lauantai 21. toukokuuta 2016

Lapsen nukkuminen.

Nyt eletään vouhottamisen aikakautta. Terve järki näyttää joutuvan romukoppaan. Lapsen syntymä on merkittävä tapahtuma perheessä. Kaiken maailman psykologit ja sosiologit pyrkivät sitä mystisoimaan. Luonnollista tapahtumaa, joka takaa ihmiskunnan jatkuvuuden.

Voiko sen ja sen ikäistä vauvaa opettaa nukkumaan ????? Vanhan korpifilosofin mielestä tuo on tyhmistä tyhmin kysymys. Asia ratkaistiin korpifilosofin perheessä yksinkertaisesti. Oliko se maalaisjärkeä vai jotain muuta järkeä? Isän vastuulla toimin!

Syntyi Leena. Tapahtuma oli merkityksellinen. Meille. Suhtauduin siihen maltillisesti. En harmitellut ollenkaan, ettei syntynyt poikaa. Ei ollut mahdollisuutta minun kokea isän ja pojan suhdetta. Enkä saanut kokea toiseenkaan suuntaan, tuli vain tyttöjä! Kaikkea ei voi saada. "Anna edes vähän".

Jätän tunteilun ja siirryn asiaan.
Ohjeiden mukaan piti vauva herättää syömään neljän tunnin välein! Miksi?  Kuka pystyy ymmärtämään, että Ohemäen kansakoulun puutteellisen tietomäärän pohjalta korpifilosofi erkki pystyi tekemään toimivan ratkaisun vauvan hoitoon? Vastoin "virallista" opetusta????

Ensimmäisten viikkojen aikana selvisi: Leena nukkui hyvin, rauhallisesti. Sanoin: miksi herättää rauhallisesti nukkuva lapsi? Nuori äiti myöntyi. Hänellekin oli eduksi riittävä unen saanti. 
Leenan unirytmi toimi kuin kello!! Vastoin kaikkea neuvolassa opetettua! Leena nukkui illalla kymmeneltä ilman seremonioita, ilman että siihen olisi pyritty opetettujen "ismijen" mukaan.
Leena heräsi aamulla kello kuusi.

Sama toistui, eikä nuori äiti kärsinyt, kuten nykyään näyttää käyvän. Leena nukkui joka yö kuin kello: kahdeksan tuntia. Vastoin opetettua, pakotettua neljää tuntia.

Syntyi Tuija. Tukeva tyttö. 50 senttiä ja 4 kiloa. Näytti pulskalta.
Tuija valvotti öitä. Itki lakkaamatta noin kaksi viikkoa. Luultavasti korpifilosofi ei ongelmaa ratkaissut. Ratkesi niin, että aloitettiin antamaan lisäruokaa. Äidin tissistä saatu ei riittänyt.
Lisäruuan antamisella ongelma ratkesi!

Nyt äidit tuskailevat neuvolan numeroiden kanssa. Lapsensa ei jostain syystä noudata virallisia kehityskäyriä. Miksi "opetetut" ja oppiarvoja hankkineet kahlehtivat itsensä? Kahlehtivat taulukkojen orjiksi? (kukaan ei kysy korpifilosofilta).

Neljä tytärtäni ovat niin erilaisia, ettei niin suurta eroavaisuutta tunnusta "lisenssit".
Kaksi koulukuntaa yrittivät nujertaa ajatukseni. Toinen nojaa perimään. Kohdallani siihen vedotaan, kun halutaan halveksia persoonaani. Toinen nojaa kasvatuksen kelvollisuuteen. Kumpikin on kohdallani suuri rasite. Minussa ei niiden perusteella ole mitään positiivista.  Syntymävirhe ja olematon kasvatus.

Miksi elän? Miksi olen olemassa?

Vielä Tuijasta. Koulussa kertoi menevänsä syömään poikien pöytään. Pojat eivät ihmettele sitä, kun Tuija syö saman verran kuin he. Tytöt kauhistelevat!

Näin kahdesta tyttärestäni. Seuraavat kaksi taas ovat aivan eri kaliiberia. Kuinka psykologit sen selittäisivät??
Luultavasti ei mitenkään. 

Vai ehkä kenties minun jakaantuneella personallisuudellani?  Jos se niin on?

Rasittava perimä?!