Maailman rauha ohuissa kantimissa

 Sodan jälkeisessä tilanteessa tuli vasemmiston toiminta vapaammaksi. Pielavedellä Jokijärven kylällä suunnittelivat toimintatilaa. Siihen saivat Savon kaupan naapurista asuinrakennuksen. Siinä alkoivat, vaikka tilaa oli niukalti. Muistamani mukaan kaksi huonetta ja keittiö. Tupa oli ehkä sen ajan pienviljelijäin tyypillistä huonetta hieman isompi. Talo oli maalattu. 

Ensimmäinen sodan jälkeinen Ol. Savon osuuskauppajuhla oli siinä paikassa. Tupa oli pullollaan kansaa. Väkeä oli juhlapuhujan takana, sekä etupuolella. Olin aivan lähellä puhujan edessä, muistaakseni pönttöuunin edessä. Hyvässä tarkkailupaikassa. Puheesta muistan vain, kun puhui maailman rauhasta. Puhujasta on mielessäni selvä kuva kuin elokuvassa. Puhui kuin kuulemani lahkosaarnaaja. Käytti käsiään. Viimeisen lauseen aikana heilautti oikean kätensä olkapäätään korkeammalle Heilautti siitä suunnilleen vasemman polvensa kohdalle. "Mahdollisuus ikuiselle maailman rauhalle." 

Ei tullut ikuista! Ei tullut ollenkaan. Muutama kymmenen vuotta myöhemmin joku sanoi: "Kolmatta maailmansotaa käydään koko ajan..." Tänäkin päivänä. Sodat eivät lopu ennen kuin ihmisiä on jäljellä vain yksi. 

Kun aloin pohtimaan uuden diktaattorin nousun mahdollisuutta, ei siihen ole monta mahdollisuutta. Pikkudiktaattoreilla ei ole pohjaa ponnistaa, halua kyllä. USA:n diktaattorilla olisi mahtia maailmankin mahtajaksi. En olettanut sitä mahdolliseksi. Valitaanhan presidentti vallan käyttäjäksi vapailla vaaleilla.  Tämän päivän mediasta kuulemani mukaan se ei olekaan varmaa. Ovatko vaalit vapaita? Ainakin suuri ääni aikoo kumota vaalin tuloksen! 

Taidan vähän spekuloida. Pelottava mahdollisuus. Entisellä presidentillä on suuri kannatus. Valtavan suuri! Amerikassa on valtava määrä tuliaseita. Automaattisiakin. Kauhistuttava mahdollisuus mellakointiin. Presidentti ja armeija??!! Yrittääkö ex pressa nostaa sisällissodan?

En jaksa uskoa, mutta en veikkaa. Toivon vain järkeä olevan riittävästi. Uskon siihen, mutta meneillään oleva näytelmä kummastuttaa. Komedia? Dragedia? Parodia? Käsikirjoittaja ohjaa.     

Höpö-höpö

 Yle.fi kertoo ruton leviävän perhepiiristä. Voi hyvä sylvi! Kertovat naisesta, joka noudatti     kirjaimellisesi rajoituksia, mutta sairastui silti "ruttoon". Tarkemmin luettuani tulee ilmi mahdollisuus; aviomiehen työ!!!!! Typerykset eivät ymmärrä, ettei rutto pesi, vaan tulee jostain muualta.

Jos minä pesen käsiäni sata kertaa päivässä, ei se estä tartuntaa. Ei  se tartu minusta, jos se ei ole tarttunut jostain muualta muihin. Elän karanteenimoisissa olosuhteissa ja otaksun, etten minä altistu. 

Yle.fi julistaa valheuutisia kuin hyvin tunnettu Ehdokas.  

Äly hoi, älä jätä

 Tuommoinen lause jäänyt mieleeni jostain. Entä Suomessa? Äly loppui jo kauan sitten. Äly loppui puolueilta, joiden haltuun annettiin Suomen valtion  talouden hoito. Nyt, kun on tosi ikenissä, Suomen valtion talous on jo entisten typeryyksien takia kuralla, täytyy  ottaa velkaa jumalattomasti. Koronan takia sitä otetaan. Miksi? Siksi, että hallitsevat puolueet eivät halunneet, eivätkä halua edelleenkään toimia järkevästi, ikävä kyllä kannattamani sosialidemokraattinen puolue on yhtä typerä kuin muutkin.

