Pienellä huviajelulla kiinnitin huomion angervojen kukintojen runsauteen. Aiheesta olen pakinoinut omiani aikaisemminkin. Tämä otsikko on lainaus. Sen ajan lehden kertomuksessa vanha mies muisteli. Muisteli nuoruudessaan menettänyttä onnen mahdollisuutta. Siihen liittyi kukkivat angervot. Olin jotain toisella kymmenellä, enkä lukiessani tiennyt, minkä näköinen on kukkiva tai muukaan angervo.
Jos ajatellaan lukemiseni aikaista ikääni, on siitä suunnilleen seitsemänkymmentäviisi vuotta. Vanhan miehen muistelu sijoittuu kauemmas kuin sadan vuoden takaiseen.
Täytettyäni kahdeksankymmentä vuotta, sanoi Leena: - olet sinä sentään aika vanha mies. Ja yhä vain vanhenee!
