Julkisuus

Julkisuus ja tiedottaminen meni hulluuden asteelle. Aina pitää tiedottaa joka asiasta ja joka hetki. Toimittajat tivaavat, eikä mikään vastaus niille riitä. Kohta kuihtuu viimeinenkin toivon kipinä asioiden hoitamisessa.
Iltapäivällä hiukan ennen viittä avaan television. Ennen haluamaani näkyy eduskunnan räksytystä. Niin sanottu kyselytunti on turhuuksien turhuus. Luulisi edustajien olevan selvillä, mitä siellä tapahtuu. Itse ovat keskipisteessä. "Kyselytunti" sisältää pelkkää politikointia politikoinnin vuoksi.
"Kysymys" sisältää esitelmän. Luento ei mahdu säädettyyn minuutin aikaan. Puhemies joutuu huomauttamaan. Ovatko niin tyhmiä, etteivät osaa suunnitella sanomisiaan? Ainakaan ei moni osaa ilman lunttilappua!
Siellä lojuvat, venyttelevät ja haukottelevat joutilaana. Ovat olevinaan "työpaikalla". Eivät he mitään siellä aikaan saa.
Yleinen mielipide ja media kiinnittää huomiota istujien lukumäärään ja osanottajiin. Laskevat istumamääriä.
Istuessa eivät tee mitään tuottavaa. Ainoastaan äänestyksellä on jotain merkitystä. Päätökset valmistellaan ja päätetään muualla. Eduskunnassa vain istuvat ja räksyttävät. "Sivistynyttä" puhetta ei kuule. Itse en ilkeäisi moista kieltä käyttää. Aikoinaan paikallislehteen kirjoitin terävällä kynällä. Kuitenkaan en ketään haukkunut henkilökohtaisesti, kuten jälkeeni kolumnoinut, joka haukkui nimiä mainiten.
Asioista ja tekemisistä kirjoitin ja joskus syyllistyin ennustukseen moittiessani ylioptimismia Liian hyvää tulevaisuutta en nähnyt edessä päin.
Sattui vaan, että väkiluku jatkoi vähentymistään, eikä työpaikat runsastuneet.
Entä tästä eteenpäin? Ei hyvältä näytä.
Ei näytä hyvältä kuntien, ei Suomen eikä Euroopan valtioiden. Valtioille myönnetyt kriisiavut auttavat vain velan saannissa. Eivät elvytä.
Velkaelvytystä aikovat Suomessakin. Eikä milloinkaan makseta velkaa?! 

Naisia vaativat politiikkaan. Nuorien perään kuuluttivat. 
Eduskunnassa on liian paljon nuoria, liian paljon kauniita, lian paljon naisia. Vastoin odotuksia talous menee hunningolle kokematonien ohjastaessa.
Ikä ei ole rasite. Mutta ikuiset poliitikot ovat riesa.

Alkuaikoina kuulemma oli edustajien kausi kolme vuotta.  Valtiomies Harri Holkeri esitti kolmen vuoden kautta.
VÄÄRIN !
Päin vastoin. Kautta pitää jatkaa. Neljä vuotta on yhteiskunnan taloudessa liian lyhyt jakso. Myös edustusaikaa pitää rajoittaa.
Kansanedustaja ei edusta kansaa. Edustaa puoluetta. Puolueen kannatus tulee järjestyksessä ennen valtion etua. 
Vaihdetaan puolueen johtajaa, kun säikytään kannatuksen alenemista. Vaihtaminen on tarpeetonta. Kannatus kasvaa oppositiossa.  Kansa äänestää katteettomia lupaavia. Ja julkkiksia.
Julkisuudessa vietetty aika menee hukkaan.

Valtioiden päämiehetkin keskustelevat television välityksellä! Mauno Koivisto sanoi: "Jos aikoo saada jotain aikaan, joutuu joskus salaamaan todellista aikomustaan."
Kansa ei vaadi kaikkea julkisuuteen. Kansalle tyrkytetään julkisuutta, kuin huumetta. Ylen teeveekin meni sentraalisantrojen ja juorulehtien linjoille.  Toimittajien taso laskee.

