Jyrätköön. Huonosti äännetty englanti soveltuu kansainväliseen käytäntöön kunhan vain tulee ymmärretyksi. Suomen kieli kuuluu meidän siirtää tuleville polville. Emme tule ajatelleeksi kielemme arvoa. Kielemme on harvinaisuus. Sitä ymmärtää niin pieni popula, että sitä pystyy melkein aina puhumaan salakielenä.
Kysyvät joskus toisiltaan Suomalaisuuden merkitystä. Vastaukseni tulee epäröimättä : ---Kieli.
Olin taipuvainen uskomaan viisaampien vähättelyä Suomen kielestä, sen ilmaisuvoimasta. Ritva Rainio vertasi Johanneksen Evankeliumia Suomen, Ruotsin ja Englannin kielellä. Kirjaa, johon viittaan, ei minulla ole, mutta suunnilleen tähän tapaan: "Suomen kielellä 2400 sanaa, Ruotsin kielellä 2000 sanaa ja englannin kielellä 1800 sanaa. Muistin varaista ei pysty vakuuttamaan, mutta numerot ovat siinä suhteessa, mistä mainitsin.
Kielitieteilijän väittämää ei usko erkkikään. Ensinnäkin: Mikä on Johanneksen Evankeliumi? Kuka sen kirjoitti? Tuskin Apostoli Johannes? Moneenko kertaan raamattu on kirjoitettu käännöksinä? Montako kertaa ennen kuin Suomeksi? Ja mikä niistä on perusteena?
Jotkut väittävät käännetyn Hebreasta. Mutta minkä aikakauden Hebreasta?
Raamattuun en perehtynyt sen jälkeen kun sen yhdeksän vuotisena luin Korpelan tuvan penkillä.
Muistan huonosti. Myöhemmin tulin ymmärtämään, että eihän Johanneksen Evankeliumi ole Raamattua. Sitä varten meille rippikoululaisille annettiin Uusi Testamentti. Yksinkertaisessa mielessäni ihmettelin ristiriitaisuutta.
Mieleeni syöpyi lause, usein toistuva: "Jeesus vastasi ja sanoi.." Siinähän on kaksi sanaa liikaa. Liioilla sanoilla tarkoitan sanoja, jotka eivät tuo lisävalaistusta.
Mieltäni kutkutti: Suomentaisinko Suomeksi käännetyn uudelleen Suomeksi? Luulen taitavani Suomen kieltä riittävästi. Tarkoitan käytännössä, kunhan ei tarvitse kompuroida säännöissä.
Millainen on tämän päivän Suomen Kielinen Uusi Testamentti? En tunne.
Meidän tehtävämme on tallettaa ja siirtää Suomen Kieltä jälkipolville. Se tehtävä sopii niin meille vähäkielisille kuin oppineimmille. Vanhat elokuvat tallentavat elinpiiriä ja kalustoa, mutta muuten eivät noudata luonnollista ilmaisua. Väinö Linnan: Täällä Pohjantähden alla Perustuu kansan suusta ja paikallishistoriasta. Unohdamme helposti olevamme tänä päivänä huomisen historiaa.
Joskus v 1947 tai jotain, esitelmöi metsänhoitaja Erkki Sjöman Jokijärven Toimelassa. Kehotti ihmisiä pitämään kirjaa. Merkitsemään ylös säiden vaihteluja ja lämpötiloja. Silloin en ymmärtänyt, ihmettelin vain. En tiedä, ryhtyikö Sjömanin kuulijoista kukaan puuhaan, mutta tiedän monenkin semmoista harrastaneen. Kuka valistaisi, ettei perikunnat tuhoa mielestään vähäpätöisiä raapustuksia.
Kaikissa kielissä on murteita. Luultavasti tulevaisuudessa muodostuu myös "huonoon Englannin kieleen" lukuisia murteita. Ehkä jo nykyäänkin.
Suomen valtavirta, älyköt ja sivistyneet halveksivat murteita. Muut tuntuivat hyväksytyiltä, paitsi Savon murre. Savon murteella puhuvat lajiteltiin apinan tasolle. Olen introvertti ja ujo. Koin häpeällisenä Savon murteen pilkkaamisen. Yksi heistä.
Koitti sekin päivä etten piilota aksenttiani missään päin Suomea. Joku ei arvioinut minua savolaiseksi, vaan karjalaiseksi. En kai ollut tarpeeksi tyhmä luokiteltavaksi savolaiseksi.
Varkaudessa kansalaisopiston kurssilla olimme mielestäni Itä-Suomessa. Mitä sitten? Vieraan kielen tunnilla käännöstehtävässä värkkäsin käännöslauseen. Joku viisaampi totesi: "-- Se on semmonen Itä-Suomalainen ilmaisu". ??!!
Pitikö minun hävetä? Itä-Suomalaista ilmaisua Itä-Suomessa? Tunnustan häkeltyneeni.
Sain tukea kulttuuripersoona Eero Autiolta. Puhui pitkän puheenvuoron meidän itä-suomalaisten kielen käytön oikeudesta tasaveroisena muiden rinnalla.
Jo silloin ymmärsin kääntämisen. Se ei ole pelkän sanan tulkitseminen. Tulkkaajan tarvitsee muuntaa lause omalle kielelleen.
Ujona ja alemmuuskompleksina arkailen. Jälkeenpäin ei ole tarvetta niuhottamiseen, eikä voi syyttää mahtailuun.
Silloin tunsin hetken alemmuutta, kunnes Eero Autio puuttui.
Nyt ymmärrän ja uskallan sanoa. Itä-Suomalaisuudesta moittiva oli kateellinen. Hänen kykynsä ei riittänyt ymmärtämiseen, saati tulkkaamiseen. Minä kuitenkin jollain tasolla tajuan Suomen kielisten lauseiden värkkäämisen.
Joskus lienee kehittynyt luulo, että olisin älykäs ihminen. Sellaistakin mainittu. Useimmiten saan turpiini. Kuka tahansa antaa ymmärtää olevansa minua tietävämpi, viisaampi ja arvokkaampi.
Jatkan kirjoittelua Suomen Kielellä. Jotain digitaalista videokameralla. Suomalaista historiaa.
Tämä taas tajunnan virtaa.
En ala editoimaan.
Pielaveden sivuammattikoulussa Heikki Sormunenkin oli omasta mielestään minua etevämpi. En muista mistä se tuli ruokailuhetkellä esiin, ehkä radiosta; veri nise ? Heikki Sormunen sai aiheen: Mitäs Jauhiainen, veri nais? Tokaisin: Nais nais jos sais! Heikki häkeltyi. Ei kuitenkaan lopettanut nälvimistä. Tarpeeksi tyhmä? Sivulliset eivät pystyneet reagoimaan. Tosiasia on, että siihen aikaan osasin Englanti ja Venäjääkin, enemmän kuin Heikki Sormunen edes pystyi uneksimaan.
Kaksi pienyrittäjää Pielavedellä snobaili Englannin kielisillä nimillä: Ise Paradise ja Nature Food. Molemmilla potentiaaliset asiakkaat pielaveteläisiä?! Kumpikaan heistä ei ollut kykenevä kansainvälisyyteen.
Joka kerta hymähdän nähdessäni Savossa yritysnimen engelskaksi.
Keitele Timber on omaa luokkaansa. Jalostaa Savon metsien tuotosta kansainväliseen.
Taisin sotkea. Oliko nimi sittenkin: Ice Paradice?