Tavalliseen järkeen pitäisi olla selvää, että "tyhjästä on paha nyhjästä". Miksi tyhjää on? Siksi kun tuhlattiin. Mikä oli tuhlausta? Löytyykö siihen vastausta? Sopisiko: liian paljon sosialiturvaa. Liian suuret palkankorotukset, liian suuri työttömyysturva, liian suuret odotukset eläkkeille. 

Onko Yle.fi uutisissa järkeä? Entä tällainen? "Marinin hallituksen suosio on laskenut." Tuon "uutisen" laatija ei ole liialla järjellä valaistu. Suomea, Eurooppaa ja maailmaa ei hallita suosion kalastelulla. Sitä hallitaan järkevällä talouden hoidolla. Kysyn vain, ovatko poliitikot järkeviä? Ei siltä näytä! Ainakaan Suomen poliitikot eivät uskaltaneet, eivätkä ehkä uskalla tulevaisuudessakaan ajatella muulla kuin alapäällään. Jos vaivautuivat ajattelemaan, olisi tänä päivänä valtion kassassa jotain "kättä pitempää", eikä tarvittaisi yhtä suurinumeroista velan ottoa, josta joku jälkiviisautta omaava varoittaa.

Mitä ymmärtävät valtion budjettien laatijat? Laskeskelevat joitain avaruudesta siepattuja teoreettisia lukuja, prosentuaaleja. Talonpoikaisjärki ja tolkun ihminen; mihin ne katosivat? IkiWanha Erkki ajattelee näin: Valtion budjetti on viisikymmentä miljardia. Sen kattamiseen tarvitaan saman verran katetta. Entä sitten? Budjetti laaditaan tyhjän päälle. Pakko ottaa velkaa. Kuka maksaa? Nykyiset matematiikkaa lukeneet vastaavat: "Ei tarvitse maksaa!"  Missä piilottelee järki?

Saa kysyä: mitä erkki tietää? Kokenut kaikki tietää. Elämäni toiseksi virheeksi sanon, rupeamistani yrittäjäksi. Siihen en ole, enkä ollut kykenevä. Ylivelkaannuin, konkurssi. Mutta sen jälkeen maksoin pankkivelat, eikä takaajat kärsineet latin latia. Tietenkin pelkäsivät. Kannoin vastuuni raskaasti. Olen tänään velaton. 

Suomen valtio oli jossain vaiheessa taloudellisesti tasapainossa. Erkin talous on tolkussa, tolpillaan. Entä suomen poliitikkojen jäljiltä? Tuskin näen päivää, jona Suomen valtio on velaton. 

Esitin tyhmän kysymyksen: kuka maksaa? Todella tyhmä kysymys? Kukaan ei pysty! 

"Ensimmäisessä luokassa Helvettiin!"  

Lokakuun kukat

 Tämän kirjoitin lokakuun kuudes v 1986.  Ensimmäisessä lauseessa viittaan kesään 1945.

Sinä kesänä oli auringonpimennys; katselin sitä palavalla tuohenkäppyrällä savustetun lasinpalasen läpi. Sattui tilaisuus kuunnella radiota. Radiossa puhuivat aromipommista, en siitä mitään ymmärtänyt. Sen ohjelman muistan hyvin, jonka nimi oli; elokuun kukka. Korven kasvattina olin sitä mieltä, ettei elokuussa mikään kuki. 

