perjantai 28. helmikuuta 2020

Pientä häikkää

Sunnuntaista keskiviikkoon oli tasaista. Keskiviikkoiltana tuntui, kuin tulisi nuha. Ei tullut. Torstai-iltana tuntui saman lainen oire.  Se tiesi kiusaa. Mittasin joka päivä.

22.02 klo 10:30    145   75   48
25.02       10:00    157   78   47

Ei pahoja. Syke välillä  47 - 50       Perjantai aamu 28.02     171  88  53   huonompaan päin.

Torstai-iltana uni antoi odottaa. Nousin välillä. laitoin juomaa: mukiin vähän hunajaa, tilkka kermaa ja kuumaa vettä. Join haalean juoman. Pyöriskelin sängyssä. Joskus olin nukahtanut. Kun heräsin oli kello yksitoista. Suussa maku ja tuntui sairaammassa jalassa alkava kouristus, sain hellittämään.

Söin kahdentoista paikkeilla. Petasin ja tiskasin. Lojuin hetken sohvalla. Siihen asentoon näkyy kellon taulu. Tarkistanpa sykkeen.  Yllätys! Syke noin 51 ja tahti kellon tarkka, eikä yhtään virhelyöntiä.
Yöllä en mittaillut. Syke vaihteli arviolta välillä 50 - 60 .

Kävelin pienen matkan jäällä. Tuntuu, että voin mennä uimahallille.

tiistai 4. helmikuuta 2020

Hoivakodit, hoivako?

Hoivakoti-yrittäjät tuskailevat tuotto-odotuksilla! ??? Onko se kapitalistien juoni? Vai onko se sosialistien typeryyttä?
Miksi kukaan ei kerro ristiriidasta?  Torikauppias sanoi: "- Hyvää ja halpaa on, mutta ne ovat eri paketissa."
Tuo torikauppias selättää viisaudessa mennen tullen kaikki poliitikot, niin suomalaiset kuin EU:nkin.
Niin yksinkertaista. "Taidatkos sen selkeämmin sanoa?"
Typeryksien kultainen sääntö: "Pitää kilpailuttaa ja valita halvin tarjous!"
Torikauppias ????

Torikauppias ihmettelee????!!!
Nyt ollaan pisteessä, jossa kysytään: Kuka maksaa ja miten paljon huonosti kannattavasta hoivasta?
Tuotto-odotukset toteutuvat huonosti. Seuraava etappini on 88. Hoivaamisellani on huonot tuotto-odotukset. En minä tuota mitään sellaista, jolla olisi markkina-arvoa! Nykyisen arvoajattelun mukaan minäkin olisin arvokas. En minä ole, olen vain kuluerä! Yrittäjälle sanon: - Revi siitä sitten!
Koko ongelman vyyhti juontuu siitä, kun poliitikoille on annettu valta. Poliitikot eivät välitä, hoivataanko erkki? He antavat arvon vain kannatusluvuille. Kyttäävät viikottaisia kannatuslukuja!

Hoitajat haluavat suurempia palkankorotuksia, kuin eräät. Muistan eräiden vaalien alla, miten kaikki puolueet lupasivat sairaanhoitajille lisää liksaa. Ja maksoivat. Maksoivatko? Eivät puolueet maksaneet, vaan suomalainen yhteiskunta. Mistä rahat? Valtion velalla! Hoitajien liksat ja Hornetien hankinnat ovat vieläkin maksamatta. Jos joku väittää muuta, huomautan; kirjanpitokikailu. Nämä kaikki sisältyy suruttomasti otettuun valtion velkaan.

Mikähän Esperi tai Kasperi tekee tappiota IkiWanha Erkin takia? 

Voittajat kirjoittavat historian

Tekee mieli sanoa: - Historia on, niin kuin se kirjoitetaan. Kirjoittavatko historian rehelliset ihmiset rehellisesti. Väitän kirkkain otsin: - Monet kirjoittajat valehtelevat.

Tänään Ylen sivulla kerrotaan erilaisista tulkinnoista ja näkökulmista suhteessa historiaan. Sananparsi väittää: "Totuus ei pala tulessakaan." - Kyllä sitä vaan paljon poltetaan.

Jo usean kerran törmäsin sanontaan: " - Neuvostoliitto murskasi Natsi- Saksan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa."  Hitlerin Saksan mahti kukistettiin, mutta Neuvostoliitto ei siihen yksin pystynyt. Loppumattomilta näyttävät ristien rivistöt kertovat monien kansojen antamista uhreista.
Puolin ja toisin. Miljoonien nuorten ihmisten elämä tuhlattiin vallanhimojen alttarille.

Ihmisiä venäläisetkin ovat. "Kukas sen kissanhännän nostaa..." Kun venäläiset kertovat omilleen, silloin inhimilliseen tapaan selitetään koko ansio itselle. Kun tarpeeksi monta kertaa kerrotaan, he pitävät sitä ainoana totuutena.

