Diktaattorille ei uskalleta kertoa huonoja uutisia. Ei kertoneet Stalinillekaan. Luuleeko joku, että Putinille kerrotaan? Lueskelin pikku pätkiä kuuluisasta vakoojasta Sorge. Väittävät Sorgen tienneen Hitlerin hyökkäyksen päivämäärän. Sellaista kertovat, ettei Stalin uskonut tietoja. Miksi ei uskonut? Siksi kun oli luullut oikeita tietoja vääriksi.
Lähteeni ovat vähäiset. Kuitenkin aikojen kuluessa saan uutta tietoa ilman etsimistä. Tiedon etsimisessä en ole ollenkaan etevä. Sokeakin kana löytää jyvän, on sellainen sanonta. Sattuva vertaus itseeni.
Kirjastosta lainailen. Se kirja olisi tarvinnut ostaa poistoista. Tietenkään en muista kirjailijan nimeä. Kansallisuudeltaan tataari. Kasvanut aromaisemissa. Siinä on valtava kontrasti Suomus-salmeen. Ollut KGB:n tiedustelutehtävissä. Sai käskyn Suomen talvisodan aikaan Suomus-salmelle. Yritin kuvitella hänen näkökulmaansa ja tuntemuksiaan. Saattoi olla pelkoakin. Kylmä, pimeä, kaksimetriset lumikinokset, synkkä metsä ja sodantuhot. Kertomukset puissa piileskelevistä suomalaisista, jotka tulittavat konepistooleilla ja katoavat pimeyteen. Taikauskoiset pitävät kuolemattomina, kun vastustajan ruumiita ei näy.
Kirjoitti raportin. Antoi komentajalle lähetettäväksi Moskovaan. Sai vihat päälleen, vähältä piti, ettei ammuttu. Moskovaan meni ihan eri raportti. Vakooja oli merkitty mies. Armeijan organisaatio sai hampaisiinsa pikapuoliin. Hänellä oli juutalainen vaimo. Vaimosta ei kuulunut mitään, hävinnyt jäljettömiin Moskovasta.
Selvä merkki. Saanut vihiä muutenkin. Onnistui pakenemaan Turkkiin. Huvitti lukea Turkin olosuhteita. Vartio tarkkaa, muuten hyvät olosuhteet. Ehkä kansallisuutensa ansiosta? Amerikkalaiset tarvitsivat hänen ammattitaitojaan ja laajaa tietämystään.
Kirjoitin tämän ulkomuistista kirjan perusteella. Nyt kärsii Ukraina. Suomus-salmella tuhoutui ukrainalainen divisioona. Stalinin taktiikkana oli saattaa vastakkain sotilaita, jotka eivät ymmärtäneet vastustajan kieltä.