Tänään on lokakuun kuudes, syksy ja lehdet putoavat. Silloin miesääni radiossa selosti aivan outoja kukkia, joita näki elokuisella kentällä. Enhän tiennyt, miten monenlaista voi olla Suomssa. Tänään kukkivat lubiinit kauniin sinisinä, sitä en osaa pitää kovin ihmellisenä. Sen sijaan havitsemieni kukkien runsaus yllättää ainakin minut. Puolukkamättäällä näkyy punaista ja valkoista. Kiviseen peltoon peratun koivuntaimikon joukossa loistaa keltaisenaan leinikkejä, suuria valkeita päivänkakkaroita, helottavia puna-apiloita ja muitakin, joita en tunne, tietouteni on vajavainen. Tienvarsi kasvattaa sinikelloja, keltamykeröisiä kukkia, sekä pieniä valkeita hennossa varressa, ne ovat niin pieniä, että havainnointiin tarvitsen silmälasit.

Keräsin noita kukkia reilun kokoisen puskan, niitä oli niin monta lajia, että ammattilainen muovaisi niistä näyttävän taideteoksen, itse en osaa. Satumalta käymässä oleva tytäreni laittoi ne maljakkoon.

Olkoon ilmiö luonnonoikku, tai peloteltu kasvihuoneilmiö, kuitenkin se tuo pientä vaihtelua apeamieliselle ihmiselle ja vähäsen iloa sille, joka kauneutta kaipaa. Kukkapuska kourassani kävelessä mietin: - voisiko ihminen kukkia omassa syksyssään.

      

Vaalit, tulokset, diktaattorit

Ajatteluni pohjaa Hitlerin kirjaan Taisteluni. Kammioni yksinäisyydessä pohdin monta kertaa mahdollisuuksia diktatuuriin. Kaksi vaikuttajaa pyrki selkeästi mailman herraksi valloittamalla maailman. Kristinusko väittää Jeesuksen käskeneen: "-Menkää ja tehkää kaikista kansoista - " Kuviteltua Jeesuksen kehotusta noudattivat. Kristityt Britit valloittivat, orjuuttivat ja vallitsivat kaikilla mantereilla. " - Ei koskaan aurinko laske!" Valitettavasti monet uskovat tarinoihin kritiikittömästi. Stalinia pitivät Jumalana diktaattorin omasta sanastaan. Diktatuurin läpinäkyvänä verhona käyttivät kannattajat sosialismia. Tosi uskovaiset eivät epäilleet.

Viimeksi julkaisivat tavoitteensa: "- Maailmanlaajuinen islamistivaltio."

Onko Kiinassa sosialismi? "Minä vähä eppäelen". Onko Kiinassa diktatuuri? Yhden tahon ehtotonta valtaa sanovat diktatuuriksi. Tosi asiassa diktatuuri ja diktaattori tarvitsee välttämättä kannattajia. Kaikilla diktaattoreilla on ja tulee olemaan tarpeellinen määrä kannattajia. USA:n Presidentti Trumphilla on paljon kannattajia. Onko tarpeeksi? Vaikka Trumph ei (vielä) ole diktaattori, hän käyttäytyy kuin diktaattori, siitä huolimatta, vaikka enemmistö ei kannata. 

Hiukan huvittaa. Trumphia pelkäävät kuin diktaattoria. Uskolliset myötäilevät Trumphin väitteitä vaalivilpistä, eivätkä uskalla tunnustaa vaalin tulosta. Onko Trumph uskontoon verrattava vaikuttaja?       Republikaaneista 64 % myötäilee väitteitä vaalivilpistä. "Laumasuoja?"

Mitäpä sanoo Trumph? "Kuka tietää, millainen hallinto silloin on - aika näyttää." Uhkausko vai usko?

Perustin arvioni demokraattiseen kehitykseen. USA:sa ei nouse helposti diktaattoria. Valtaa omaava Presidentti valitaan vaaleilla. Tämän päivän uutisten mukaan ei se olekaan "kirkossa kuulutettu".            Trumph valmisteli ensimmäisellä kaudellaan itselleen "tuttuja tuomareita".   Puuttuisi vielä, että presidentti valitaan käräjillä.  "Sille nauraisi jo Kuopion puuhevosetkin."

Jokainen diktaattori on kaatunut ja jokainen tuleva kaatuu. Huonompi puoli on kansan kärsimys.            Diktaattorin hallitseminen toimii kuin luonnon laki. Tasavallassa toimii huonommin. Diktatuurissa vallitsee rikkumaton järjestys. Ihmisestä ei tule "hyvää diktaattoria" juuri sen takia, kun on ihminen, josta ei tule jumalaa.