Jokainen armeija tähän astisissa sodissa on syyllistynyt "sotarikoksiin". Kun itse sota on rikos!
Turhaa kinastelevat siitä, että syyllistyivätkö suomalaiset SS-joukoissa julmuuksiin. Niissä porukoissa ei voinut välttyä. Liittyessään piti ymmärtää. Joutui mukautumaan ankaraan kuriin. Tottelemaan käskyjä ehdottomasti. Hyödyllistä on kuvitella itsensä sellaisessa tilanteessa.

Itselläni on tapana kuvitella eri tilanteita. Tuskin olisin milloinkaan vapaaehtoisesti liittynyt vastaaviin? Luulen etten olisi käynyt armeijaa, jos se olisi ollut vapaaehtoinen.  Turha pohtia. Voimassa oli lakiin perustuva velvollisuus. Eikä henki ollut vaarassa.

 














Ilmasto

Ylen sivulla Antti Koistinen kirjoittaa aiheesta, johon eilen puutuin: " - Mukavista ilmastotoimista voidaan sopia, mutta vaikeita kysymyksiä on jonoksi asti."  Hallitukselle riittää hallitsemista.

Yrjö Kallinen sanoo: "Me elämme unessa". Poliitikot elävät unessa. Hallitus osoittautuu varsinaiseksi uneksijoiden kerhoksi.

Sattaa muuttua painajaiseksi. Katsotaan. "Kynsissä jos kestää lakka - " 


































2

maanantai 3. helmikuuta 2020

Hurmaavat naiset

IkiWanhan tekee mieli ennustaa. Ennen hokistiin: "Vanhuus ja viisaus." Se nyt on selvää, että hokema kattoi vain osan. Semmoinenkin arvo on kuin kokemus. Kovin nuoren kokemus on kovin vähäinen.
Kun ihmisestä sanotaan: "Liian nuori" se pitää paikkansa, mutta sellainen vika korjaantuu koko ajan.
Sitä sanotaan kokemukseksi ja elämän kouluksi.

Onneksi tuumailujani lukevat kovin harvat. Muuten syyttäisivät rasistiksi. Arvostan naiset hyvin korkealle. Puhun suomalaisista naisista. Naiset ovat saavuttaneet kovia tuloksia monilla aloilla, maan
puolustamisessakin. Ihmisten parhaita!

Mutta tuoko pelkkä naiseus ja nuoruus lisäarvoa? Hehkuttavat nykyistä naisvoittoista hallitusta. Miespuolista Sipilää morkkaavat joka puolella. Väitän näiden nuorien naisten kokemusta vajavaiseksi ja talouden lain alaisuuksista ymmärtämistä paljon vähäisemmäksi kuin parjatun Juha Sipilän.

Ennustan että näiden kaunotarten jälkeen on Suomen valtion velka suurempi hallituksen lopettaessa, kuin hallituksen aloittaessa. "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva".

Vanhana sosialidemokraattina nolottaa. Demareissa on surkean vähän talouden ymmärtäjiä. Kaksi on ylitse muiden: Väinö Tanner ja Mauno Koivisto.  Väinö Tanner on kehittänyt työväen osuusliikettä vahvaksi taloudeksi. Ulf Sundkvist nujersi Työväen Säästöpankin. Työväen osuustoiminnasta on vain haalea muisto.
Kalevi Sorsa viimeisillä päivillään ja voimillaan television haastattelussa: "Minä uskoin, että kun veroja kerätään tarpeeksi, niin kaikki järjestyy."

Joskus takavuosina kinasivat, miten paljon pitää valtion budjettia sopeuttaa? Kaksi miljardia vai neljä miljardia?  Paavo Lipponen kannati kahta miljardia. "Kasvu tuo neljä miljardia. "
Kuuntelin ja luin taloudesta. Helppo todeta Lipposen arvio runsaasti alakanttiin. "Toivotaan, toivotaan".  Ummistivat silmänsä vielä senkin jälkeen, kun joskus koitti kylmän totuuden aika. Sopeutustarve oli seitsemän miljardia. Ja monena vuonna. Laiminlyönnit muhivat valtion velkana.
Milloin ne maksetaan?  Ja kuka? Jälkipolville muhkea "perintö".
Hallituksen kaunottarilla ei näytä olevan harmainta aavistusta kuorman suuruudesta, jota joutuvat vetämään.

Sorsa kehotti rakastamaan veroja. Nyt kilpailevat verojen alentamisella. Mitenhän matemaatikot laativat yhtälön aiheista: Palkkoja nostetaan, työaikaa lyhennetään, ja veroja alennetaan ja vastaan valtion tulot.
Melkoisia talousneroja ovat, jotka yhä jankuttavat "Valtion velkaa ei pidä lyhentää, kun korot ovat alhaalla, tulee dynamiikkaa".
Oikeampi tapa on lyhentää velkaa silloin kun korot ovat alhaalla. On pelivaraa lainojen lyhennykseen, kun korkomenot pienenevät. Tästä puhun kokemuksesta.