyy mielettömyyden äärellä. Siitä ei pysty enää käyttämään määritelmää: "korkea elintaso". Sitä ei kestä enää maapallon terveys. Nuoruudestani muistikuva kertoo beduiinien karavaanit. Kaikki järjettömyys tapahtunut uskomattomman lyhyessä ajassa!

Entä "ilmastotoimet"? Täyttä vauhtia porhaltava juna tarvitsee pitkän matkan voidakseen pysähtyä. Entä yhteiskunta? Kuka luulee tai uskoo yhteiskuntaa ketteräksi? Jähmeä se on.      Tällä hetkellä maailman ihmiset ovat yhtä massaa. Nekin, jotka paimentavat kameleita, eivät ole turvassa kehityksen vauhtipyörältä.  

Venäjäkin tavoittelee öljyttömyyttä. Käytän tekstissäni vain öljyä, se on merkityksellisin tämän juttuni puitteissa. Saudien öljy. Venäjällä pitää tapahtua mullistavaa, jos koskaan ovat riippumattomia nykyisistä energialähteistä. 

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Mutta ennustaa saa. Ennustus toteutuu harvoin. Niin isosta ei meikäläinen tajua edes kynnenmustuaisen vertaa. Suomelle mahdollista? Kun vedetään piiriin Venäjä, USA ja Arabit, niin, menee huimasti yli hilseen. (minulta)  Öljyn loppuminen ei olekaan nähtävissä lähiaikoina. Ensimmäinen muistamani ennuste oli 1980. v 2000 sen viimeistään uskoivat (tiesivät) loppuvan. Tein konehommia ruuhkasuomessa. Ilmiö tunnetaan. Pienehköjen yritysten johtajat eivä eläkkeelläkään pysy poissa halmeeltaan.

Yrityksen oli perustanut saksalainen pikkuliikemies. Tauolla tuli vanha johtaja kahvittelemaan remonttiporukan kera. Ostanut leivoksen. Muovipakkausta avatessaan kehui pakkauksen laatua, harmitteli: "35 vuoden kuluttua ei tällaista saa, öljy loppuu." Ei öljy loppunut. 

Kuka uskoo? Arabit, Venäjä, USA, voivatko luopua fossiilisesta energiasta?  "Minä vähä eppäelen."

Uskonto ja historia. Mitäkö ne tarkoittavat? Kansakoulun historia sisälsi uskontoa ja sotimista. Vaikutti olevan sama asia; "jumalan sotilaat". Islamistit selittelevät omaansa "rauhan uskonnoksi". Itsekukin selittää omaansa ainoaksi oikeaksi uskoksi. Ajan ilmiöitä seuratessa tulee vakuuttuneeksi, että heitäkin on moneen junaan. "Rauhan uskontoa" tunnustavat hartaat uskovaiset harjoittavat käsittämättömän raakoja julmuuksia.

Tasapuolisuuden nimissä huomautan; Kristityt amerikkalaiset harjoittivat Vietnamissa anteeksi antamattomia rikoksia "ihmisyyttä vastaan".

Missä piileksi hyvyys ja ihmisten tasa-arvoisuus? 

IkiWanha on vakuuttunut uskontojen valheellisuudesta.

Arabi-dokumenttia katsoessa tuli mieleen Ramatun ennustus Baabelin tornista. Tyhmimmät (minä) pitivät sitä joskus tapahtuneena. Mielestäni se on ennuste. Kuka oli niin viisas? Katsoesani dokumentin valtavia järjettömyyksiä, Saudi-Arabian rakennuksia, päädyin ajattelemaan; tämäkö on Baabelin torni? Jos on, kuten luulen, se tulee romahtamaan!

Joskun huvittaa ihmisten tapa realisoida vanhoja tarinoita. Nurmijärvellä kiistelevät, mikä on se oikea kivi, jolle Jukolan veljekset kiipesivät? Kanadalaisessa tv-sarjassa yllätti Sherlok Holmes. Se oli sijoitettu fiktioon ovelasti, että minäkin lensin lankaan. Eläydyn voimakkaasti. 

Kalevalan Sampoa pohtivat; - mitähän se mahtaa tarkoittaa? Luulen olevani "oikeassa". Sehän on hyvinvointiyhteiskunta, jossa elämme.

Sampo tuhoutui riitelyyn ja sotaan Pohjan Akan porukan kanssa. 

Vanha kyynikko epäilee niin käyvän myös nykyaikaisen "Sammon" kohtalona.   

