Öylöspäivänä pääsin vesille. Leppoisalta vaikuttava keväinen ilta houkutti. Usein tuulee, mutta nyt näytti rauhalliselta. Pitää käydä silloin, kun on mahdollista. Aluksi tuuli voimistui hiukan, mutta rauhoittui kuitenkin.
Päristelin tiettyyn poukamaan. Siitä tarttuu virveliin hauki ja ahven. Kokemus kertoo nyt olevan otollinen ajankohta hauelle.
Ankkuri veteen, vermeet esille. Siman päähän laitoin kirkkaan Krokodilin. Mahtoiko olla kolmas heitto, kun nappasi. Tempoi ensin pienen hauen tavalla, mutta kun veti, tuntui voimakkaalta. Ensimmäisen vilauksen perusteella sen kokoinen, että pääsen laittamaan ruokaa.
Perkasin sen samalla ja arvelin että riittää.
Erehdyin pikkuisen.
Kutenut maitihauki. Laihan näköinen ja suoli tyhjä. Pituutta 53 senttiä, yleensä semmoinen on ainakin kilon painoinen. Tämä painoi siivottuna 800 g .
Miksi en heittänyt takaisin jorpakkoon? Keitto ei ole kaksinen. Lepäilin syönnin jälkeen sohvalla ja äkkiä havahduin. Olikos sillä hampaita? Normaalisti kyllä huomaa joka kerralla hauen hampaat!
Vaikka en kiinnittänyt saalistaessa huomiota, niin kuitenkin jäi alitajuntaan poikkeava.
Kaivoin roska-astiasta keitetyn pään.
Todellakaan sillä ei ollut kunnon hampaita!
Nälissään ja laiha. Pienipäinen.
Suonteessa veden lämpö 9 + astetta.
