Microsoft vai Venäjä?

 Ehkä ei kumpikaan, ehkä vain Erkki ja Erkin kone? Ei vain oikein toimi.

Pitkään on kiusannut sateenkaaren sukupuoliset. Ei riitä vaatimus kirkossa vihkimiseen. Menee avaruuden verran yli kaljuni, kun riittää oma ilmoitus, sukupuolesta ja sen muuttamisesta.

Uskonnot ja sateenkaariset tekevät tyhjäksi luonnon järjestyksen. Kuluneella viikolla luin kirjailijan omaelämäkertaa. Sanoo sateenkaarisista; "eivät voi lisääntyä." Tunsin naisen, jonka mies oli homo. Heillä oli poika. Ero tuli kun asian laita selvisi. Sateenkaarisilla voi olla munasarja sekä siittiöt sukupuolensa mukaan, niin kuin luonto on luonut.

En ole kirjanoppinut, enkä tiedä syitä, eikä minun tarvitsekaan, mutta kun ajattelen itseäni. Jos huomenna ilmoittaisin olevani nainen, ei minulta häviä vehkeet. Häviäminen ei haittaisi, ne ovat jo virattomat.

Julmaa ja epäinhimillistä on väkivaltainen kohtelu, jota on joissain "uskovaisissa" valtioissa. 

            

Terveys

 Verenpainetta seuraan jatkuvasti. Joskus kuluu pitempi aika mittausten välillä. Jokin, en muista tarkalleen, mikä, sai minut mittamaan, ehkä pieni aavistus. Panen numerot, poikkeukselliset, näkyviin.

                                          150   100   94 

                                          146   102   96

Sys on suunnilleen vanhuusiälläni tavanmukainen. Dia on jatkuvasti jotain 75, nyt se oli100. Pulssi on tavattoman korkea, 96. Melkein sata! Ei kuitenkaan tunnu pahalta. Tulee mieleen yli kymmenen vuoden takainen. Ensimmäisessä kontrollissa lääkäri Sinikka Kuusisto kiinnitti huomion sykkeeseen 44. Kysyi urheilusta. Vuosien kuluttua sanoi: Vielä on urheilijan sydän, syke 49. Monissa mittauksissa vähän yli 50.  Valtimolta sormella tunnustellen tuntuu melkoista vaihtelua.   Kuulostellaan.  

Taantuminen

 Eipä sitä enää hyökätä eteen päin. Hidastuu. Tv-näytelmässä ikänainen loukkaantuneena kivahti: "En ole pöpi, enkä kuuro!" Minä olen paljon kumpaakin. Nukkuminen sotkeentuu. Viime yö kului suunnilleen näin. Uni ei tullut vielä puolen yön jälkeen. Nousin lukemaan Marlene Diedrichiä. Varsinainen yö kului siinä. Neljän aikaan panin kirjan sivuun. Nukahdin suunnilleen puoli yhdeksään. Puuro ja ruokailu. Jälleen Marlene. Päivällä nukuttamisen torjuin. Vitkutan tänä iltana pitkään. Ehkä sitten nukuttaa. 

Viisaat kuulemma pystyvät nollaamaan. Minun ajatukseni takertuvat johonkin. Ajatuskuviot laukkaavat taukoamatta. Kaikkea turhaa. Kokeilen hengittämistä, mutta sekin pian tyrehtyy uusien ajatuskuvioiden tieltä.  Kun jalat olivat kunnossa, tehokas lenkkeily vaikutti. Kuvaruutujen sininen välke haittaa joidenkin mielestä. Olen taipuva uskomaan siihen. Tämä on kuitenkin henkireikä. Olen ujo introvertti, enkä helposti liity seuraan. Maanantaina näyttää olevan sydän ja diabetes kerho, saisinko aikaiseksi vilkaista. Oireita. Miten lähellä on pöpilä?

Naakkafilmiin värkkäsin selostusta. Ehkä joku suostuu lukemaan. On kelvannut oma lukemiseni. Ääni vain huononee ja surkea hammasproteesi haittaa.

 Sähköajoneuvonkin taisin ostaa suotta. Odotan kuitenkin kesää, kun on valoisaa ja väylät paljaina. En aavistanut, miten hankala on käsitellä ohjausta kipeällä oikealla kädellä. Polkupyöränkin lopetin. Huono tasapaino ja kädet vatkasivat.

Poski- ja otsaonteloiden vaiva tuntuu loppuneen. Lienee aika proteesiremonttiin.  

