Kuka uskoo?

 Vihreä lappunen kynnyksellä. Mikäs tämä on? Uskontohan tämä! Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi uskontoja? One Way? Miksi savolaisille tarjotaan englistä? Miksi ei voi sanoa: tulehan tänne!                                                                                                                            Yhteistä laulua, Raamatun tutkistelua ja iltapala.

Sama jankutus Jeesuksesta ja Raamatusta? Miksi? Eihän Raamatussa mainita Jeesusta? Raamattu on israelilaisten eepos. Semmoiseen hassuun käsitykseen olen tullut, ettei israelilaisten Jumalalla ole Jumalan poikaa!

- uskoontulotodistuksia "Mun stoori". Takavuosina jankuttivat samaa. Poikasena kuuntelin lahkolaisten riemastuneita julistuksia "pelastuksestaan". Mahtoivatko pelastua tai hukkua? 

Entä tämä, "one way ticket". Tarkoittaako suorinta tietä Helvettiin kaltaisilleni. Kohdaltani olen vakuuttunut; - en joudu Taivaaseen, enkä pääse Helvettiin.

Enkä mene yksikaistaisten kokoukseen. 

Päivästä toiseen

 Vakavasti epäilyttää asialla olleen jonkinlaisen viiruksen. Ruokani on jatkuvasti samantapaista, joten myrkytystä ei liene. Suolisto kävi niin sekaisena, että luulen olleen jotain syytä. Jääkaappini kymmenen lämpöastetta voisi olla osasyy. Ainakin porkkanoihin kasvoi siellä pitkä karva. Uusi kaappi poisti ainakin sen ongelman.

Sydänoireet ovat jo toinen juttu. Pienestäkin liikkeestä kohoaa syke, mutta palautuu nopeasti.   Jonkin aikaa syke pysyi korkealla levossakin. Tosi korkealla, yli sata! Ei kuitenkaan tuntunut pahalta, mutta eihän se normaalia ole. Tällä hetkellä on rauhallinen ja tasainen.

Aamupäivän lepäilin. Mittasin sykkeen mittasin yli sadan. Pienen hetken päästä se oli jo viidenkymmenen paikkeilla? Kuntolaite on kolmosella. Eilen sain vaivoin 17 - 18. Ruokailun jälkeen löhöttyäni lukema oli 20. 

Lauantaina uin 300 metriä sillä lailla, että altaanmitan jälkeen hengähdän hiukan. Sunnuntaina olin heikompi. 200 m jälkeen tuntui väsymys. Tuntui ensimmäisen kerran 24 vuoteen sydänoire. Lievä, mutta selvästi ilmaus sydämen hapen puutteesta. Altaan veden viileys jäähdytti. Eihän tuo ole mikään ihme. Ihme on, kun näinkin pitkään olen "pötkinyt". 

En hurjastele!    

Kotitaloutta

 Keskiviikkona tuli kylmäkaappi. Tilasin kotiin tuotuna. Entisen vienti olisi maksanut. Entisestä uuteen selvittely oma prosessinsa. Kuski kuljetti uuden laitteen olohuoneen lattialle. Purin pakkauksesta ja annoin seistä seuraavaan päivään. Torstaina aloin sommittelemaan paikoilleen. 

Tiistaina oli suolisto reistannut. Kolme kertaa istuin pytyllä. Suunnittelin uimahallia. Menin autolle. Piti viskata kamppeet autoon ja palata vessaan. En kerennyt, meni housuun. Melkoinen lieru. Olin hyvilläni, kun kukaan ei ollut näkemässä. Ei uimahallille. Jaksoin polkea huonosti.

Kaappien vekslaaminen otti voimille. Entisen alle laitoin aikanaan korokkeen. Uuden sulloin vaivoin entisen tilalle. Ei hyvä, se lenkkasi. Kaappi pois ja purin alustan. Taas uusi tilalle. Käy hyvin. Väsyin totaalisesti. Varsinkin sairaampi puoliskoni. Oikea käteni kipeytyi. 

Entinen kaappi on vapaasti seisovaksi tarkoitettu. Komeroon sopimaton. Uudella on jalat, saa ilmaa alapuolelta.

Joskus sukulaismiehet käyvät hilaamassa se autoni takakonttiin, saan viedä jäteasemalle. 

Tänään on vointi parempi, olen elpynyt. Jaksan mennä uimaan. 