Kaksi lausetta: "Afrikan kevät", "Demokratia saapui Afrikkaan." Minä vähä eppäilin. - Afrikan kevättä seuraa melko pian takatalvi. "Niin tai näin, aina väärin päin."                                                                    Libyan presidentti Gaddafin "muiluttivat" palatsistaan maakuoppaan. USA:n Presidentti julisti sotaväkensä menestystä: "-Olemme saavuttaneet tavoiteemme, pääsimme Bagdatiin."                              Eppäelevä erkki arveli: "Nyt se vasta alakaa."  Tuon lauseen lainasin tenaviltani. Kipittivät television ääreen kun kuulivat televisiosarjan intromusiikista oikean kohdan: "Nyt se vasta alakaa!" Libyassa vallitsee sekasorto. Missä lie kevät ja demokratia? "Bagdatiin pääsyn" jälkeen ovat presidentit vaihtuneet.

USA:n presidentinvaalien aikana ihmiset ja media jännittivät, erkki ei jännittänyt.

Erki jännittää nyt!

    

Muuttolintuja

Tämän kirjoitin v 1987

Synkkä pilvinen päivä, alakuloinenkin, vaikka on kevät. Tihkusade valuu surullisen näköiseen mahan. Jätin ansiotyöni vähäksi aikaan ja tulin muuttolintujen lailla Petäjäjärvelle. Linnut tulee etelästä pesäntekoon. Minäkin tavallaan pesäntekoon. En tosin tee poikasia. Kunnostelen paikkoja siinä tarkoituksessa, että ehkä alan asustelemaan Petäjäjärvellä. Entinen Petäjäjärven koulu. Tuntuu nimitys harhauttavalta. Rakennus korpimaisemassa, järveä ei näy, eikä yhtään naapuria, sen sijaan romua pihan täydeltä, paikalla ollut autohajottamo ja siltä näyttää.

Rappujen edessä pari henkilöautovainaata, koivujen välissä suuri Sisu-kuormuri, umpipaketti kyljellään, lavapakettiauto lähellä tietä, hajallinen pressu vinksahtaneen kehikon yllä ja autoilijan nimi vielä näkyvissä. Seinää vasten nojaa konepeltejä, ovia ja akseleita. Sulavan lumen alta paljastuneita törröttäviä pakoputkia ja pyöriä. Joka puolella öljylammikoita ja maton kappaleita. Siinä keskellä miehen korkuinen läjä, mitähän lienee.

Siinä sitten käppäilen omaisuutta ihaillen ja siivousta suunnitellen. - Mikäs se oli, eläinkö? Käännän päätäni ja näen puiden välistä isojen lintujen hahmon. Mutta eihän kurjella ole tuollainen ääni?  Joutsenia! Lentävät matalalla, liki puiden latvoja siinä ylitseni. Menevät Pienelle Petäjäjärvelle päin. Kaksi kaunista lintua. Mikä vastakohta ympäristölleni!? Muutamien päivien perästä näin niiden lentävän lähistöllä ja tiesin niiden asettuneen paikkakunnalle. 

Ulkoseinää maalatessani totesin pääskysten sapuneen. Räystään alla oli yksi pesä. Olin maalaamassa juuri pesän lähistöllä, kun äkkiä kuulin voimallista viserrystä. Jätin räystään alusen maalaamatta, etteivät sirkuttajat hajusta häiriintyisi. Pesän kohdalla seinää maalatessani huolestuneet linnut lentelivät aivan korvani vierestä, räpyttelivät ja lauloivat. En minä niitä pelännyt, enkä liioin vihannut, mutta eivät onnettomat ymmärtäneet minua ystävällismieliseksi.

Aikanaan pesästä pilkotti nuorten pääskysten päitä. Eikä maalin haju näyttänyt ollenkaan häiritsevän, päin vastoin, ihmeekseni rakentui viisi uutta pesää vasta maalatulle räystään aluselle, ainakin kolmessa havaitsin poikasia. 

