Kun haluaa ajoittaa tapahtuman tietylle vuodelle, ei vuosilukua voi muistaa. Pitää ajoittaa jonkin tapahtuman tai ajanjakson mukaan. Kerran minua huomauteltiin, kun panin tapahtuneelle vuosiluvun jonka erehdyin vuodella.
Tämän teurastusreissun täytyi tapahtua ennen armeija-aikaani, koska Mustosella ei ollut autoa. Auto oli hankittu sillä välin. Vuosi oli joko 1951 tai 1952.
Piti käydä Hoviniemessä teurastamassa hieho. Ajankohtaa arvelen. Talvi oli voimissaan, viimaa ja pakkasta. Lumen tukkimia teitä. Päättelen olleen helmikuun loppupuolta, sillä oli kohtalaisen valoisaa koko päivän. Joroisten ja Varkauden välistä nykyistä tietä ei ollut. Kuljettiin "vanhaa tietä".
Muistini lokeroista ei löydy, millä kulkupelillä menin Kerisalonsaaren tiehaaraan? Mahdollisuuksia on linja-auto tai meijerin maitoauto. Joskus toivat teurastetut eläimet maitotonkkien päällä.
Kerisalonsaaren tietä hiihtelin suksilla. Työvälineet repussa. Kovin pitkälle en ennättänyt kun tavoitin porukan. Tiellä seisoi Osuusteurastamon karjankuljetusauto. Kolme miestä lapioi tielle nietostunutta lunta. Tuttu lihan ostaja Mauri Liesvuori kysyi, kun asiani arvasi: ---- Minnekäs sinä out mänössä?
--- Hoviniemeen.
--- Perhana! Sinnehän myökin ollaan mänössä!
Kilpailijat!
Tavalliseen tapaan karjakko näytti eläimen, jonka sain ottaa. Talutin sen tyhjillään olleeseen lautaseinäiseen vajaan. Pakkasta 18 astetta ja viima puhalsi lautojen välistä. Todennäköisesti otin veren talteen, talon tarpeiksi. Päättelen siitä, kun veriläikät jäätyivät kämmenselkiin. Viilsin nopeasti nahan auki. Sain käteni lämpimään.
Olin tottunut nopeaksi. Tehtävä sujui hyvin.
Pihan yli sisälle mennessä häikäistyin. Eteisverannan lasi olivat jäässä. Hämärään tilaan tullessa näköni hämärtyi. Katseeni etsi ovea, silloin näin verannan toisesta päästä kohoavan hahmon. Se nousi verkkaisesti, näytti kasvavan jättimäiseksi. Hätkähdin. Pelkoni haihtui kun havaitsin lähestyvän bernhardilaiskoiran silmissä ystävällisyyttä.
Pesin käteni ja poistuin. Ulkona kolme hikisen näköistä miestä talutti sarvipäätä lehmää.
Mauri Liesvuori hymyili helpottuneena:
--- Suatiinhan myö molemmat elukat!