Terveys

 Oliko suoliston reistailu vanhuuden oire, vai ehkä jotain muuta? Kun näin jääkaapin ensimmäisen kerran, ihmettelin, kun se romotti hyllystä puretun romukasan päällä. Eihän koneisto saa jäähdytystä, kun se ei saa alhaalta ilmaa. Rustasin korotetun alustan. Jatkoin asumista. Vihdoin älysin panna kaappiin lämpömittarin. Näytti kymmentä lämpöastetta, vaikka nappula oli viitosella. Toistakymmentä vuotta. Kymmenessä plusasteessa elää jo monenlaiset pöpöt. Semmoisessa lämpötilassa kasvitkin kasvavat, luultavasti ötökätkin. 

Ai, että on kylmää! Ehkä kuitenkin vain viileää? Laitteen oma taulu näyttää neljää! Piimäpurkki tuntuu käteen kylmältä. 

Selvisi yksinkertaisella, vuosien viivyttelyn jälkeen tilasin Gigantilta uuden. Miksi viivyttelin? Kun koko ikäni oli kamppailua köyhyyttä vastaan. "Rahat eivät riitä jumalauta."  

Kuulumisia

 - Mitenkäs kesä meni?                                                                                                                                      -  Häh !                                                                                                                                                              - Niin, että mitenkäs kesä meni?                                                                                                                        - Aivan kuin olisi viettänyt talvilomaa!                               

Mikään ei kestä

 Kone ei saanut partaa pois. Tilasin uuden, leikkaa kevyesti. Yhtenä yönä valvoin, ei se nujertanut. Viime yönä nukuin syvää unta pitkään. Kun sattui todellinen paskajuttu siihen syytä aprikoin. Sapuskat totutun laisia. Mietin jääkaappia? Ei se ole jääkaappi, se on haaleakaappi. Säätönuppi on viitosella ja lämpötila kymmenen astetta. Se ei vastaa mitään standardia. Joskus tuntuu voimariini tavallistakin pehmeämmältä.

Terveyden tähden tilasin uuden. Tulee huomenna!  

Sotarikokset?!

Että minua ärsyttää. Vaikka minun ärsyyntymiseni ei hetkauta ketään viiden kopeekan vertaa. Ärsyynnyn silti. Ärsyyntyminen ei ole älyllistä, se on tunnetta.

Mikä on sotarikollista?? Onko sallittua, laillista sotaa? Mikä on sotaa ilman rikollista? Ukrainassa rikollista oli ensimmäiset pommittamiset ja rajan ylittäneet panssarit. Kaikki sen jälkeiset ovat rikosta! En käsitä, miksi osat sodan tapahtumista ovat rikoksia ja toiset ei? Mielestäni sota on rikollista "ihmisyyttä vastaan" ja äärimmäistä hulluutta. 

Brittiläinen maailman valta alisti puolet maailmasta orjikseen, eikö se ollut rikollista? Ja mikä mahdollista sotarikosta? Jospa se oli kokonaan rikollista? Kristinuskon nimissä mentiin ensin miekan mahdilla, sen jälkeen menivät "lähetys-saarnaajat" valloittajien hallitusten välineinä.

"Luomiskertomuksen" aloittaisin: - Alussa oli valhe. Kaikki valehtelevat. Kristityt valehtelevat tuplasti. Valehtelevat israelilaisten jumalan olevan totta. Sitten valehtelevat uskotellulla jumalalla olevan poika. Israelilaisten jumalalla ei ole poikaa, jos olen ymmärtänyt. Kristityt kuitenkin väittävät olevan. 

Kristittyjä on monen sorttisia. Venäjän maalla yhdensorttiset kannattavat Putinin mielipuolista valloituspolitiikkaa, ikään kuin Jeesus olisi Putinin tukena! Entä jos onkin? Entä jos Jeesus ei olekaan virtuaaliolento? Kohta on Joulu!!!!! 

  

Entisistä kirjoituksista

 Lukumerkintöjä postauksiini tulee vain joitakin. Joskus näkyy isompi lukema, aikaisemmin se oli vakoiluautomaateilta. Menneellä viikolla näkyi jopa yli kymmenen. Mitäköhän lienevät lukeneet? Yllätys, yllätys. Ohemäki! Piti tarkistaa, mitä kirjoitin? Totesin, hyvä, että kirjoitin. 

"Kirjoitin, minkä kirjoitin". Havaitsin, että intensiivisesti värkättyä tekstiäni en ollut lukenut. Sekavuudet johtuvat näppäinvirheiden korjaamisesta. Digitaitoni heikkoudesta. Ei minun nuoruudessani ollut koneita, eikä ohjelmia. Harmikseni pienet korjaukseni kone hoitaa tavallaan. Kun korjaan pikku jutun, toimintani vaikuttaa muuhun kohtaan tekstissä, kirjaimet ja sanat hyppivät epäjärjestykseen. Jälkeen päin en korjaile. Suomen kieltä kun ovat, niin lukija luultavasti huomaa ja ymmärtää sen osan tekstistä.