    

"Sosiaalinen pääoma on kaikkein tärkeintä"

 Kunnallispoliitikko lausuu noin paikkakunnan lehdessä. En väitä vastaan, varsinkin kun minulla ei sitä ole. Kasvoin (kitumalla) pimeydessä ja tyhmyyden keskellä. Niissä olosuhteissa ei pystynyt kehittymään sosiaalisia taitoja. Rikkiviisaat sanovat: "se on itsestä kiinni". Ei ole!  Kysykää Afrikan ja Etelä-Amerikan surkeudessa eläviltä nuorukaisilta tai Afganistanin naisilta! Heidän luulisi tietävän. Mutta eivät he tiedä. Eivät he näe edessään mahdollisuuksia, kun eivät tiedä niitä olevan. Pelkkää selviämiskamppailua. 

Huono kohtelu ja puutteellinen ravinto jarrutti fyysistä kehitystä, se haittasi myös persoonan kehittymistä. Aivotkin tarvitsevat ravintoa. Ennen kaikkea sellaista ravintoa, mitä en saanut. 

Äitini oli vajavainen. Ympäristö ei häntä säälinyt, pilkkasi vain. Pilkka haavoitti minua. Häpesin syntyperääni. Häpesin köyhyyttäni. Häpesin olemassaoloani. "Elä siinä nyt sitten jumalisesti." Iso-äiti Agaatta oli "perheenpää".  Hänen perustotuudensa oli: "jumala rankasoo, jumala siunoo." Jumala ei siunannut. Tuntui vain rankaisevan vähäosaisia. 

Agaatta uskoi ehdottomasti ja luotti Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Saahan siihen luottaa, kun hänen jumalansa oli vain keksitty ihmisten hallitsemiseksi. Uskoville luvattiin Taivaan ihanuudet. "Ellet usko, joudut Helvettiin!" Sillä edelleenkin hallitaan. Kristinuskon ote vähän kirpoaa. Vaikuttaa siltä, että Islam jyrää. Sama tosiuskovaisten peloitteleva teema. Ainoa oikea usko, ellet usko, joudut Helvetin tuleen!

Taisin menettää uskoni. Uskoni mihinkä? Oliko minulla uskoa? Ei tietenkään! Uskoni perustui opetettuun. Sama pätee edelleen, kaikki uskonnot ovat opetettuja. En ole keskustellut Raamatun tulkinnasta kenenkään kanssa. Voiko mistään ehdottomasta keskustella? Jota pitävät ehdottomuutena, eihän siitä voi keskustella! Tumman virran lautturi viittilöi kutsuvasti. Pian on totuuden hetki. Portin aukeamisesta en huolestu. Kukaan ei tiedä, pappi ei tiedä, piispa ei tiedä, paavi ei tiedä. Kukaan ei tiedä. Kun suljen silmäni, suljen ne tietoisen rauhallisena. Lopullisesta ei kukaan tiedä, miksi minä tietäisin?

    

Politiikan tekijät

 Voisinko minä olla politiikan tekijä? Voisin ja en voisi. Tähän paneuduin tämän hetken tilanteen yllyttämänä.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kumpa olisikin? Toinen määritelmä sanoo: "- Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Kuka osaa sitä taidetta? Ihminen osaa. "Ihminen on poliittinen eläin." Olenko minä ihminen, kun en osaa? Siinäkö villakoiran ydin? Enkö ole poliittinen eläin? 

Pielaveden torilla Pauli Tolonen sanoi: " - Minä ihmettelen, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista kuin minä?

Pauli Toloselle en vastannut. En minä sitä tiedä itsekään. Heikoissa oloissa kasvoin ja se kulmakunta oli todellinen kommunistien pesä. Kasvoin sota-aikana ja silloin en tiennyt kommunisteja olevankaan. Sodan jälkeen kommunistit tulivat ryminällä. Maailman valloittajina. 

Politiikka ja kommunisti, outoja asioita. Väkistenkin hymyilyttää. Miksi minä tuon muistan? Ensimmäinen tutustumiseni sanaan tapahtui Kirkkoharjun tuvan penkillä. Kalevilla oli edessään penkille levitetty sanomalehti. Kalevia huvitti sana kommunisti. Poisti alusta kirjaimen kerrallaan: "kommunisti, ommunisti, munisti." Kalevia huvitti sana munisti. Ei yhdistänyt sitä kanan sellaiseen vaan miehisen miehen jäseneen. 

Miksi en ole kommunisti? Tuskin siihen on yhtä syytä. Ehkä suurin syy on, kun se tuli Venäjältä. Venäjä naamioitiin sanalla Neuvostoliitto. 

Ymmärrykseni oli luonnollisesti vajavainen. Olin seitsemän vuoden ikäinen. Olin herkkä ja havaitsin ihmisissä pelon. Minä en voi kuvailla ilmettä naisten kasvoilla, kun joku sanoi: "-Sota on syttynyt!" Ympärillä oli vain naisia. Miehet olivat yrittämässä estää Suomen valtaamista Venäjän miljoona-armeijalta. Mahdoton tehtävä. 

