perjantai 9. syyskuuta 2022

Sota tuli jo uneenkin

 Kuvaa ei näkynyt, vain hiljainen kaukaiselta vaikuttava ääni. Sanomaa en muista, vain sen, että kysymys oli Ukrainasta. En ole sodasta stressaantunut. Seuraan murhemielellä. Yksi Venäjän presidenttikö on kaikkivaltias? Siltä vaikuttaa. Läheltä liippasi ettei "aavan meren tuolla puolen" päässyt diktaattoriksi aikova toteuttamaan itseään. Tuntuu oudolta, että lähes puoli äänestävistä kansalaisista kannattaa ja ihailee hervotonta suun soittajaa.

Stalin, Hitler, Putin, Trumph ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Patologiset valehtelijat, Putin ja Trumph noudattavat hämmästyttävän tarkasti Hitlerin oppia: "- kun sinä valehtelet, sinua epäillään, mutta kun valehtelet tarpeeksi isosti, ajattelevat, ettei noin paljon voi valehdella!" Siteeraan ulkomuistista.

Ihmetyttää yleinen suhtautuminen Hitlerin kirjaan Taisteluni. Suomen mediasta vilahti silmiini jonkun harmittelu, kun oli vahingossa päässyt lipsahtamaan kyseiseen kirjaan liittyvä. Asiaa en muista, mutta pahoitteluun ei ole syytä. Päin vastoin, kyseinen kirja pitäisi kuulua yleis-sivistykseen. Onneksi kirja oli aikanaan Pielaveden kirjastossa. Harmittaa vain, kun en päässyt ostamaan sitä poistettavista. Luultavasti se löytyisi jonkun yksityisen hyllystä. Lukekaa ihmeessä! Se on hyvin ajankohtainen.

Kenenkään muun en ole kuullut sitä lukeneen minun lisäkseni, kuin Heikki Hirvensalon. Kirjan suomentaja on Heikin kaukainen sukulainen, Hirvensalo. Neuvostoliitossa kirja oli kielletty. Mielestäni se olisi pitänyt kuulua koulujen kirjastoihin. Hitler ei julista mitään oppia tai uskontoa, ainoastaan Saksan nostamista alennustilasta "herrakansaksi". Sanoo sen suoraan: "- Idästä elintilaa. Anteeksi, kirjoitin huolimattomasti, tavoitteena puhdasrotuinen arjalainen. Pohjoinen rotu. Talvisodan aikaan olin seitsemän vuotias. Pikkupojan mieltäni askarrutti nimitys, arjalaiset ja pohjoinen. Mistään en lukenut arjalaisista ja missä ne olivat pohjoisessa? Jossain koulukirjassa oli esimerkkejä roduista kuvinakin. 

Putin pärjää valehtelussa hyvin Hitlerille. Ukraina ei aloittanut sotaa, eikä "operatsijaa". Nato ei aikonut tunkeutua Venäjälle. Vaikka Neuvostoliitto hajosikin, valtioita irtaantui, silti kartalta katsoen Venäjä on "suhteettoman suuri". Kuin kokonainen maanosa, tai manner. Elintilaa on jopa "tarpeettoman paljon". Eikä kukaan ole uhannut pitkään aikaan. Ei Japani, eikä Kiinakaan. Eikä Intia.

Sota on järjetön, olkoonpa hyökkääjä kuka tahansa. Eikä sotaa oikeuta mikään tekosyy, tai valheen verho. Esiintyy sanonta: - sodan logiikka, kun se alkaa, sitä ei voi pian lopettaa, mieluusti soditaan ikuisesti. Eihän se ole logiikkaa. Ei sodassa ole järkeä.

