Julkisuus ja tiedottaminen meni hulluuden asteelle. Aina pitää tiedottaa joka asiasta ja joka hetki. Toimittajat tivaavat, eikä mikään vastaus niille riitä. Kohta kuihtuu viimeinenkin toivon kipinä asioiden hoitamisessa.
Iltapäivällä hiukan ennen viittä avaan television. Ennen haluamaani näkyy eduskunnan räksytystä. Niin sanottu kyselytunti on turhuuksien turhuus. Luulisi edustajien olevan selvillä, mitä siellä tapahtuu. Itse ovat keskipisteessä. "Kyselytunti" sisältää pelkkää politikointia politikoinnin vuoksi.
"Kysymys" sisältää esitelmän. Luento ei mahdu säädettyyn minuutin aikaan. Puhemies joutuu huomauttamaan. Ovatko niin tyhmiä, etteivät osaa suunnitella sanomisiaan? Ainakaan ei moni osaa ilman lunttilappua!
Siellä lojuvat, venyttelevät ja haukottelevat joutilaana. Ovat olevinaan "työpaikalla". Eivät he mitään siellä aikaan saa.
Yleinen mielipide ja media kiinnittää huomiota istujien lukumäärään ja osanottajiin. Laskevat istumamääriä.
Istuessa eivät tee mitään tuottavaa. Ainoastaan äänestyksellä on jotain merkitystä. Päätökset valmistellaan ja päätetään muualla. Eduskunnassa vain istuvat ja räksyttävät. "Sivistynyttä" puhetta ei kuule. Itse en ilkeäisi moista kieltä käyttää. Aikoinaan paikallislehteen kirjoitin terävällä kynällä. Kuitenkaan en ketään haukkunut henkilökohtaisesti, kuten jälkeeni kolumnoinut, joka haukkui nimiä mainiten.
Asioista ja tekemisistä kirjoitin ja joskus syyllistyin ennustukseen moittiessani ylioptimismia Liian hyvää tulevaisuutta en nähnyt edessä päin.
Sattui vaan, että väkiluku jatkoi vähentymistään, eikä työpaikat runsastuneet.
Entä tästä eteenpäin? Ei hyvältä näytä.
Ei näytä hyvältä kuntien, ei Suomen eikä Euroopan valtioiden. Valtioille myönnetyt kriisiavut auttavat vain velan saannissa. Eivät elvytä.
Velkaelvytystä aikovat Suomessakin. Eikä milloinkaan makseta velkaa?!
Naisia vaativat politiikkaan. Nuorien perään kuuluttivat.
Eduskunnassa on liian paljon nuoria, liian paljon kauniita, lian paljon naisia. Vastoin odotuksia talous menee hunningolle kokematonien ohjastaessa.
Ikä ei ole rasite. Mutta ikuiset poliitikot ovat riesa.
Alkuaikoina kuulemma oli edustajien kausi kolme vuotta. Valtiomies Harri Holkeri esitti kolmen vuoden kautta.
VÄÄRIN !
Päin vastoin. Kautta pitää jatkaa. Neljä vuotta on yhteiskunnan taloudessa liian lyhyt jakso. Myös edustusaikaa pitää rajoittaa.
Kansanedustaja ei edusta kansaa. Edustaa puoluetta. Puolueen kannatus tulee järjestyksessä ennen valtion etua.
Vaihdetaan puolueen johtajaa, kun säikytään kannatuksen alenemista. Vaihtaminen on tarpeetonta. Kannatus kasvaa oppositiossa. Kansa äänestää katteettomia lupaavia. Ja julkkiksia.
Julkisuudessa vietetty aika menee hukkaan.
Valtioiden päämiehetkin keskustelevat television välityksellä! Mauno Koivisto sanoi: "Jos aikoo saada jotain aikaan, joutuu joskus salaamaan todellista aikomustaan."
Kansa ei vaadi kaikkea julkisuuteen. Kansalle tyrkytetään julkisuutta, kuin huumetta. Ylen teeveekin meni sentraalisantrojen ja juorulehtien linjoille. Toimittajien taso laskee.
Surkuhupaista julkisuutta tuli Ruotsille. Sotalaivat seilasivat jahdissa. Kokka vain kohisi, eikä valmista tullut!
Jos aaltojen kätkössä oli vakoojia, niin he tiesivät missä jahtaajat ovat milläkin hetkellä. Tarvitsi vain katsoa Ruotsin televisiosta! Helppo väistellä metsästäjiä.
Entäpä jos?
Mittauslaitteet kumiveneessä ja kuvauskalusto pienessä sukellusveneessä. Joiden paikka ei näkynyt ympäri maailmaa.