Hämärtyy

Havaitsin tekstistä nimen Afarak. Saanut sakkoja. Kuka on Afarak? Ja mitä minä sillä tiedolla teen? Pähkäilin aikani ja  plarasin. Sehän onkin suomalainen Ruukki Group!? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vaikuttajat jättäytyvät pimentoon, heille rittää valta ja voima.

Vanhana sosialidemokraattina hätkähdin päämisteri Sanna Marinin julkisuuteen tuomaansa: Navalnyi on vapautettava!  Sinivalkoistako? Jos niin, hyvä. Kunnioitan ja ihailen pääministeriä, sitä suuremmalla syyllä, että on viehättävä nainen. Erinomainen näyte suomalaisuudesta.

Hänkin on nuori nainen, jonka esittämän kuulin teeveestä: "Kolme asiaa; yksi, johon ei voi vaikuttaa, siitä ei pidä huolehtia. Toinen, johon voi vaikuttaa. Kolmas, pitää vaikuttaa!"

Vietin hukatun nuoruuteni aikana, jolloin lauloivat: "Suorana seistä ja kaatua - " Semmoinenkin mielipuolinen laulun säe: "Nuorukaiselle kuolla kuuluu." 

IkiWanha Erkki sanoo: - Ei kuulu! Ei kuulu kellekään! 

Ensinnäkin on yks hailee, mitä Suomen pääministeri sanoo. Turha luulla, että valtias lotkauttaa korviaan. 

Sekin asia on jotenkin poskellaan, että mikä on YK:n rooli? Onko sitä? Luulisin olevan enemmän YK: asia määräillä, kuin Suomalaisten.

Kuka tietää, mitä kaiken venäläisen politiikan takana on? Minä en tiedä, kukaan ei minulle kerro. Suuresti ihmetyttää muutamien asiantuntijoiksi itseään nimittäjien olettamus asiantuntijuudestaan.

Jotkut "poliittiset diletantit" moittivat Suomen sodanaikaista poliitiikkaa ja ratkaisuja vääriksi.  Olivatko ne ratkaisuja? Pakkorakosessa! 

Diplomatia, mitä se on? Kuitenkin sitä joutuu puntaroimaan. Realistina kannatan enemmän selviytymisen politiikkaa, kuin "sankarillista itsemurhaa". Suomi selviytyi hämmästyttävän hyvin. Vaikka kävi sotaa "väärällä puolella". 

Toivoisin edushenkilöidemme turvautuvan diplomatiaan Naton sijasta. Mikä on diplomatiaa? Senkin lainaan nuorehkolta naiselta: "- Diplomatia on itseasiassa sujuvaa valehtelemista!" 

Rokotus

 Olin etuoikeutettu, pääsin rokotukseen jonon alkupuolella  23.2. Homma hoitui sujuvasti. Toinen rokotus 18.5 (erkin päivänä).

Yön yli kipeytyi en mennyt uimaan eilen enkä tänään. Huomenna.  

Corona kolera aikaan

Rokotettu rippikoulun käynyt ja kansalaisluottamusta nauttiva. Noin sanottiin dokumentissa, jota sanottiin papintodistukseksi. Sen sai maksua vastaan kirkkoherran virastosta. Sillä pystyi todistamaan olemassa olonsa.  

Eilen kävin rokotettavana. Siitä juontui mieleen vanhoja, sekä vieläkin vanhempia. Mitäköhän sillä kansalaisluottamuksella tehtiin? Lainsäädännöstä se poistettiin aikoja sitten. 

Tunnetuin luottamuksen menettäjä oli Yrjö Kallinen. Pasifisti ja aseista kieltäytyjä ei ampunut laukaustakaan. Kuitenkin hänet tuomittiin 18 - kapinan jälkeen syyllisenä, vaikka inhimillisesti oli syytön. Kärsityn tuomion lisäksi tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa ikuisesti. 