Surkuhupaista julkisuutta tuli Ruotsille. Sotalaivat seilasivat jahdissa. Kokka vain kohisi, eikä valmista tullut!
Jos aaltojen kätkössä oli vakoojia, niin he tiesivät missä jahtaajat ovat milläkin hetkellä. Tarvitsi vain katsoa Ruotsin televisiosta!  Helppo väistellä metsästäjiä.
Entäpä jos?
Mittauslaitteet kumiveneessä ja kuvauskalusto pienessä sukellusveneessä. Joiden paikka ei näkynyt ympäri maailmaa.

    

Keksinnöt

Kanadalainen sarja: Murdochin mysteerit viehättää minua enemmän kuin amerikkalaiset tappelut.
Tässä viljelevät huumoria ja viittaavat nykyajan keksintöihin.
Siitä muistui mieleeni alkutaipaleeni autojen rassaajana.
Vanhemmat remonttimiehet tuumivat: ---Pitäisi olla peukalonmittainen mies, joka lähetettäisi koneen uumeniin tarkastamaan mikä vika siellä piilee, niin ei tarvitsisi joka kerta purkaa saadakseen selville.

Niinpä.
Tässäkin talossa tekivät putkiremonttia. Tekijöillä oli "peukalonmittainen" laite. Valo ja silmä. Myös lääkäreiden laitetta röntgeniä käyttävät metallitekniikassa.

Elokuva

Ingrid Bergmanin elämäkerrasta jäi kipinä. Plarailin vähäistä kirjahyllyäni, josko löytäisin kyseisen kirjan. En löytänyt, lukenut olen. Kirjaston poistoista ostin joitakin, ei löytynyt Bergmania.
Miksiköhän juuri tuo nyt nousee pintaan?

Pitkään mietin mahdollisuutta nähdä Rosellinin elokuva: Rooma avoin kaupunki. Ingrid Bergman kuvaa tuntojaan tullessaan ulos elokuvateatterista nähtyään tuon elokuvan. Elokuva vaikutti järkyttävästi: "Juuri tuollaisen elokuvan pitää olla".  Haikailin kirjaa hyllystäni, lainatakseni kirjan sanoja tuntemuksistaan. Ei löytynyt.   

Liekö Ingrid Bergman kuullutkaan Rosellinista?  Mutta elokuva ajoi hänet Italiaan Rosellinin vaimoksi ja tekemään kanssaan elokuvia. Elokuvan väärti tarina.

Ja elokuva. Se poikkeaa radikaalisti Hollywoodin tuotoksista. Ajattelin itseäni nyt katsellessani elokuvaa televisiosta. Vuosikymmeniä on kulunut, enkä siihen aikaan nähnyt sitä.

Sen elokuvan tekemisen aikaan tietämykseni oli vajavainen. Natsien julmuudet tulivat julki, mutta todelliset tapahtumat jäivät hämäriksi.
Jos olisin katsonut elokuvan sen valmistumisen aikoihin, olisin järkyttynyt. Asioita ja tapahtumia peilataan omaan minäänsä. Päähäni ei olisi mahtunut sellainen julmuus. Niin suurta ihmisen pahuutta en voi kuvitella.
Olen lapsellinen. 
Millä tuntemuksella saksalaiset katsoivat sitä elokuvaa? Katsoivatko ollenkaan?
Mustavalko aikana tehtyä elokuvaa katsoin nyt vanhuuden kynnyksellä. Elokuva valmistui nuoruuteni aikaan.
Elämä kokemus muuttaa näkökulmaa.

Erilaisia päiviä

Eilisaamuna heräsin virkeänä. Aivan kuin mitään sairautta olisi ollut. Kevyt olo. Taivaalla pilvet korkealla ja  jättivät näkymään osan taivasta. Sateet tulivat myöhemmin.
Tänä aamuna katsoin ikkunasta. Asemakatu sateen jäljeltä märkä. Pilvien verhoama taivas harmaa. Teki alakulon vaikutelman. Kunto tuntui kohtuulliselta, mutta mieli apea. Pullon pohjalla tilkka konjakkia. Joipa tuon aamusta tai illasta!  Tällä kertaa aamusella.

Jotain pientä kaupasta. Astelin tihkusateen kastelemalla torilla.  Torikauppiaiden joukossa huomattava hahmo puhui matalalla käheällä äänellä. Tällä kertaa ei kuulunut kovin kauaksi. Saarnasi kuitenkin sanomaansa. Ympärillä kuunteli puolenkymmentä opetuslasta. Jostain syystä iso maha ei kannatellut ääntä kauaksi.

