Joku poliitikko toteaa noin tarkkaillessaan elämänsä vaiheita. Minun kohdallani se on ollut pelkkää kitkuttelua. Ikkunasta vilahtaa Suomen Lipun helma. Mille lippu heiluu? Digilaitteeni kertoo: lauantai 6. heinäkuuta 2024. Allakka viettää päivää Eino Leinon kunniaksi. Ajan kulu päässäni on kuin umpinaisessa säkissä, pilkahtelee kuin Uuno Turhapurolla, pätkittäin. Mukaudun hitaasti. Hatara muistikuvani tietävinään heinäkuun viidennen liittyvän johonkin amerikkalaiseen. Mutta sehän on Leenan merkkipäivä. Sieltä kaaoksen joukosta tulee, heinäkuun viides v 1956. Pian seitsemänkymmentä! Kaiken todennäköisyyden mukaan erkkiä ei silloin ole. Harmitukset kuormittavat, lyhentävät elämää osaltaan. Merkityksetöntä vaellusta.