Muistin joutsenet ja päätin käydä pikku järvellä, josko pitkäkaulat olisivat nähtävissä? Matkaa on alle kilometrin.  Hakkuuaukean jälkeen on metsikkö ja lähinnä rantaa tiheä ryteikkö pientä puuta, se muodostaa hyvän suojan. Sulloin itseni pusikon läpi, kahlasin rantaveteen kurkistamaan pajupensaiden välistä järvelle. Järvellä ei näkynyt, mutta vasemmalla, mistä alkaa joki, havaitsin jotain valkoista. Oliskos siellä joutsenet? Siirryin varovasti nähdäkseni paremmin. Näin kaksi valkoista, mutta en ollut varma, mitä ne olisivat. Kaksi viuhkaa, aivan kuin pienoispurjeita, tai paremminkin jättiläismäisiä lautasliinoja asetettuna pystyyn kuten ravintolan pöydällä. Katselin hetken, sitten toinen niistä liikahti ja vedestä nousi pitkä kaula ja pää. Ne olivat siinä ruokailemassa.

Sitten keksin lähestymistavan. Puolisukeltajat etsivät pohjasta jotain. Kun kaksi pyrstöä oli pystyssä, hiivin lähemmäksi. Kun jompi kumpi liikahti, tiesin että pää oli nousemassa, silloin pysyin liikkumatta. Todennäköisesti ne tajusivat minut, mutta kun olin hiljaa, eivät säikkyneet. 

Pääsin aivan joen rantaan. Sain katsella rantapuiden lomasta hyvän aikaa joutsenten pyllistelyä. Kun menin ihan veden äärelle, ne lähtivät hyvin rauhallista tahtia liukumaan järvelle.

Katselin kauan. Voisipa ihminenkin olla noin onnellinen.      

Entisiä

Mutkikkaat ihmissuhteet      Tämmöisen olen joskus präntännyt paperille. Jäljennän tähän.

Kaikkihan me luemme sattumanvaraisesti laadittuja horoskooppeja, ainakin salaa, vaikka kukaan ei tunnusta niihin uskovansa. Ääneen lukiessa niille naureskellaan, mutta kuitenkin seuraillaan tapahtumien kulkua, josko horoskoopin kertoma toteutuisi. 

Tunnustan heikot ihmissuhdetaitoni ja tutkin uteliaana luonnetestejä, vaikka niitä humpuukiksi väitänkin. Härän horoskoopille määriteltyjä ominaisuuksia tunnistan itsessäni monta. Itse asiassa olen hyvin tyypillinen härkä, mutta rikastumisen elementtiä en omista. Kiinalaisen horoskoopin vesiapinan kuvauskin osuu kohdalleen. Ovatko horoskooppien laatijat niin taitavia, että saavat jokaiselle merkille tarvittavan määrän oikeaan osuvaa tietoa. Useimat rasti ruutuun tehtävät luonnetestit menevät kohdallani pieleen, tai pätevät lähes kaikkiin samalla tavalla.

Seura-lehdestä luin artikkelin numerologiasta. Tuumin itsevarmana sen olevan täyttä humpuukia; syntymäajan muodostama luku on sattumanvarainen, eikä misään suhteessa maailmankaikkeuden olemukseen. Vai onko? Vuosiluvut, kuukausien ja päivien järjestysluvut ovat ihmisten määrittelemiä mittoja, perusteena maan kierto akselinsa ja aringon ympäri.

Tuohon tapaan perustellen vahvistin käsitystäni, että teoria on hölynpölyä. Päätin osoittaa saman kokeella. En minä tuommoiseen usko! Kuinkas kävikään?    Systeemin laskutehtävän mukaan syntymäaikani numeroista muodostuu luku 7. Mitä sen perusteella sanotaankaan? Lainaan tähän osan analyysistä;  "... he rakentavat ympärilleen näkymättömän suojamuurin, mikä tekee heistä erakkomaisia ja muiden silmissä outoja. arkuus tekee heidät usein estyneiksi, eristäytyviksi ja yksinäisiksi. Heillä on taipumus pessimismiin ja masennukseen. He pakenevat kovaa maailmaa lukemalla, uneksimalla ja käyttämällä nautintoaineita. Suojamuurinsa takia he ovat usein väärinymmärrettyjä - ."

