Luulin muistavani, että pesupäivä on tiistai. Kaikesta päättäen ei ole. Näkyy erimielisyyttä olevan yhteiskunnan vastuusta. Minullakin sekaantuu.
Minä uskoin laitteiden kestävän lopun ikääni. Mutta minä elän liian kauan. Putkirikko tuli. Minut pestään yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei viedä pestäväksi. Leena, vieraalta paikkakunnalta joutuu kuskaamaan minut pesupaikalle. Omaa huoneistoa ei saa käyttää. Kunnes vika on korjattu. Ei ole minun vikani. Väsyn siinä ruljanssissa, vaikka ei luulisi.
Tuija tuli vuosien jälkeen käymään. Huolimatta huonosta liikuntakyvystä. Minä vain olen surkimus. Tuijan tilanne surettaa. Leena on huolissaan. Emme pysty vaikuttamaan.
Tunnen voimattomuutta, kun en pystynyt olemaan hyvä isä, vaikka olisin halunnut.
En voi nopeuttaa lähtemistäni. Kestettävä luonnolliseen loppuun asti. Tuntuu vain, kuin olisi seinä edessä. Tosin ikä on lopuillaan. En osaa itkeäkään. Semmoista se on.
Kipuja ei ole. Jaloissakin vain vähän.
Suunnilleen kuuden aikaan kävi hoituri. Käyvät kaksi kertaa päivässä. vakio kysymys: - Ootko syöny? En minä joka kerta muista heti. Tänä päivänä toivat Valkoapilasta tilatun. Illasta otan vähän jotakin. Pysyn hengissä.
Hoiturin kanssa keskustelin intensiivisesti. Tuntuu aavistuksen rinnassa. Ei ole vaarallista, osaan varoa. Harjoittelen hengitystä.
