Kitumista

  Ihmettelin, miksi en osaa keittää mustikkasoppaa? Kaupasta ostin pakasteita. Soppa ei ole enää soppaa, mustikat uivat liemessä, mehun joukossa. Sairaamman puolen, oikean, käsi ei vispaa riittävän nopeasti, veteen sekoitetut perunajauhot sakenevat liian nopeasti, ennen kuin kunnoton käteni ennättää sekoittaa. Niin yksinkertaista se on. Senpä takia ei lakanoiden käsittely onnistu.

Viemäri ja suihkuhuone ovat kunnossa. Sydämen oirekaan ei tullut sen jälkeen, kun näin paikkojen olevan kunnossa.

Mietin Tuijan kohtaa. Haitallisempi sairaus, mitä minulla. Toista kymmentä vuotta meni pienillä haitoilla. Pystyin toimimaan kohtuullisesti. Haitat lisääntyvät, mutta eivät pitkään. "Tulee se joka kyttyrät korjaa."   

Raju on ajan riento

 Joku poliitikko toteaa noin tarkkaillessaan elämänsä vaiheita. Minun kohdallani se on ollut pelkkää kitkuttelua. Ikkunasta vilahtaa Suomen Lipun helma. Mille lippu heiluu? Digilaitteeni kertoo: lauantai 6. heinäkuuta 2024. Allakka viettää päivää Eino Leinon kunniaksi. Ajan kulu päässäni on kuin umpinaisessa säkissä, pilkahtelee kuin Uuno Turhapurolla, pätkittäin. Mukaudun hitaasti. Hatara muistikuvani tietävinään heinäkuun viidennen liittyvän johonkin amerikkalaiseen. Mutta sehän on Leenan merkkipäivä. Sieltä kaaoksen joukosta tulee, heinäkuun viides v 1956. Pian seitsemänkymmentä! Kaiken todennäköisyyden mukaan erkkiä ei silloin ole. Harmitukset kuormittavat, lyhentävät elämää osaltaan. Merkityksetöntä vaellusta. 

Taas angervot kukkivat

 Pienellä huviajelulla kiinnitin huomion angervojen kukintojen runsauteen. Aiheesta olen pakinoinut omiani aikaisemminkin. Tämä otsikko on lainaus. Sen ajan lehden kertomuksessa vanha mies muisteli. Muisteli nuoruudessaan menettänyttä onnen mahdollisuutta. Siihen liittyi kukkivat angervot. Olin jotain toisella kymmenellä, enkä lukiessani tiennyt, minkä näköinen on kukkiva tai muukaan angervo. 

Jos ajatellaan lukemiseni aikaista ikääni, on siitä suunnilleen seitsemänkymmentäviisi vuotta. Vanhan miehen muistelu sijoittuu kauemmas kuin sadan vuoden takaiseen. 

Täytettyäni kahdeksankymmentä vuotta, sanoi Leena: - olet sinä sentään aika vanha mies.                             Ja yhä vain vanhenee!