Tekee mieli sanoa: - Historia on, niin kuin se kirjoitetaan. Kirjoittavatko historian rehelliset ihmiset rehellisesti. Väitän kirkkain otsin: - Monet kirjoittajat valehtelevat.
Tänään Ylen sivulla kerrotaan erilaisista tulkinnoista ja näkökulmista suhteessa historiaan. Sananparsi väittää: "Totuus ei pala tulessakaan." - Kyllä sitä vaan paljon poltetaan.
Jo usean kerran törmäsin sanontaan: " - Neuvostoliitto murskasi Natsi- Saksan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa." Hitlerin Saksan mahti kukistettiin, mutta Neuvostoliitto ei siihen yksin pystynyt. Loppumattomilta näyttävät ristien rivistöt kertovat monien kansojen antamista uhreista.
Puolin ja toisin. Miljoonien nuorten ihmisten elämä tuhlattiin vallanhimojen alttarille.
Ihmisiä venäläisetkin ovat. "Kukas sen kissanhännän nostaa..." Kun venäläiset kertovat omilleen, silloin inhimilliseen tapaan selitetään koko ansio itselle. Kun tarpeeksi monta kertaa kerrotaan, he pitävät sitä ainoana totuutena.
Jokainen armeija tähän astisissa sodissa on syyllistynyt "sotarikoksiin". Kun itse sota on rikos!
Turhaa kinastelevat siitä, että syyllistyivätkö suomalaiset SS-joukoissa julmuuksiin. Niissä porukoissa ei voinut välttyä. Liittyessään piti ymmärtää. Joutui mukautumaan ankaraan kuriin. Tottelemaan käskyjä ehdottomasti. Hyödyllistä on kuvitella itsensä sellaisessa tilanteessa.
Itselläni on tapana kuvitella eri tilanteita. Tuskin olisin milloinkaan vapaaehtoisesti liittynyt vastaaviin? Luulen etten olisi käynyt armeijaa, jos se olisi ollut vapaaehtoinen. Turha pohtia. Voimassa oli lakiin perustuva velvollisuus. Eikä henki ollut vaarassa.