Ensimmäisillä kerroilla kulkiessani torin poikki, kuului kova ääni jo matkan päähän. Kovaa ääntä seurasi läheltä miesjoukko joutilaita.
Joutilaat opetuslapset äänestivät mestarinsa kunnanvaltuustoon.  Vaalituloksen julkisuus hiljensi hetkiseksi kovan äänen.

Menneellä viikolla joku paikallislehdessä vihjasi ilkeästi äänekkäästä kauppiaasta.  Minua ei kova ääni häirinnyt ja arvelin opetuslasten tarvitsevan mestaria.  Epärehellinen äänekäs torikauppias petkutti minua hiljaisella äänellä.
Mansikkasesonki veti viimeisiään. Kerkesin kuitenkin torille ostamaan mansikoita Iso-Pekalta. Menin niin varhain että uskoin saavani tuoreita marjoja, jotka eivät ole seisoneet pitkään myynnissä.

Jälleen kerran aivoitukseni meni harhaan.
Ostin kaksi laatikollista. Viekas kauppias nappasi nopeasti päällimmäisen laatikon sivuun. Nosti toisen laatikon sen päälle. Petkutti minua niin että itseäni hävettää.
Mistäpä tiesin että päällimmäinen laatikko oli ollut myynnissä edellispäivänä. Ja minä tyhmä luulin saavani ensimmäisenä asiakkaana tuoreet marjat.

Siihen aikaan oli kuntoni tosi heikko. Jo Rautalammilla rasituin mökin hommissa katkeamispisteeseen. Suonenjoella jouduin käymään lääkärissä ja lähetti tutkittavaksi Mehiläiseen. Turha käynti sekin, lääkärit eivät  löytäneet todellista syytä.

Petollinen kauppias yritti petkuttaa kaksinkertaisesti. Sanoi hinnaksi viisikymmentäkuusi euroa. En suostunut, kun isoilla numeroilla oli taulussa 25 € laatikko. Sanoi unohtuneen.
Torilta Asemakadulle on parisataa metriä. Liian pitkä matka. Kahta laatikkoa kantaessa piti levätä välillä kaksi kertaa ennen kuin pääsin kotiin.
Ensimmäisen kerran lepäsin tunnelin suulla. Panin laatikot nurmikolle. Muistelin.

Joroisissa kävin hakemassa Kinnuselta sementtiä Mustosen tarpeeseen.  Silloin painoi sementtisäkki viisikymmentä kiloa.  Kauppias Kinnunen kysyi: --- Jaksatko sinä kantaa sementtisäkin?  Mielestäni tyhmään kysymykseen en vastannut mitään.
Kanniskelin aikani.  Kinnunen naurahti:  --- Minä kysyin, jaksatko kantaa säkin: niin tämä kantaa kerralla kaks.
Viisi vuosikymmentä ja sepelvaltimotauti nujersi. Nyt painoi kaksi mansikkalaatikkoa enemmän kuin silloin kaksi sementtisäkkiä.

Kotona sain lisää rasitusta sydämelle. Petollisen kauppiaan asettaman ylimmän laatikon perkasin ensiksi. Petollisen kauppiaan piilottama alempi laatiko oli jäännös edelliseltä päivältä.
En kestä ristiriitatilanteita. Enkä jaksanut lähteä kantamaan niitä torille.  Ujostelenkin.  Hyvä keino olisi ollut viedä huonommat mansikat takaisin. Kaataa kelvoton sisältö toripöydälle.  Fiksumpi tapa, jonka olisin ehkä terveempänä tehnyt: vienyt ne marjanviljelijäin yhdistyksen toimistoon.  Laatikoissa oli lempyyläisen  viljelijän nimi, mutta ei päivämäärää.

Sota vai Rauha?

