Siitä on jo vuosia kun huomasin etten näe autoista tuulilasin takaa kasvonpiirteitä, vain hahmoja. Havaitsin niissä tapauksissa, kun auringon- tai katuvalo osui suoraan tuulilasista kuskiin. Tai kohtisuoraan sivulasista toisensa lävitse. Muulloin näin vain heijastuksia ja hahmoja.
Vaikuttavin sattui mentyäni ulos. Aurinko helotti ulkorappujen puolella. Lähelle rappua tuli auto. Ohitin sen metrin päästä keulan edestä.
Kuskia en nähnyt, vaikka olin niin lähellä. Tuulilasi näytti siniseltä pelliltä. Täysin läpinäkymätön!
Silmälääkäri sanoo olevan harmaakaihia.
Siinä on vähän ristiriitaa kun näköni on muuten selkeytynyt. Ajokortistakin poistivat vaatimuksen silmälaseista.
Pimeällä ajo hankaloituu. Vastaantulijat häikäisevät. Pitänee kai välttää hämärässä ajoa. Näkymät vääristyvät muutamissa tapauksissa. Kävellen liikkumista ei haittaa, eikä autolla ajokaan päivänvalossa vaikeudu.
Kävin äsken kaupassa. Aivan säikähdin kirkasta valoa. Kauppa näytti tavallista valoisammalta, vaikka samat valaisimet ovat antaneet valoa jo monta vuotta.
Kesän aikanakin jonain päivänä vaikutti valoisammalta kuin jonain toisena. Kaikki näytti selkeämmältä.
En tuota murehdi. Sopeudun.