Jaksamista

Takkuista. Olen tuumaillut ja sanonut ääneenkin: -Olisi kohtalaista, jos pää ja jalat pysyisivät toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Kohtalo määrää toisin. Jalat ovat velliä ja pää kuin "Haminan kaupunki".  Ja olen vasta yhdeksänkymmenen. Sanovat: "Ikä on vain numero!" Se on vain huumoria. 

Hain postista paketin. Kevyt paketti oli liian painava. Eihän se ollut painava kokoonsa nähden. Lepäsin välillä Olavi Leskisen kadun talon rappusilla. Siitä oli vaikea nousta seisaalleen. Aseman tunneli ja hissit antoivat vähän lepohetkeä, että jaksoin jotenkin kotiin.  

Repeloin paketin. Paljastui siistin näköinen laite. Tunnistin kuvan mukaiseksi. Ensimmäinen havainto; yksi pultti puuttui. Tallella oleva pultti oli erikoispultti, päässä matala kumipehmuste, saman tapainen kuin kynän tylsässä päässä, huomattavasti kiinteämpi. Istuinta vasten. Rupesin sommittelemaan. Tylsä pääni havainnoi: Eihän tämä käy. ? Ei mitenkään! Kääntelin laitetta uudelleen ja uudelleen. Ei hyvä. Kokeilin ruuveja; mitenkähän näiden pitää olla? Pitääkö palauttaa?      

Tuli selvästi ilmi pääni huono kunto. Aivot toimivat pätkittäin kuten eräällä humoristilla. Sellaistakin tuumailin; pitääkö pöytään rustata lisäainetta? Äkkiä selvisi. Ei tarvinnut. Olin jotenkin sokea siihen asti. Näin selvästi ruuvien asennot ja laitteen asennon. Asettelin laitteen paikoilleen, säätelin ruuvit. Puuttuva ruuvi? Kuinka ollakaan, romuistani löytyi vain yksi pieni pultti, sopivan pituinen, sopivalla kierteellä, kuusikantainen ilman pehmustetta. Se sai kelvata. Pöytää piti vetää seinästä irti. Huteran oloinen, pitänee pöytä kiinnittää. Laite on yllättävän tukeva.

Kesti kauan, kaksi tuntia! Tekevä ei ihan kahdessa minuutissa olisi tehnyt, ehkä kahdessatoista.

    

                       

Hyvinvointi?

 Elääkö Krista Kiuru unessa? Puheensa vaikuttaa siltä: "Meidän pitää estää taudin uusi aalto." Luulisi hänen seuranneen median uutisia. Ei pystynyt estämään koronaa Thrump. Ei estänyt Putin. Ei estänyt Kiinan hallitus, eikä kukaan muukaan. Ei loitsu, eikä rukous. Miten siihen pystyy Suomi?

Kirjoituksissani kritisoin "sotesoppaa". Poliitikkojen suurin harha oli väite kustannuksien väheneminen. Kustannukset lisääntyvät! Senhän tiesi jo erkkikin. Se on "luonnonlaki." Systeemi on vasta aluillaan, kun jo vaaditaan lisää rahaa? Kokoomus, tavoitteilleen uskollisena ajaa verojen alennusta!?  Petteri Orpo uinailee syvän unen harhassa. 

Yrittävät todistella: "Vähemmän on enemmän?" Kaikesta verojen alentamisesta huolimatta valtion velka lisääntyy ja siitä poliitikko Orpo syyttää hallitusta. Syy on enemmän kuin yhden hallituksen. Vastuutonta politiikkaa jatkui kymmeniä vuosia. Jos typerien poliitikkojen ajatuksessa olisi totta edes "sinapin siemenen vertaa", silloin verojen keräämisen voisi lopettaa. 

Poliittiset vallan pitäjät ovat niin syvässä horroksessa, etteivät pysty heräämään. Uskallustakin puuttuu.

Vanhana sosialidemokraattina harmittelen, kun puolueessa ei kohoa talousihmisiä. Nykyinen pääministeri keskittyy hurmauspuoleen ja tuijottaa kannatuslukuja. Ovatko kannatusluvut tärkeitä? Miksi niitä vatvotaan yhtä mittaa? Erkkikin tietää, hallituksessa laihtuu, oppositiossa lihoo. Ei siihen tarvitse tuhlata turhaan kenenkään aikaa eikä tarvitse esittää paskan tärkeää.