Luonteeltaan pystypäisenä ei anonut luottamuksen palauttamista, eikä sitä mikään tuomioistuin palauttanut. 

Sodat eivät lopu maailmasta. Suomikin joutui sotaan 1939. Suomelle kävi niin kuin kävi.

Syyllisiä tuomittiin ja Suomen poliitikkojen väki harveni ja häpeän leimat loistivat. Hallituksen muodostaminen vaikeutui. Sodan leima otsassa ei ollut kunniaksi. Vaikein vakanssi oli puolustusministeri! Upseerit ja sotapoliitikot kauttaaltaan ryvettyneet.  

Hätäratkaisuksi löydettiin Yrjö Kallinen. Kukaan ei muistanut puutetta kansalaisluottamuksesta!? Vastapuolikaan ei pahastunut. Yrjö Kallisen tuomion tahrat muuttuivat kunniamerkeiksi. Pientä ristiriitaa. Pasifisti, aseistakieltäytyjä, punikki, vankilassa virunut ja ilman kansalaisluottamusta kelpasi puolustusministeriksi.

Pystyi ja kykeni. Hoiti velvollisuudensa. Tekee mieeni sanoa hänen olleen sivistynein ihminen siinä hallituksessa. 

Yrjö Kallisen kirjassa on valokuva diplomaattien poloneesista. "Jälleen kaksi rinnan!"

Kahta rinnan jonossa ulkoilivat vartioituina Suomenlinnassa. 

Menneitä aikoja

 Tuhrittuja papereita on eräitä kiloja. Talletan joitakin sattumia tälle foorumille. Seuraava muistikuva on yli kahdeksan vuosikymmen takaa. Olin viiden tai kuuden ikäinen, en missään tapauksessa seitsemän. Ennen kouluaikaa.

Rannalla                                                                                                                                            Kävelin saunan ohi lypsytarhaan, sitä kivistä polkua metsän läpi niitylle, joka oli raivattu Pienen Ohejärven rannalle soistuneeseen maahan. Hyppelin sarkojen välisten ojien ylitse ja saavuin rantaan, jossa tiesin vesilintujen oleilevan.  

Pienikokoiset vesilinnun pojat säikkyivät, sähtäsivät uimaan ja sukelsivat heti vauhtiin päästyään. Jäin odottamaan, että missä ne tulevat pintaan? Odotin niin pitkään kuin  maltoin pysyä paikallani, mutta poikaset eivät ilmestyneet - mihinkähän ne hävisivät? Myöhemmin kokeilin uudelleen, juoksin meluten rantaan, telkän poikaset sääntäsivät pakoon sukeltamalla, eivätkä tulleet näkyviin, vaikka kuinka odotin.

Aivan rannan tuntumassa oli avovettä. Vähän ulompana kasvoi raatteita kymmenien tupsujen muodostelmana. En tiennyt telkänpoikasten osaavan piiloutua raatteen puskan sisään.

Ilmassa lenteli ruskeita häkkyröitä, jotka opin tunnistamaan sudenkorennoiksi. Kummalliset nelisiipiset otukset pyrähtelivät sinne tänne ja huojahtelivat kevyen tuulenpuuskan osuessa.    Aivan eteeni jäi ilmassa kieppumaan erilainen sudenkorento. Samanlaiset siivet, samanlainen ruumis ja lensikin samalla tavalla kuin ruskeat, mutta se oli sininen.                                          Aurinko paistoi järven takaa ja säteet hajosivat tuskin havaittavassa veden väreessä. Siristelin häikäistyviä silmiäni, kun katselin yläviistoon sinisen lentäjän näytöstä edessäni vähän itseäni korkeammalla. Aurihgon säteet kimaltelivat tuhansina säkeninä sinisissä siivissä. Olento pysähtyi välillä melkein paikalleen, pyrähti lyhyen matkan ja hiljainen tuuli työnsi sitä hiukan taaksepäin, kunnes olento jälleen käytti siipiään.