Taidatkos sen selkeämmin sanoa. Tutkiskellessa varttuneella iällä oivalsin itseäni ympäröivän näkymätömän verhon, kun etsin vikojeni syitä. Käyttäytymiseni ihmetytti itseänikin, kun tiesin menetelleeni tyhmästi monta monituista kertaa. Humpuukiksi leimaamani systeemi  vahvistaa arvioni täsmällisemmin.

Noita luonteenpiirteitä ei todellakaan ole kaikilla. Voisin painattaa käyntikortin josta saisi lukea analyysin. Kerrotut luonteenpiirteet häiritsevät kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa.

Niinpä! 

"Mene metsään takaisin Erkki"

 Tuommoista otsikkoa käytti nimimerkin suojassa itsensä minua fiksummaksi arvioiva oppinut henkilö. Oli kimmastunut kirjoitukseeni, jossa käsittelin ironisesti rannan remmiläisiä, torilla toikkaroivia joutilaita.

Omana nimimerkkinäni käytän etunimeäni siksi, että henkilöni on tiedossa, sillä en kaihda tuoda julki mielipiteitäni rehellisesti. Kirjoitettaessa asioista, jotka koskettavat läheisesti toisia ihmisiä, on korrektia toimia avoimesti. Kun kirjoitetaan sinisistä kukista ja hopeareunaisista pilvistä, silloin ei kukaan pahastu. En suosi pelkän yleisen hyminän toistamista; kun kirjoitan, siinä on oltava jotain jujua.

Tämän kaltaisten johdantojen kirjoittamisesta en tykkää, mutta teen tämän siksi, että ehkä helpottuu sanomiseni ymmärtäminen.

Kirjoittaminen on itsekeskeistä ja kirjoittaja on itsekäs. Kun on kirjoittanut jotain julkisuuteen ja saa ehkä palautetta, huomaa kuinka herkkänahkainen on! Tuon metsäänmenokäskyn kirjoittajalla ei näyttänyt olevan mitään käsitystä, mitä minä todella olen. Kun saa sapiskaa, ei pidä pukeutua säkkiin. Paras tapa lienee ottaa se vastaan kuin vesisuihku; jos se puhdistaa, hyvä on, jos se virkistää, hyvä niin. Oppia voi ottaa kaikesta, sitä voi myös varastaa.

Muuan naishenkiö oli nuoruudessaan lähettänyt kirjoituksensa arvosteltavaksi ja saanut huonon "todistuksen".  Siitä pahastui niin, ettei kirjoittanut vuosikymmeniin. Parempi lähettää julkaistavaksi kuin arvosteltavaksi. Julkaisu on aina ratkaisu, arvostelu vain subjektiivinen kannanotto. 

Kirjoittajan ei pidä antaa kahlita itseään, vapaus täytyy olla. Tarkoitan, että saa kirjoittaa laatikkoon, muovikassiin, tai kansioon. Parempi on että kirjoittaa, kuin ei kirjoita. Kirjoittaessa aivojen on pakko toimia.

Aloittelijalla on edessään monta kynnystä. Niistä selviää yhden kerallaan, tai sitten ei. Minulle oli korkea kynnys tekstini näyttäminen toisille. Kun sen ylittää, on jo helpompaa. Tavoitteeni on kuitenkin kirjoittaa luettavaksi jossain muodossa. 

"Haluan oppia kirjoittamaan". Tuon lauseen olen sanonut ja kuullut monta kertaa. Kirjailijalta ja kirjoittajalta on turha mennä kyselemään ohjetta. Ei oikeaa ohjetta ole!

Kaikki sanat on kirjoitettu moneen kertaan. Jos kirjoitetaan entisiä  sanoja entiseen ennalta määrättyyn järjestykseen; mitä se on? Kun kirjoittaa niin kuin oikealta tuntuu, se riittäköön. Jos se katsotaan lukemisen arvoiseksi, hyvä niin, jos sitä ei hyväksytä, siihen on pakko tyytyä, tai odottaa "aikaa parempaa".

