"Terveenä" ollessani mietin, kunhan ei tarvitsisi missään "laitoksessa" kovin pitkään virua kitumassa. Se toive on toteutunut. Toden näköisiä vuosia ei enää ole jäljellä kymmentäkään. En ole koskaan kuvitellut eläväni sata vuotiseksi. Enkä halua.
Tällä hetkellä tunnen pääni yllättävän selkeäksi. Lopun lähellä? Ajatukset ohjautuvat itsestään "elämän arvoituksiin." Kirjailijasta oli maininta: "Kuin tulivuori sammuessaan." En ylpeile. En ole tulivuori. Enkä jääpalatsi. Luonnon lain mukaan poistun rivistä pian. Tuskin kirjoittavat muistokirjoituksia, enkä ole lukemassa niitä. Kukan seuraksi kirjoitin: "Jokainen on laulun arvoinen."
Enpä tiijjä? Kyseinen ihminen ansaitsi kunnian.