Natolle päättäväinen ei!  Suomi ei voi voittaa sotia! Eikä Suomella ole varaa ostaa sotakoneíta!
Sotahullut poliitikot Stubin ja Kanervan johdolla haluavat Suomen hankkivan suuria määriä sotatarvikkeita ja koneistoja.
Stub muistuttaa sapelihammastiikeriä.
EU:a äänestettäessä vetosivat turvallisuuteen. EU tuo turvallisuutta. Suurempaa puppupuhetta ei voi esittää.
Edusmiehemme uhoavat kilvan, ettemme pelkää Venäjää! Miksi kuitenkin säikkyivät Ukrainan kahinoita? Uhoavat ettemme "suometu" emmekä nöyristele. Kuitenkin kova hinku Natoon!
"Natoudumme" ja nöyristelemme siihen suuntaan. Herrat odottavat EU:n korkeita virkoja!  Naureskelin aidosti vahingoniloisena Lipposen epäonnistumisesta. Katainen kipristelee kiihkeän pyrkimyksensä kanssa. Taitaa saada tyhjäntoimittajan vakanssin.

Lännen mahtimiehet pyrkivät eristämään Venäjän.  Hitler käytti hyväkseen Saksan alennustilaa. Venäjän alennustila muuttuu vaaralliseksi. Vaarallisemmaksi kuin lännen herrat uskovatkaan.
Mieltäni ilahduttaa muutamat asemassa olevat edusmiehemme. Menevät "karhun pesään". Neuvottelevat Venäjän huippujen kanssa!  Toivottavasti pitävät tärkeimmät omana tietonaan! Toimivat Suomen edun mukaisesti. Suomen pitää olla opportunisti, kuten muutkin valtiot.

"Natottajat" käyttäytyvät lyhytnäköisesti.  Natoa ei ole ilman USA:ta.  USA:lla on kädet kyynärpäitä myöten savessa. Niin suuri rooli tulee epäonnistumaan ennemmin tai myöhemmin.  Länsi tuki "Afrikan kevättä". Media uutisoi valtavin otsikoin demokratian toteutumista. Missä lienee demokratia?  Afrikan kevätkin koki ankaran takatalven.

Juuri näyttivät Mexikon levottomuuksia:  "Tule Obama apuun"!  Syyrian kapinalliset odottivat Amerikan apua. Suomen ei pidä odottaa.
Suomen ei pidä vouhkata sotavarustelulla. Suomen pitää toimia diplomatian keinoilla.
Media ja poliitikot nostivat hälyn sanoista: Venäjä! Venäjä! Venäjä!
Kuitenkin niissä sanoissa piilee Suomen selviytyminen. Selviytyminen tähän asti ja selviytyminen tulevaisuudessa.

"Asioista tietämättömänä" ja tyhmänä pohdin kammiossani Irakin tapahtumia. En voinut uskoa USA:n menestymiseen. Ei menestynyt Vietnamissa, jossa syyllistyi julmuuksiin. Sotarikoksiin!
Amerikkalaiset etenivät Bagdatiin. Kaatoivat Saddam Husseinin. USA:n presidentti julisti: "Saavutimme tavoitteemme".  Korpifilosofi sanoi itselleen: --- Nythän se vasta alkaa!  Eikä ole päättynyt vieläkään monien vuosien jälkeen!
Kuka osaa ennustaa mitä siellä tulee tapahtumaan?  Korpifilosofi ei osaa.  Korpifilosofi ennustaa suuria hankaluuksia edelleen Irakissa, Afganistanissa ja Syyriaakin pitäisi "kohentaa". Maailmanpoliisin tehtävä käy ylivoimaiseksi.

Korpifilosofi ennusti ja tulee ennustamaan ilmaiskujen, pommittamisen seurauksena syntyvää suunnatonta vihamielisyyttä valkoista kristinuskoista länttä kohtaan.  Vihan määrä kasvaa ja Islamistit jyrää.  Al Qaida, Isis jne...  Pommit tuovat semmoista vihaa, että uusia ryhmittymiä ilmestyy.

Suomi osti suuren määrän Hornetteja. Korpifilosofi arvioi hankinnan tarpeettomaksi. Suomen itsenäisyys ei vahvistunut. Ainoa tarkoitus oli lentäjien koulutus Natoon kelpaaviksi. Ne "vanhentuvat" pian ja aikovat hankkia uusia, parempia ja kalliimpia".
"Uskottava puolustus". Mitä se on? Kukaan ei sano sitä "Suomeksi".  Hokevat mandrana kuin isämeidän rukousta. "Minä uskon uskottavaan puolustukseen, joka saavutetaan ostamalla sotakoneita ja tuhlaamalla lisää rahaa."  "Ja liittymällä Natoon".  Mielipuolista vai puolimielistä?

