IkiWanhan tekee mieli ennustaa. Ennen hokistiin: "Vanhuus ja viisaus." Se nyt on selvää, että hokema kattoi vain osan. Semmoinenkin arvo on kuin kokemus. Kovin nuoren kokemus on kovin vähäinen.
Kun ihmisestä sanotaan: "Liian nuori" se pitää paikkansa, mutta sellainen vika korjaantuu koko ajan.
Sitä sanotaan kokemukseksi ja elämän kouluksi.
Onneksi tuumailujani lukevat kovin harvat. Muuten syyttäisivät rasistiksi. Arvostan naiset hyvin korkealle. Puhun suomalaisista naisista. Naiset ovat saavuttaneet kovia tuloksia monilla aloilla, maan
puolustamisessakin. Ihmisten parhaita!
Mutta tuoko pelkkä naiseus ja nuoruus lisäarvoa? Hehkuttavat nykyistä naisvoittoista hallitusta. Miespuolista Sipilää morkkaavat joka puolella. Väitän näiden nuorien naisten kokemusta vajavaiseksi ja talouden lain alaisuuksista ymmärtämistä paljon vähäisemmäksi kuin parjatun Juha Sipilän.
Ennustan että näiden kaunotarten jälkeen on Suomen valtion velka suurempi hallituksen lopettaessa, kuin hallituksen aloittaessa. "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva".
Vanhana sosialidemokraattina nolottaa. Demareissa on surkean vähän talouden ymmärtäjiä. Kaksi on ylitse muiden: Väinö Tanner ja Mauno Koivisto. Väinö Tanner on kehittänyt työväen osuusliikettä vahvaksi taloudeksi. Ulf Sundkvist nujersi Työväen Säästöpankin. Työväen osuustoiminnasta on vain haalea muisto.
Kalevi Sorsa viimeisillä päivillään ja voimillaan television haastattelussa: "Minä uskoin, että kun veroja kerätään tarpeeksi, niin kaikki järjestyy."
Joskus takavuosina kinasivat, miten paljon pitää valtion budjettia sopeuttaa? Kaksi miljardia vai neljä miljardia? Paavo Lipponen kannati kahta miljardia. "Kasvu tuo neljä miljardia. "
Kuuntelin ja luin taloudesta. Helppo todeta Lipposen arvio runsaasti alakanttiin. "Toivotaan, toivotaan". Ummistivat silmänsä vielä senkin jälkeen, kun joskus koitti kylmän totuuden aika. Sopeutustarve oli seitsemän miljardia. Ja monena vuonna. Laiminlyönnit muhivat valtion velkana.
Milloin ne maksetaan? Ja kuka? Jälkipolville muhkea "perintö".
Hallituksen kaunottarilla ei näytä olevan harmainta aavistusta kuorman suuruudesta, jota joutuvat vetämään.
Sorsa kehotti rakastamaan veroja. Nyt kilpailevat verojen alentamisella. Mitenhän matemaatikot laativat yhtälön aiheista: Palkkoja nostetaan, työaikaa lyhennetään, ja veroja alennetaan ja vastaan valtion tulot.
Melkoisia talousneroja ovat, jotka yhä jankuttavat "Valtion velkaa ei pidä lyhentää, kun korot ovat alhaalla, tulee dynamiikkaa".
Oikeampi tapa on lyhentää velkaa silloin kun korot ovat alhaalla. On pelivaraa lainojen lyhennykseen, kun korkomenot pienenevät. Tästä puhun kokemuksesta.