Silloin ei sanavarastooni luultavasti sisältynyt sanaa ja käsitettä; kaunis. Aivoihini tuo lentävä olento tallentui lähtemättömästi. Arvelen etten ole elämäni aikana kokenut kauniinpaa kuin tuo sininen sudenkorento. 

Naisen kauneus on aivan eri juttu.             

Kaikenlaista

Tv-sarjaa Atlantic cossing en alkanut katsomaan, katsoin sen olevan yli ymmärrykseni. Vahingossa näin pienen pilkahduksen ja yllätyin havainnosta: - Sehän koskettaa pohjoista sekä tapahtumia suomenkin kohtalokkaalta ajanjaksolta. Tiedän norjalaisten tulleen Suomeen sahailemaan tukkeja, Adolfson - Ahtisaari. 

Hyvänen aika!? Miksi media sekä toimittajat eivät kertoneet? Miksi eivät kertoneet mehevää juorua Kruununprinsessasta ja USA:n Presidentistä?! Juoru kruununprinsessasta ja Rooseweltistä nivoutuu maailman historiaan!? Miksi sitä ei kerrottu? Tv-dokumentti kertoo prinsessan pyynnöistä Amerikan auttamiseksi Euroopalle.

Samalla tavalla Paasikivi pyyti apua Suomelle, että saisimme aseita. USA torjui pyynnön, perusteella: "Suomi on sotaakäyvä maa". 

Kuka löytää suurempaa hurskastelua, mitä Suurvalta harjoitti!?  USA, kuten Norjakin näkivät USA:n reagoivan, kun ilmaantui uhka heidän suuntaansa.

Liittyivät sotaan.

Pidän euroopan kuninkaallisia siirtomaaherroina ja heidän jälkeläisiään tyhjäntoimitajina. Norjan kruununprinsessa ei ollut vaikeina aikoina tyhjäntoimittaja. Nostan hattua SANKARIPRINSESSA!

Tiistaipäivä

 Tänä aamuna heräsin tavallista kovempaan jalkasärkyyn sairaammassa jalassa. Kävelylle läksin vasta viiden jälkeen, enkä pystynyt kunon lenkkiä tekemään. 

Sydämen suunnalla ei tunnu häiriöitä. Aamuaskareiden lomassa mittasin paineita. Yllätyin hyvistä lukemista.    133 - 68 - 46.  Syke kuin kello.

Tarjosivat rokotusta. Tiistaina 23.2   klo 15:30 ja tiistaina 18.5   klo 15:30

Katselin blogia. Joku lukenut pakinan: luontoretki. Siinä näkyi mitä seuraa tajunnanvirrasta. Kerron kauniista käärmestä. Jostain tekstistä havaitsin: Punainen kyy. Se oli todellakin kyykäärme, mutta punainen ei riitä vastaamaan todellisuutta. Auringon paisteessa näkyi useita vivahteteita. Minun silmissäni kuparin, kullan ja pronssin värit loistivat. Kuvioista en pystynyt hahmottamaan. Loistava otus! 

Semmoinenkin virhe on, että kirjoitan kuin olisi nähnyt kaksi loistavaa käärmettä. Näin kyllä toisen kyykäärmeen, mutta sen poikkeavuus oli kuvioissa. Tyypillisestä kuviosta oli toinen puoli, ikäänkuin puoliksi nyletty. Puolikaskuvion reunat terävät kuin leikattuna. Toisella puolella oli ikäänkuin paljas iho.

Olen nähnyt käärmeitä, mutta joka kerta normaalin näköisiä. "Sotaväessä" Rovajärven leirillä kaksi havaintoa. Istuin poterossa konepistoolin kanssa. Äkkiä kuului sihinää. Kyykäärme nojasi häntäpuolellaan maahan jalkojeni välissä, ojentautunut ylöspäin kasvojani kohti. Lipoi haarakielellään ja sihisi. En tiennyt, enkä ymmärtänyt, survoin aseeni tukilla käärmeen poteron pohjaa vasten hengiltä. 