Kirjoitan tajunnan virtaa. Luotan lukijoihin ja luetun ymmärtämiseen. Ohemäestä kirjoittamani allekirjoitan vieläkin. Muutama periaatteeni. Monet kirjoittavat; - siellä oli sitä ja tätä, siellä oli semmoista ja tämmöistä, tehtiin sitä ja tätä. Kertomus elää paremmin tapahtumien kautta, yksityiskohdista. 

Kirjoittamisen tyyliä saa arvostella. Otettava huomioon, että kirjoittelen muistin varaisesti. Muisti toimii itsepintaisesti omalla tavallaan. Luen elämäkertoja toistamiseen. Huomaan muistavani väärin. Ennen ja nyt. Ensi lukemalta muistuu sanoja, sekä lauseita aivan erilaisina, mitä toisella lukemalla näkyy ja ne ovat "oikein kirjoitettuna" edessäni selvänä tekstinä. Opettavaista!

Kirjoittamista aloin harjoittelemaan eläkeiän kynnyksellä. Miksi ei aikaisemin? Kun ei ollut koneita. Käsialani on surkea. Käsin kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista. Tuntui kuin käteen koskisi. Koneella syntyy. Yritän saada jotain pientä aikaiseksi, vaikka mittariin täyttyi yhdeksänkymmentä. Vai sanoisinko, vasta yhdeksänkymmentä?   

Kuinka paljon ihminen (Putin?) tarvitsee maata?

 Tarinan alkuperää en tiedä. Saatoin lukea sen satukirjasta. Tuli ajankohtaiseksi ja tuli mieleeni jostain venäjänkielen kurssin oheislukemistosta. Opettavaksi tarkoitettu tarina kertoo miehelle luvatun niin paljon maata, mitä ennättää kiertää auringon nousun ja laskun välillä. Mies ahnehti ja yritti liikaa. Aurinko laski ja mies vielä kiersi, eikä kehä umpeutunut. 

Kummasti unohdan välillä, miten suhteettoman suuri maa Venäjä on? Bloggerin tilastoja katsoessani havahdun joka kerta Venäjän suureen kokoon. Venäjä on suurempi kuin EteläAmerikka. Venäjä on suurempi kuin Afrikka!

Laskeutuuko aurinko Putinille?

Yhdentekevää, mitä mieltä olen. Vähäiset ajatukseni eivät vaikuta mihinkään edes itikan pierun vertaa. Kuitenkin olen havainnut useankin ajatuksien muotoutuneen omieni kaltaisiksi. 

Perusolemukseltani olen lapsellinen sillä tavalla, että voi sanoa, naiivi. Uskon liian helposti hyvään ja ihmisen järkevään toimintaan. Väitteeseen, että ihminen olisi pohjimmaltaan hyvä, en ole uskonut. Runoilija sanoo; "Paha ei ole kukaan ihminen, toinen vain on heikompi toista." Pahoja ihmisiä on aivan tarpeeksi tuottaakseen vahinkoa yhteiskunnille ja ihmisille. Muitakin kuin Hitler ja Putin. 

Lapsellisesti uskoin Venäjän luottavan pitkän rauhallisen rajan hyötyyn. Putinin toiminta toi ilmi, että millään ei ole mitään väliä. 

Hamassa nuoruudessani muutamat lähipiirissäni suunnittelivat "pääni menoksi" minusta sosialidemokraattista poliitikkoa. Onneksi ei niin käynyt. Siihen aikaan oli se puolue surkeassa tilassa. 

TUL-seura Joroisten Jyske piti vuosikokoustaan. Entinen ei jatkanut, piti valita uusi puheenjohtaja. En muista nimeä, enkä kunnolla tuntenut, ketä esittivät ja sai kannatusta. Sitten tapahtui kummia. Joku esitti Erkki Jauhiaista ja jotkut kannattivat. Hämmästyin "vallan kauhiast". Kokouskäytäntöön tottumattomana häkellyin niin, etten osannut kieltäytyä. Vedin henkeäni. Ymmärsin, etten tule kuuloon äänestyksessä. Minut äänestettiin, vaikka siihen ei ollut mitään järkisyytä. Myöhemmin olen monesti pohtinut sitäkin, kun äänestys oli virheellinen, äänestäjissäni oli kaksi alaikäistä. TUL:n sääntöjen mukaan täysivaltainen jäsen oli 17 vuotta täyttänyt. Kaksi poikaa oli nuorempia. Kahta seikkaa ihmettelin, nuoret eivät yleensä käy kokouksissa, siinäkään ei muita nuoria ollut. Näiden nuorten äänet ratkaisi. Miksi kukaan ei havainnut sääntövirhettä?