Suomen ei pidä ostaa Hornetteja, eikä lentää vieraiden valtioiden ilmatilassa. Suomen ei pidä ampua ensimmäistäkään ohjusta minkään maan kohteisiin! Miksi ostaa sotakoneita?  Suomi hoiti pitkän rajan ja saavutti vakaata rauhantilaa.  Miksi se nyt pilataan? 
Tyhmä järkeni ei ymmärrä?  Valtion budjetti on 50 miljardia. Valtion velka 100 miljardia!  Millä rahoilla ostamme sotakoneita?  Ilkka Kanerva sanoi: "Siihen tarvitaan luovaa mielikuvitusta"!
Ei niitä osteta mielikuvilla, eikä isottelulla, tarvitaan kouriintuntuvaa todellisuutta. 
Kanerva pääsi edustamaan Eurooppaa. Hyvä niin. Mutta kun näkee läheltä tosiasioita, soisi hänen silmänsä avautuvan todellisuudelle.  Mielikuvitus ei riitä! "Luovakaan".
Todellisuuttahan en tiedä?  Joku sanoi: "Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelemista."         

Puolukka

Tänään oli aurinko näkyvissä koko päivän. Pelottelivat huomisella vesisateella. Pitäneekö paikkansa?
Siis kerään puolukat tänään. Sieniretkellä havaitsin pienen puolukka-alueen.  Suunnistin sinne. Pieniä olivat marjat, enkä muista milloinkaan keränneeni niin heikosta marjapaikasta.  Kyllästytti heti alkuunsa. Kuitenkin sitkistin itseni ja keräsin sangon täyteen.
Väsyin.
Jaksoin vaivoin raahustaa autolle. Kunttelikko oli raskasta tallustella. Nelijalkainen marjastaja oli liikuskellut siellä. Karhua olen ollut lähellä, mutta en ole nähnyt. Melkoisella varmuudella karhu on nähnyt minut useamman kerran.

Viime kesänä kuljin polkupyörällä ja marja sankko repussa. Raskaalta tuntui silloin, mutta nyt en enää jaksaisi urheilla. Liikun välimatkan autolla.
Jaksanko enää seuraavana kesänä kerätä yhtään marjaa?

En kehdannut siivota marjoja. Teen sen huomenna. Huomenna, huomenna, on huomenna  kyllin aikaista!  Manyana.

Väsyin totaalisesti. Pystyin vaivoin kävelemään.
Päivä kerrallaan ja yökin.   

Havaintoja politiikasta

Lännen ja Suomenkin media ja poliitikot ovat Ukrainan "vallankumoushallituksen" puolella ehdottomasti. Kokenut toimittaja Marja Manninen sanoi: "rauhallinen mielenosoitus". Ainakaan televisiossa näytetty ei vaikuttanut kovin rauhalliselta. Särkivät, polttivat ja mellastivat. Huligaaniporukkaa. Purkivat katukiveystä aseikseen. Kovin viisasta ei ollut valitun presidentin karkotus Venäjälle.
Mellakoimisen seuraukset tuntuvat Suomen sikataloudessa. Siankasvattajat kärsivät taloudellista tappiota.
EU:n jäsenyys maksaa pakotteiden kautta.
Suomi maksoi raskaat sotakorvaukset. Maksoivatko nämä pakotteiden laatijat? Miksi Suomen pitää edelleen maksaa, vaikka ei ole velvollinen minkään lain ja oikeuden mukaan.