Talvisota päättyi Moskovan rauhaan. Kansalaiset kokivat ehdot raskaina. Suomesta lohkaistiin iso pala. Karjalaiset sijoitettiin joka puolelle maata. 

Rauhaa kesti vähän aikaa. Alkoi seikkailu Saksan rinnalla. Sota tuntui kestävän loputtomiin. Sotaan joutui aina nuorempi ikäluokka. Me poikaset laskettiin monenko vuoden jälkeen on meidän vuoro. No, sehän oli mahdoton ajatus.

Sekavaa aikaa jatkui. Toivo tuntui karanneen. Vahvistui ryssäviha. Sodan jälkeen rehvastelivat vallankumouksen tekijät. Yhtäkkiä muuttui kaikki. Historiasta tekivät venäläiset tulkintoja. Julistivat kaikki tekniikan saavutukset venäläisten keksimiksi. Keksiminen on väärä ilmaisu. Luin äsken kirjasta. Siinä mainittiin: "keksi auton." Ei autoa, kuten monta muutakaan yksi ihminen keksinyt. Tarvittiin monen ihmisen jatkuva kehittämistyö. Olipa kehittäjät kommunisteja tai kapitalisteja.

Otto Vauhkoselle tuli "Kansan Sana", Kuopiossa ilmestynyt kommunistinen lehti. Joskus -40 - luvulla lehdessä kerrottiin "totena" Neuvostoliitossa kehitetyn ikuisen elämän lääkkeen. Ensiksi sitä käytetään Staliniin, tuohon ihmiskunnan hyväntekijään. "Ihmelääkkeestä" en tavannut mainintaa mistään muusta lähteestä. Mielikuvitukseni kuitenkin aktivoitui, kun tuli tietoa lääkäreiden salaliitosta sekä Hrustsevin sanomasta: "Stalin luuli elävänsä ikuisesti." Lauseen luin aikoinaan kirjasta, jota sanoivat Hrustsevin muistelmiksi. Menneellä viikolla lause tuli vastaani w.averell harrimanin kirjasta. Sitä en muista, mitä mieltä olin "ihmelääkkeestä". Nuori olin ja pimennossa kasvanut. Jos uskoin, luulen kuitenkin olleen "kahenlaesta ilimoo". 

Emil Karel toimi aktiivisesti. Houkutteli minua Jokijärven kylällä toimivaan SKDL:n nuoriso-osastoon. En mennyt. Enkä tänä päivänäkään tiedä, miksi? Kuudentoista kieppeillä virisi ajatus sosialidemokratiasta. En tiedä, mistä tuli sellainen ajatus. En tavannut ketään merkittävää sen suunnan henkilöä. 

Ainoa sosialidemokraatti oli naapurissa Kivimäen kylällä Taavetti Muona. Muonan Taavetti oli sillä tavalla läheinen, että asuimme Muonassa äidin kanssa kesästä kesään. Veli syntyi Muonassa, Muonan saunassa. Tarkkavainen lukija voi arvailla erkin ympärillä tapahtuneita.    Toisena kesänä muutimme takaisin Korpelaan. 

Tapahtumat muovaavat ihmistä. Kohdalleni vain sattui  huonompia sattumuksia. Meinasin puhua politiikasta. Ehkä ja toivottavasti tätä lukee tuntematon lukija, sen vuoksi sepustin sekavaa tarinaa. Politiikkaan aikoivat minua TUL:n seura Joroisten Jyskeen kautta.

Miksi urheilin Jyskeessä? Se tarina pitää kertoa. Hyvin kuvaava tarina. Muutin Joroisiin Mustoselle elo-syyskuun vaihteessa. Syskuun alussa järjesti Joroisten Urheilijat kilpailut Joroisten kentällä. Siihen asti ei minulla ollut verryttelypukua, vain äidin ompelemia vaatteita. Varsinaiset urheiluhousut ompeli äiti vuorikankaasta. Tummanharmaana housut näytttivät kunnollisilta. 

Aaatto Tarvainen myi minulle velaksi vanhoja kamppeitaan. Musta verryttelypuku oli sopivan kokoinen. Oli siinä reikiäkin. Oli minulla piikkarit.                          