Tiedemiehet puhuvat geeneistä. Niillä varmaan on osuutensa ihmisen ominaisuuksiin. Surempi osuus on ympäristön ja olosuhteiden vaikutuksella. Olemme kuin astoita, joihin karttuu aineistoa. Joissakin astioissa on reikä pohjassa, jotkut tulvii yli reunojen. Toiset ammentavat ainetta sellaisenaan, toiset antavat olla. Sitten on niitä, jotka muokkaavat mieleisekseen, on niitäkin, jotka vain tarkkailevat. Muutamat harvat jalostavat.

Kaikkien ryhmien taipumus on muodostua homgeenisiksi. erilaisuutta vierastetaan ja erilainen vierastaa itse. Sekalainen ryhmä karsiutuu joukoksi smanlaisia. Eikä ryhmä sitä tiedosta, ihmettelee vaan, miksi joukko supistuu? Kaikki ohjaajat eivät ole niin avarakatseisia, että kannustaisivat erilaisuuteen.

Kirjoittajayhdistys Panun edustajia on vieraillut Pielavedellä, en kokenut niitä hyödyllisiksi. Pielaveteläisiä oli vähän ja ydinjoukko oli papparaisia Kiuruvedeltä, jotka näyttivät viihtyvän yhdessä ja puhuivat paljon mukavia.

Käyn mielelläni kokoontumisissa aktiivisena. Kuitenkin haluaisin puhuttavan enemmän aiheeseen liittyvää. Keskustelu rönsyilee, eikä se ole pahasta, mutta kun suurin osa tuppaa olemaan muita asioita. Anteeksi suokaa, jos olen väärässä.

Viimeksi kyseltiin, "mitä odotat kokoontumisista?"  Toinen kysymys voisi olla: "Mitä annat?"

Kosti Sironen kertoi, kuinka kirjoittajakurssilla toisena ohjaajana ollut kirjailija käveli kiukkua puhisten lattialla edestakaisin. Syytä kysyttäessä vastasi: -- Ihmiset tulevat kirjoittajakursille, eikä heillä ole sanottavaa.

Silloinkin kun sanottavaa on, ei kaikkea uskalleta kirjoittaa, ajatellaan ja arastellaan toisten suhtautumista. Ymmärrettävää. Kehoitetaan välttämään uskonnollista ja poliittista. Miksi? Elämäänhän ne kuuluvat.      Vanha Erkki.

Läjässä olleista papruista Päätellen yllä olevan kirjoitettu v 1999. Olen kehittynyt siitä ajasta. Olen

IkiWanha Erkki      

USA:n vaalit

 Tuntuu jotenkin hassulta, miten läheltä liippaa ennusteeni ja arveluni diktatuurin kehittymisestä. Hitler nousi valtaan rehellisillä vaaleilla, mutta sen jälkeen ei äänestetty. Hitler veistettiin kiveen. Maailman laajuiseen vaikutukseen ei ole mahdollisuutta "pikkuhitlereillä", heillä ei ole rahkeita.

Kuvitellaanpa USA:han diktaattori: Mitkä suunnattomat mahdollisuudet? Aprikoidessani uuden vaikutusvaltaisen diktaattorin mahdollisuuksia valtaan pääsyyn, pidin mahdottomana USA:ta. Valitaanhan presidentti vaaleilla. Valitaanko? Tällä hetkellä v 2020 marraskuun neljäntenä klo 14.07 ei olekaan aivan varma, valitaanko? 

Kun voittaja määritellään lakituvassa, vahvoilla on hän, kellä on riittävästi "tuttuja tuomareita". Entä sitten? Kun saa sormensa liipasimelle, voittaa puolelleen armeijan ja poliisin. Sen jälkeen ei tarvitse äänestää presidentistä.

En suinkaan ennusta, ei minun ällini riitä. Mitä tähän pränttäsin, on tapahtunut todellisessa elämässä. 

Nykyinen "valtias" uhkaa jo etukäteen mitätöivänsä vaalituloksen: "Se on petos".  ??!!

"Saappaat näkee".