Pääni ei ole aivan terve muistamisen puolesta. Enkä viitsi plarata tekstejäni, mutta muistelen ilmaisseeni ajatukseni Venäjälle asetettavien pakotteiden mielekkyydestä.
Viittaavat Krimin tapahtumiin. 
Katsotaanpas USA:a.  "Puolustaa rauhaa" maapallon eri kulmilla".  Rauhaa vain ei ole!  Ei Irakissa, eikä Afganistanissa. Eikä tule. USA ei "rauhoittanut" Vietnamia, vaan teki julmaa kauhistuttavaa jälkeä koko kansassa.
Näyttää siltä, että kukaan ei muista!
USA:lla on tukikohtia. Suurvallan mahdin oikeuttamana.
Venäjä on suurvalta, vaikka talouden numerot eivät sitä kerro totuudenmukaisesti.
Venäjä haluaa pitää tukikohtansa Mustalla merellä, eikä länsi (USA) sitä estä.  Nato (USA) ei aloita sotaa Krimin "vapauttamiseksi".
Ainoa uhannut on Ukrainan puolustusministeri, joka aikoi voittaa kaikki sodat ja vallata Kriminkin. Kaikenlaisia "puolustusministereitä"!
Miksi Naton (USA) pitää työntyä Venäjän porstuvaan?  USA:n aluetta ei ole miehitetty. USA:han  ei ole hyökätty. 
USA toimii niin ettei sen alueella sodita. Hyväksyttävä ja oikeutettu tavoite. Samassa tarkoituksessa Neuvostoliitto perusti sotilasliiton.  Nimitti sen Varsovan Liitoksi. Varsovan liittoa ei enää ole.
Venäjälläkin on oikeus varjella aluettaan.  Vai eikö? Viittaavat Georgiaan.  Huonossa muistissani häilyy kuva, että Georgia oli aktiivinen.

Nyt meidän sotahullut säikkyvät Ukrainan takia. Huutavat Natoa ja korottavat armeijan rahoitusta.
Ukraina ei liity millään tavalla Suomen. Ukrainan tilanne ei haittaisi niin paljon, jos ei ruvettu "elämöimään" pakotteilla.

Semmoinen muistikuva häilyy, että virolaiset eivät mellakoineet, vaan kävelivät neuvostotankkien rinnalla, ja saattoivat heittäytyä tankkien eteen. Noinko lie tapahtunut? 
Näyttävät Hongkongista kuvaa suurista joukoista mielenosoittajia.  Eivät mellakoi, eivät rähinöi, toimivat maltillisesti.
Ulkopuoliset jännittävät, miten Kiinan johto toimii jatkossa?
Voisi päätellä Hongkongissa olevan "idän viisautta". Sitä kaipaisi Kiinan johdolta.  Kiinan kokoiselle valtiolle Hongkongin merkitys ei ole suuri.  Alueen vakaus on Kiinan ja Hongkongin etu.
Mitähän siellä tapahtuu? Kuka tietää?
Muistetaan Taivaallisen Rauhan Aukion "helvetillinen meteli".

Ikuinen maailmanrauha taitaa pysyä unelmana niin kauan kun ihmiskunta kansoittaa Maata. Ihminen on käymässä planeetallamme.

"Vallan vahtikoirasta" tuli kintuille ruikkiva rakki! Typerät tyhjäntoimittajat tivasivat Venäjälle lähteviltä edusmiehiltämme ihmisoikeuksien puolustamista. Ikään kuin suomalaisten pitäisi panna vieraiden maiden ihmisoikeudet kuntoon?!
Tyhjäntoimittajat ihmettelevät Suomen kaupankäyntiä Kiinan ja muidenkin valtioiden kanssa. "Miksi menevät sinne, kun siellä ei ole ihmisoikeudet kunnossa?"
"Vieras käy ajallaan ja talo elää tavallaan".
"Koirat haukkuu - karavaani kulkee".

Muistan nuoruudestani uskovaisten pelottelun maailmanlopulla ja Helvetin tulella, ellemme usko. Onneksi elän aikaa ettei enää pakoteta tappamisen uhalla uskomaan yhteiskunnassamme. Semmoisiakin uskontoja on ja saattavat keksiä lisää, joissa uskonto on pakollinen osa elämää. Tai elämä hankaloituu.

Varmaa on että erkin tämä osa, joka naputtaa nappuloita, ei nouse ylös kuolleista, eikä ole Jeesuksen jaettavana vuohiin ja lampaisiin. Ei myöskään tämä osa ole ikuinen. Tämä osa joka ohjaa naputtelua määrätyllä tavalla. Jos minulla on sielu, vieläpä kuolematon, ei sitä selitä uskontojen satukirjat. Ne ovat ihmisten kirjoittamia tarkoituksenmukaisiksi. Ihmisten hallitsemiseksi.

Tämäkin teksti on tajunnan virtaa, ei harkiten tehtyä tekstiä. Tosin tykönäni hiljaisuudessa puntaroitua. Jos semmoinen vahinko käy, että joku joskus tulevaisuudessa lukee, voi arvioita miten tyhmä olin.