Neuvostoliiton johtajista Hrustshev ja Bresnev olivat ukrainalaisia. Sellaista tietoa oli. Sellaistakin, että Hrustshevin vaimo olisi kuollut tunnetusti vaikeina aikoina. Samalla tavalla nälkään kuin jokunen miljoona ukrainalaista.
Sodassa ollut käytäntö, että vastakkaisille puolille valittiin kansalaisia, jotka eivät ymmärtäneet toistensa kieltä. Niinpä Suomussalmelle määrättiin ukrainalaiset. Puna-armeijan joukoissa Stalinin rikollisen määräyksen mukaan hyökkäsivät Suomeen. Siinä rytäkässä kärsi enemmän ukrainalaiset kuin suomalaiset.
Kirjoitan muistinvaraisesti, enkä tietenkään voi sanoa upseerin nimeä. Tiedustelu-upseeri lähetettiin tarkastamaan tilannetta Suomussalmella. Suomalaiseen lumitalveen tottuneena yritän kuvitella upseerin tuntoja. Upseeri oli tataari. Kasvanut tasangolla. - Pimeää. Ympärillä kaksimetriset lumikinokset. Läpitunkematon aavemainen metsä. Kertovat suomalaisten ampuvan puusta konepistoolilla, Pudottautuvan maahan ja pakenevat pimeyteen ennen kuin ennättää suunnata valokeilaa. Jotkut taikauskoiset luulevat, ettei ne kuolekaan, kun ruumiita ei näy. Särkynyttä kalustoa suuret määrät.
Upseeri kirjoitti raportin. Siitä hyvästä oli vähällä päästä hengestään siinä paikassa. Joukkojen päällikkö ei lähettänyt sitä raporttia Moskovaan. Muotoili itse sopivan.
Vakooja upseeri haistanut vaaran, pakeni Turkkiin ja sieltä amerikkalaisten palvelukseen. Sodan jälkeen kirjoittanut kokemuksistaan. Kirjansa luin Pielaveden kirjastosta.
Pielavetinen sotaveteraani näytti valokuvaa. Vartioi ruumiita konepistooli rinnallaan. Ruumiita oli u:n muotoisessa kolmessa rivissä. Rivit ehkä nelimetriset ja vartijaa korkeammat. Vartija siinä u:n sisällä. Tänä päivänä ajattelen: vainajat olivat ukrainalaisia!
Eikö ukrainalaisten kärsimykset lopu koskaan? Suomessa toistaiseksi hyvin.
