Popsin runsaan lounaani. Katselin telkusta "Mördökkin" uusintaa. Ennen lounasta käpäisin A-kaupassa. Lutkutin konjakkia runsaasti; hiukan yli desin.
Telkun jälkeen pötkähdin pitkälleni. Nukahdin. Päiväunia en pysty hyödyntämään, kuin humalassa.
Keittiössä kasa astioita. Olkoon, keitän ensin kahvin.
Miksi ihmeessä yhden hengen taloudessa voi olla tuommoinen määrä tiskattavaa? Katsotaan.
Juontuu eilisestä.
700 g Kaslerpaisti pakasteesta. Pehmitin yön yli jääkaapissa. Leikkelin sentin paksuisiksi viipaleiksi sen suuntaisesti, että sain rasvaa viipaleihin suunnilleen tasaisesti. Kärvensin isolla pannulla, johon lorautin aluksi hiukan rypsiöljyä.
2,7 l kattilaan muutamia nahistuneita porkkanoita, kaalin jämä, melkoinen lohkare ja kaksi sipulia. Kattila tuli kukkuroilleen. Keittimestä kuumaa vettä sen verran mitä arvioin tarvittavan. Sain ne kiehumaan, virta pienimmälleen ja kupurainen kansi päälle. Välillä painelin.
Mahtuivat nipin napin kattilaan, kun kaalit kutistuivat.
Söin kaksi viipaletta ja jonkin verran kaalimössöä. Kattilaan jäi kosteutta niin paljon, että arvelin käyttäväni lopun kastikkeena. Arviolta kolmen päivän veroksi.
Tänään keitin perunoita. Kaalimössöä kastikkeena. Kaksi pakkausta kylmään.
Näin paljon tiskaamista:
Yksi kattila kaalimössöstä, toinen perunan keitosta, kolmas syönnökseni lämmityksestä.
Matala lautanen. Pieni lasiasetti tomaateilta. Juomalasi. Pienempi lasi konjakilta. Kahvimuki. Suodinsuppilo. Iso lusikka. Pieni lusikka. Kolme veistä. Eiliseltä jäänyt matala lautanen.
Heittäydyin sohvalle. Nousin pian. Muistin keitetyt perunat jääkaapissa. Helpompi kuoria nyt ennen kuin ehtivät kuivahtaa.
Ruokaa on vielä kahdeksi päiväksi. Samoin konjakkia; ostin 35 cl pullon.
Näillä eväillä yritän tulla toimeen.