Sotarikoksista puhuminen on hurskastelua. Reilusti käytävää sotaa ei olekaan. Sota on rikos! Neuvostoliiton hajottua syntyi Balkanille valtioita, joiden pikkudiktaattoreja vetävät oikeuteen sotarikoksista. En saa päähäni mahtumaan, mikä on suurempi rikos, kuin Vietnamin sota? Sen aikana oli USA:ssa useampi kuin yksi presidentti. Ketään heistä ei asetettu syytteeseen. Vietnam ei uhannut Amerikkaa!  En kykene ennustamaan. Luulin Venäjän jyräävän Ukrainan. Ukrainan presidentti ei pötkinyt maanpakoon. Hän ei olekaan tyypillinen poliitikko! Nostan hattuani, paljastan kaljuni kunnioituksesta.   


maanantai 5. syyskuuta 2022

Kansantarinatko totta?

 Kalevala kiehtoo. Aktivoi monien mielikuvitusta. Dokumentti kertoo aarteen kaivamisesta kalevalaisesta kalliossa piilevästä aarteesta. Tulin harvinaisen hyvälle tuulelle mielettömästä puuhasta. Kaivajaa en kummeksu. Kun joku maksaa, hulluksikin arvioitu  työ tehdään, kun joku maksaa. Kalevala on tarinaa ja Kullervo virtuaaliolento. Mitä sitten aarre? 

Nurmijärvellä kinastelivat, mikä on oikea kivi, jolle Jukolan veljekset pakenivat härkälaumaa? Kalevalasta pohtivat Sammon arvoitusta: - mikä se oli? Eihän se ollut mikään. Se oli Aleksis Kiven konkretisoima haavekuva. Ihmiskunnan unelma. Ymmärrän sen ennustuksena. Sehän on selvä. Tarkoittaa hyvinvointivaltiota. Käykö sille, kuten sammolle? Se ryöstetään. Sotimalla murskataan pirstaleiksi. Pahalta näyttää.  Iskelmänikkari laulaa: "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan". 

Vielä kerran mustikoita

 Lenkkipolku vei ravitallin lähelle. Säilynyt pieni pläntti mustikoita. Tasamaalla kuin tummansininen matto. Aioin käydä huomenissa hakemassa ne pois. Kuinkas kävikään? Mentyäni huomasin muiden käyneen. Keräsin kuitenkin ryteiköstä vähän. Roskaisia siivottavia. Tuli kuusi voimariinirasiaa. 

Otti koville. Mustikkaseudulta autolle vaikea taival. Satojen metrien matkalla piti seisahdella ja polun päällä lojuvan kelottuneen rungon päälle pääsin istahtamaan. Taitaa pysyä marjat keräämättä tässä elämässä. Sieniä pystyisin noukkimaan, mutta niitä ei ole. Sain vain vähän kanttarelleja. Perunoiden kera läskisoosissa maistuivat erinomaisilta. Pitänee kirjoitella.

torstai 1. syyskuuta 2022

Vain muutaman kanttarellin tähden

Kuivat ajat kasvattavat sieniä heikosti. Sain kourallisen pieniä kanttarellia. Kiersin lenkin, jossa joudun käyttämään nelivetoa. Ryteikköisessä rinteessä. Jos huonot jalkani hyötyisivät monipuolisesta rasituksesta, tuo olisi siihen erikoisen tehokasta.

Keitin sienet kermassa pikkuisessa kattilassa. Vai lieneekö tuo oikeastaan kasari?   Herkutteluhetki.

Hyvää ruokaa ja ruokahalua

 Öylöspäevänä mainitsin jotain ruuasta. Useimmiten muistuu mieleen epämiellyttäviä seikkoja. Tuli mieleeni mukavakin juttu. Pielavedellä ammattikoululla asustin asuntolassa, pienessä huoneessa. Päivällä söin koulun ruokaa, muina aikoina laitoin itse.

Usein laitoin helppoa, silloinkin, mistä kerron nyt. Paistinpannulle voita, pari palaa leipää, makkaraviipale ja pari kananmunaa. Niitä värkkäillessä tuli vieraita. Kait tuoksu oli hyvä, koska Sanja istui minun vakiopaikalleni odottamaan. Saulikin toiselle tuolille. Ainoa mahdollisuus, kun en varautunut vieraita vastaanottamaan. Leikkasin sapuskan kolmeen osaan. Syötiin kaikki. Vieraatkin tyytyivät, eivät kaivannet enempää.