Naapuriteltan porukassa oli Piipponen. Soitti huilua. Pillipiipari sai porukan vihat. Kuului melkoinen metakka, telttaan tullut käärme. Toiset karjuivat: "Piipponen ei soita enää, kun kutsuu käärmeitä." Olivat nähneet itämaisen tyypin soittavan huilua ja käärme kohottaa päänsä huojuen huilua kohti. Dokumentissa eläinten kesyttäjältä kysyi: "Mitenkä ohjaat käärmeen? Lämmitän sen tien." 

Ei piipponen kutsunut, vaan teltan lämpö. Pohjoisessa oli viileää. Minun poterooni vieraan johdatti hengitysilmani lämpö. Poterossa lämpö kehittyi melko pienellä alalla. Minä törppö pelkäsin puremaa. Aivan suotta. Kaveri haki lämpöä.          

Rasismi

 Sanat mustalainen, neekeri tuomitaan rasistisiksi. Jospa syyttäjät ovatkin tekohurskaita, hurskastelijoita? Sanan arvotus riippuu kulloisestakin näkökulmasta. 

Erityistä kunnioitusta tunnen Anneli Saria kohtaan. Noussut asteikossa korkealle lahjakkuutensa avulla. 

Tv-dokumentissa käyttää itsestään nimitystä mustalainen. Sanoo sen ylpeyttä ilmaisten! Siitä annettakoon hänelle kaikki lisäpisteet! Entäpä IkiWanha? Olen savolainen. "Ei savolaisuus ole synti, vaan suuri häpeä." Noin sanoi itseään Pohjois-Karjalaiseksi tunteva. Teemasta on rustattu vitsaileva tarina. 

Nuorempi työtoverini tuumaili: "- Saakelin savolainen, olet niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä!" Kyseinen työtoveri kunnioitti minua, enemmän kuin arvasinkaan. Ja ymmärsi huumorintajuani. 

Asetuttuani väliaikaisesti pääkaupunkiseudulle, aluksi puhuin kirjakieltä. Slangia en kuvitellutkaan oppivani. Pian havahduin. Lopetan teeskentelyn, puheestani saa kuulua taustani! Aksenttiani en peittele! 

Mistäkö tämä juontuu? Varkaudessa Venäjän kielen oppitunnilla minua itseään tyhmemmäksi luokitteleva sanoi: "- Se on semmonen itä-suomalainen ilmaisu."  Kommentti ei masentanut. Kulttuuripersoona Eero Autio otti heti puheenvuoron. Puhui pitkään itä-suomalaisen "ilmaisun" oikeutuksesta suhteessa muihin. Heikko itsetuntoni ei helposti ymmärrä. Tosiasiassa kommentin esittäjä oli rasisti. Rasisti savolaisuutta kohtaan. Mikä huvittavinta, tapahtui Savon sydämessä. Jälkeenpäin arvelen miekkosen olleen kateellinen. Se vain on niin, että pystyn melkoisella menestyksellä muotoilemaan Suomen kielisiä lauseita. Kommentin esittäjä ei pystynyt samaan.

Tänä päivänä ylen netissä oli esillä sanojen tarkoituksen ymmärtämisestä esimerkki, miten eri lailla sanojen merkitystä pystyy tulkitsemaan. Esimerkki oli Etelä-Amerikasta. Siellä vaikuttaa muutkin kielet kuin englanti. 

Sanat vaikuttavat, mutta tulkinta, missä hengessä ne lausutaan, onkin eri juttu.                        Ihmettelin miksi sana neekeri on niin paha-maineinen? Artikkelista selvisi, että sana negro tarkoitti orjaa. Kumpiko on pahempi sana; neekeri, vai orja? Putoaako peritty syyllisyyden taakka hurskastelemalla?  

Elämme samassa maailmassa, vaikka sitä on vaikea uskoa.