Tarkoitti sitä, että piti mennä Savon piirin vuosikokoukseen. Kommunistit halusivat vallata TUL:n. Siihen kuului ensi askeleena piirien valtaus. Savossakin. Piirin kokous oli melkoinen savotta.    Junttakokouksessa jouduin tunnustamaan väriä. Äänestettiin jaa tai ei. Demareiden täytyi seuraavana päivänä kokouksessa olla yhtenä miehenä. Äänestyksellä ei ollut mitään mieltä. Halusivat lajitella, kumpaan leiriin kukin kuului. Jos kuka haluaa tietää, ilmeni kuulumiseni "kantaporukkaan".

Varsinaisessa kokouksessa näkyi politiikka irvokkaimmillaan. Jaostoja valittaessa esitti demarit oman listansa ja "kommarit" omansa. Äänestettiin, "meidän" lista voitti". Jokaisen kohdalla äänestettiin turhaan. Turhista äänestyksistä turhautui malttamaton "meidän" edustaja.

Vasta aivan viime aikoina tajusin kupletin juonen. Demariveteraani Eetu Mustonen oli kaiken takana. Kysymyksessä ei ollut urheiluseura, vaan valtakamppailu, johon jouduin ilman omaa syytäni. Tiesin ja tunsin seurassamme olevan kommunisteja. Minulle he olivat seurakavereita. Ei liittynyt politiikkaa. Kysymyksessä ei ollut urheiluseura, vaan varmistus piirin kokouksen "oikeasta väristä". Olin "luotettava". Ne kaksi minua äänestänyttä nuorta olivat Mustosen junailemia. Laskelmoitu juttu. "Vastapuoltani" en muista. Saattoi olla "väärän värinen".

Noinkin vähäpätöinen juttu sitoo minutkin kokonaisuuteen. Suomen itsenäisyyteen. Vallankumouksen tavoittelijat pyrkivät valloittamaan järjestöjen organisaatioita.

Onneksi en joutunut poliitikoksi. Olen liian herkkä ja pehmo. 

Tällä hetkellä ei venäjän tulevaisuutta tunnu pystyvän ennustamaan kukaan. Kävin kerran Moskovassa ja kaksi kertaa Sotsissa. 

Ensimmäisellä matkalla näytti Viipurissa kurjalta ja Sotsissa hyvältä. Neuvostoliitto vaikutti ikuiselta v1976. Uskoin jonkin verran. Yhdeksässä vuodessa romahdus näkyi. Sotsissakin oli surkeaa v 1985. 

Moskovassa kävin v 1984. Yksi maailman metropoleista ja retuperällä. Samana vuonna kävin Lontoossa, kuin eri planeetalta. Suomikin Moskovaan verrattuna. 

Näin sammakkoperspektiivistäkin katsoen tuli päätelmä, ettei voi jatkua, mutta miten voi muuttua? Ei kukaan osannut ennustaa, että kuolee pystyyn.

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?"               

Hillitön juopottelu ja kaatuminen.

 En minä kaatumisen takia olisi minnekään soitellut, mutta näkyi niin paljon verta, että menetin malttini. Muuten olisin virvoitellut itseni ja peittänyt vammautuneen päälakeni. Parantuu viikossa.

Vanhuuden höperö varsinainen "dumbelo"

 Sujunut vähän nahkeasti. Torstaina terhistäydyin. Naputtelin ja täsmäilin tarkoituksella saada jotain levylle. Luulin saavani jotain aikaiseksi. Panin kiekon uniin ja koneen käyntiin. Kone raksutti aikansa ja lopuksi sanoi; saat ottaa levyn pois. Valehteli kuin Putin, levyllä ei ollut mitään. Tyhjensin kaikki klipsit.  Eihän tuosta taloudellista vahinkoa tullut, eikä ysikymppisetkään onnistuneet.

En pysty kuntoilemaan, enkä matkustamaan. Henkireikäni ovat uimahalli ja videoaskartelu. Videota en vielä jätä. Kun saan läppärin kotiin, tulostan jotain. Ehkä ensi kesänä? Vaikuttaa siltä, että joudun vielä vaeltamaan tässä murheen laaksossa.