Tänä aamuna katsoin ikkunasta. Asemakatu sateen jäljeltä märkä. Pilvien verhoama taivas harmaa. Teki alakulon vaikutelman. Kunto tuntui kohtuulliselta, mutta mieli apea. Pullon pohjalla tilkka konjakkia. Joipa tuon aamusta tai illasta! Tällä kertaa aamusella.
Jotain pientä kaupasta. Astelin tihkusateen kastelemalla torilla. Torikauppiaiden joukossa huomattava hahmo puhui matalalla käheällä äänellä. Tällä kertaa ei kuulunut kovin kauaksi. Saarnasi kuitenkin sanomaansa. Ympärillä kuunteli puolenkymmentä opetuslasta. Jostain syystä iso maha ei kannatellut ääntä kauaksi.
Ensimmäisillä kerroilla kulkiessani torin poikki, kuului kova ääni jo matkan päähän. Kovaa ääntä seurasi läheltä miesjoukko joutilaita.
Joutilaat opetuslapset äänestivät mestarinsa kunnanvaltuustoon. Vaalituloksen julkisuus hiljensi hetkiseksi kovan äänen.
Menneellä viikolla joku paikallislehdessä vihjasi ilkeästi äänekkäästä kauppiaasta. Minua ei kova ääni häirinnyt ja arvelin opetuslasten tarvitsevan mestaria. Epärehellinen äänekäs torikauppias petkutti minua hiljaisella äänellä.
Mansikkasesonki veti viimeisiään. Kerkesin kuitenkin torille ostamaan mansikoita Iso-Pekalta. Menin niin varhain että uskoin saavani tuoreita marjoja, jotka eivät ole seisoneet pitkään myynnissä.
Jälleen kerran aivoitukseni meni harhaan.
Ostin kaksi laatikollista. Viekas kauppias nappasi nopeasti päällimmäisen laatikon sivuun. Nosti toisen laatikon sen päälle. Petkutti minua niin että itseäni hävettää.
Mistäpä tiesin että päällimmäinen laatikko oli ollut myynnissä edellispäivänä. Ja minä tyhmä luulin saavani ensimmäisenä asiakkaana tuoreet marjat.
Siihen aikaan oli kuntoni tosi heikko. Jo Rautalammilla rasituin mökin hommissa katkeamispisteeseen. Suonenjoella jouduin käymään lääkärissä ja lähetti tutkittavaksi Mehiläiseen. Turha käynti sekin, lääkärit eivät löytäneet todellista syytä.
Petollinen kauppias yritti petkuttaa kaksinkertaisesti. Sanoi hinnaksi viisikymmentäkuusi euroa. En suostunut, kun isoilla numeroilla oli taulussa 25 € laatikko. Sanoi unohtuneen.
Torilta Asemakadulle on parisataa metriä. Liian pitkä matka. Kahta laatikkoa kantaessa piti levätä välillä kaksi kertaa ennen kuin pääsin kotiin.
Ensimmäisen kerran lepäsin tunnelin suulla. Panin laatikot nurmikolle. Muistelin.
Joroisissa kävin hakemassa Kinnuselta sementtiä Mustosen tarpeeseen. Silloin painoi sementtisäkki viisikymmentä kiloa. Kauppias Kinnunen kysyi: --- Jaksatko sinä kantaa sementtisäkin? Mielestäni tyhmään kysymykseen en vastannut mitään.
Kanniskelin aikani. Kinnunen naurahti: --- Minä kysyin, jaksatko kantaa säkin: niin tämä kantaa kerralla kaks.
Viisi vuosikymmentä ja sepelvaltimotauti nujersi. Nyt painoi kaksi mansikkalaatikkoa enemmän kuin silloin kaksi sementtisäkkiä.
Kotona sain lisää rasitusta sydämelle. Petollisen kauppiaan asettaman ylimmän laatikon perkasin ensiksi. Petollisen kauppiaan piilottama alempi laatiko oli jäännös edelliseltä päivältä.
En kestä ristiriitatilanteita. Enkä jaksanut lähteä kantamaan niitä torille. Ujostelenkin. Hyvä keino olisi ollut viedä huonommat mansikat takaisin. Kaataa kelvoton sisältö toripöydälle. Fiksumpi tapa, jonka olisin ehkä terveempänä tehnyt: vienyt ne marjanviljelijäin yhdistyksen toimistoon. Laatikoissa oli lempyyläisen viljelijän nimi, mutta ei päivämäärää.
