Politiikan metkuja olen seuraillut suunnilleen 75 vuoden aikana. Vallankumoukselliset ja "Kekkosen konstit" ovat historiaa. Valtakunnallisia kahakoita kävivät jo silloinkin, kun perus-suomalaisista ei vielä nähty untakaan.
Johonkin pränttäsin ennustusta Petteri Orpon tulevaisuudesta. Arvelin koittavan ajan, jolloin Petterille saattaapi tulla orpo olo. Nyt koitti se aika. Suuri osa poliitikoista kampittaa Orpoa politiikan ja kateuden aseilla.
Oli helppo ennustaa tälle hallitukselle lyhyttä ikää. Paikallislehdessäkin moitittiin toimet verojen vähentämiseksi. Tyhmät kansalaiset äänestävät valtaan taloudesta ymmärtämättömiä edustajia. Sama se, oliko Paavo Lipponen, tai Sanna Marin; "sama kaiku on askelien," lupaavat kaikkea hyvää kansalle, vaikka varaa ei ole. Elintasomme kustannetaan valtion velalla, eikä sen vähentämistä kukaan kannata. Vanhana sosialidemokraattina hävettää. Vain yhdelle annan pisteet: Mauno Koivistolle. Demarit moittivat: "Koivisto on nuuka."
Koiviston aikaan oli valtion kassassa pennosia. Puolueet olivat sitä mieltä, että valtion kassassa ei saa makuuttaa rahoja, ne pitää jakaa hyvänä kansalle.
Esko aho ja Juha Sipilä ovat poliittisia ruumiita. Pärjäävät kuitenkin elämässä.
Likapyykkiä vatvoo eniten media. Tutkivat, onko lakanoissa tahroja?