Niillä varustettuna menin urheilukentälle. Korkeushyppypaikalla oli toimitsijana Martti Härkönen. Komea nuori mies katsoi minua halveksivasti, kun anelin päästä hyppäämään, vaikka kilpailun ulkopuolella.                                                                                                       " - Kilpailun jälkeen saat hyppiä."                                                                                                Tein työtä käskettyä. Asetin riman lähelle äskeisen kilpailun tasoa. Hyppäsin yli. Nostin rimaa kaksi kertaa. hyppäsin yli.  Joka kerta ensiyrityksellä.                                                       Välineitä kokoileva toimihenkilö sanoi: "- sinähän olisit voittanut äskeisen kilpailun. Niinpä!                                                      

Piti mennä huonompaan seuraan TUL:n Joroisten Jyskeeseen. Siitä sitten joskus vilahti politiikka.  Mustonen oli veteraanipoliitikko. Järjesti minut perustamaan Sosdem-nuoriso-osaston. En minä siinä onnistunut. En ole poliitikoksi sopiva. Hyvä, etten ole!

Joroisten Jyskeen vuosikokouksessa räjähti pommi. Niin iso, että minulta meni pasmat sekaisin. Joku ehdotti puheenjohtajaksi Erkki Jauhiaista, joku kannatti. Oli ehdolla joku toinenkin, sopivampi. Heti näkyi etten ole pätevä, hämmästyin niin, etten ymmärtänyt kieltäytyä. Eihän politiikko hämmästy mistään. Kummallista, että vasta nyt viimeisillä päivilläni ymmärrän siinäkin olleen politiikkaa. Minulla ei ollut taitoa eikä pyrkyä. Luotin siihen, etten pärjää äänestyksessä.

Sitten vasta yllätyin, kun äänestivät minut puheenjohtajaksi. Sitä ihmettelin jälkeenpäin ja ihmettelen vieläkin. Miksi kukaan ei huomannut valintaani vääräksi, sääntöjen vastaiseksi.      TUL:n säännöt edellyttivät seitsemäntoista vuoden ikää ollakseen äänivaltainen. Minua äänesti kaksi oikeudetonta poikaa. Kumpikin reilusti alle seitsemäntoista. Ymmärsin sen vasta myöhemmin, olisin voinut kumota vaalin. Vasta nyt todella ymmärrän Mustosen sormien olleen pelissä. Kysymyksessä oli isommat asiat, kuin pikkuseuran puheenjohtaja. Itse asiasta olin silloin ja tänäkin päivänä samaa mieltä, mutta väärin pelattu.  

Siinä on se Mustosen juju. Puheenjohtaja todennäköisesti valitaan edustajaksi piirikokoukseen. Oliko Mustosen tekosia, kun ne kaksi poikaa olivat vuosikokouksessa? Niin nuoret harvoin osallistuvat.

Torjuttiin vallankumousta. Sosdemit olivat hajalla, kahdessa leirissä. Vuotta Aikaisemmin Sosdemit olivat huolimattomia. Komunistit valtasivat TUL:n Kuopion piirin. Demarit vastavetona perustivat Savon piirin. Savon piiri hyväksyttiin, kun suurin osa seuroista liittyi siihen. Sen kahinan yksityiskohdista en ole selvillä, en ollut kiinnostunut sellaisesta. Taisin olla armeijassa. 

Savon piirin piirikokoukseen demarileiri valmistautui etukäteen. Kutsuivat erkinkin junttakokoukseen. Hajanainen demariporukka joutui sopeutumaan. Kokoukseen seuraavana päivänä, sunnutaina, piti mennä yhtenä rintamana molemmat nokankoputtajat.

Olin juuri täysi-ikäinen joutuessani sotkeutumaan polittiseen juonitteluun. Edustajat valittiin sääntöjen mukaisesti. Kokous oli laillinen. Demarien junttakokouksessa jouduin tunnustamaan väriä. Äänestin "alkuperäisten" joukossa.

Kokouksessa näkyi puoluepolitikointi irvokkaimmillaan. Edustajia valittiin useaan jaostoon.  Demarien edustaja ehdotti. Sen jälkeen Urho Rautee esitti samoille paikoille omat ehdokkaansa. Äänestettiin. Tietenkin "me" voitimme. Olihan juntattu huolella. Tuli valittavaksi toinen jaosto. Sama uudelleen, piti äänestää. "Me" voitimme. Äänestettiin ja äänestettiin. Yhä uudelleen. Kärsivällisesti. Tietäen tuloksen etukäteen.

Sitten välikohtaus. Yhdeltä "meikäläiseltä" paloi pinna:                                                              " Ettekö te hyvät aseveljet tajua - "

Mutaman vuoden päästä muutin pääkaupunkiseudulle. Mustonen ei viitannut sanallakaan.      Mutta Aatto Tarvainen sanoi: "- myö luultiin että sinä out männy kuukilaisten politrukiksi."    En mennyt kenenkään politrukiksi.

En vielä kypsynyt. Autoalan ammattiliittoon sotkeuduin, poistuin häntä koipien välissä.