Ruotsissa käydessäni Tuija tarjosi sikäläistä maito: gamladags mjölk. Tiesi minun tykkäävän semmoisesta enemmän kuin Suomen vakioidusta maidosta.
Rasvaprosentiksi teksti purkin kyljessä ilmoitti rasvaprosentiksi 4,4 %. Maistui mainiolta!
Arvelin: --- Kohta tämmöistä saa Suomestakin.
Melko pian Suomen kauppoihin ilmestyi vanhan ajan maitoa. 4,4 %. Maistui hyvältä!
Siitäkös terveyspoliisit riemastuivat Valiolle: --- Semmoista myrkkyä ei saa myydä! Pelkäsivät suomalaisten kuolevan sydäntauteihin sukupuuttoon.
Valio nosti kädet pystyyn. Eikä enää myynyt myrkkyä.
Kaupassa havaitsin hylyllä "vanhan ajan maitoa". Myhäilin itsekseni: saako sitä nyt myydä? Eikö se olekaan enää myrkkyä?
Tänä aamuna päätin ostaa sitä. Koko purkin.
Teksti kertoo: --- rasvaa 4,2 g josta tyydyttyneet rasvahapot 2,8 g. Onko minua petetty, kun olin siinä uskossa "gurujen" informaation perusteella, että maidon rasva on kaikki haitallista? Tuoteselosteen mukaan enemmän on "hyviä rasvoja."
Ei maistunut yhtä hyvälle mitä edelliset kerrat muistiini jättivät. Vaikuttaako tuo karvan verran pienempi rasvapitoisuus? Ehkä siihen vaikutti enemmän suuhuni jäänyt ruuan maku. Voimakas maku.
Mitäs minä söin?
Leenan tuomassa paketissa oli neljä pientä filettä. Tavallisesti saan sellaisesta määrästä kaksi ateriaa. Jolloin ei ole muita lisäkeitä kuin tomaatti. Sipulia käytän pannulla.
Nyt järkeilin saavani neljä annosta. Perunoita kiehumaan. Paistoin fileet runsaassa voissa. Pannulle jääneeseen rasvaan panin pilkottua sipulia. Kärvensin jälkilämmöllä. Kaasin päälle tarpeellisen määrän vispikermaa. Suolaa vain nimeksi. Kalojen paistosta jäi suolaa rasvaan.
Uskaltaisikohan väittää olleen hyvää! Vieläkin maku viipyy suussani. Kolme filettä panin pieniin rasioihin. Yhden fileen kumppaniksi panin lopun kastikkeen.
Perjantain, lauantain ja sunnuntain ateriat varattu. Vain perunoita tarvitsee paistaa. Keitettyjä perunoita. Yksi tomaatti lisukkeeksi.
Kuten edellisestä havaitsee, viisveisaan "oikeista ravintosuosituksísta". Olen "vanhan liiton miehiä". Syön hyviksi tunnettuja ja hyviksi mainittuja ruoka-aineita.
Ohitusleikkauksesta on kahdeksantoista vuotta ja "vuosirenkaita" karttunut 84.
Kävin kontrollissa. Mitäs sanoikaan lääkäri Sinikka Kuusisto:
--- Vieläkin urheilijan sydän, syke 49. Ruokavaliokin hyvä, koska arvot ovat kohdallaan!
