Yhtiökokous on ensi viikolla. En mene. "tehkööt makkaran mieleisekseen!" Kunhan ei vain tulisi turhia kustannuksia vastuuhenkilöiden päätöksistä?
Ohitan kokouksen. Varon sydäntäni. Minua aliarvioivat sen verran, että vähän närästää.
Ensinnäkin piha-alueesta. Aikaisemmin tuoneet pihaan pulverihiekkaa. Kuuntelin sivusta kipakan rouvan ääntä, jota menivät kuulemaan yhtiömme toimihenkilöt. Ohutjakoinen hiekka kantautui sisälle. Minunkin kämppääni. Hiekka oli kuitenkin jokseenkin puhdasta. Läksi helposti imuroimalla.
Seuraava materiaali ei lähde imuroimalla. Tein kai kardinaalivirheen arvostellessani materiaalia vääränlaiseksi.
Selittivät kuin pikkulapselle:
--- Kun siinä leikitään, niin kivet nousevat pintaan! Voi että?!
Ennätin lausua vain yhden sanan: --- Kivituhkaa...
Minut keskeytettiin napakasti: --- Se on kalliomursketta!
Siihen ei ollut vastaansanomista. Onhan se kalliomursketta, mutta se on seulontajätettä: Kivituhkaa!
Sen koostumus on 0 - 8 mm. Kahdeksaa milliä suuremmat kivet seulottu pois. Parempaan käyttöön.
Siinä se on muhinut jonkin aikaa. Ei noussut kiviä pintaan. Ne kahdeksaa milliä pienemmät sirutkin painuneet näkymättömiin.
Muistini on terveystilanteeni ja vanhuuden kurittama. En juuri eilispäivää muista. Kuitenkin muistan vuoden takaisen yhtiökokouksen.
Ongelma: Lumen valuminen sadevesikouruun. Jäätyminen ja tukkeutuminen. Isännöitsijä sitä pohti. Erehdyin jälleen: Mainitsin kaksi lumijarrua. Ei toimi, sanoi isännöitsijä.
Isännöitsijä arvuutteli ullakon jäähdyttämistä ja vaihtoehtoina jotain eristystä. Menivät tuumailemaan joukolla. Poistui vähin äänin kuultuani kuolleena syntyneitä ehdotelmia.
Lumijarru toimii. Tuo mikä nyt on räystäällä on aivan liian vaatimaton. Mutta ei sitä tarvitse hylätä. Sen voi siirtää ylemmäksi, jossa se jarruttaa liikkeelle lähtevää lumilaattaa.
Räystäälle laitettava kunnollinen lumijarru. Semmoinen on naapurissa Rajakatu 2:ssa. Semmoinen on myös Kutvosen katolla.
Sulamisvesi on pienempi ongelma kuin märkä lumi.
Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Mitä suurempi kahden lämpötilaero on, sitä halukkaammin lämpö pyrkii kylmän suuntaan. Mitä kylmempi on ullakon lämpötila. Sitä suurempi on lämpötilan siirtyminen yläpohjan kautta. Hukkalämpöä.
Tekniikan ihmelapset laittoivat ison torven ja puhaltimen kattoon. Ilman hiukan viiletessä ei huomaa, mutta talvella on joskus pakkasia.
Kahdeksan vuotta olen asunut. Koko ajan on huonelämpö pysynyt 23:ssa. Sekin on "luonnonsuojelijain" mielestä liian korkea, mutta vanhana ihmisenä koin sen miellyttäväksi.
Kuinkas sattuikaan? Eräänä aamuna mittarin lukema näytti kuuttatoista. Eihän se hirveän kylmää ole, mutta epämiellyttävää. Hätäpäissäni kutsuin huoltomiehen tutkimaan makuuhuoneen patteria. Se ei ole lämmennyt koko aikana juuri yhtään.
Mahdoton tehtävä. Venttiili on ollut vuosikymmeniä pienellä. Sakkautunut ja jumittunut.
Ei tarvitse toimia välttämättä. Pidän välioven auki ja huoneen ja keittiön patterit riittävät lämmittämään.
Menin hakemaan vintin "kanahäkistä" lämmintä takkia. Vintin oviaukot tukittu styroksilla. Varmuudeksi tekstattu: "Ei saa poistaa." Mykistyin! Mitä helevetin järkeä? Mitä näillä suojellaan? Poistuin mietteliäänä. Alas mennessäni arvelin olevan nuorempiakin huru-ukkoja kuin minä.
En ottanut syytä niskoilleni. Annoin olla. Jonkin ajan kuluttua menin vilkaisemaan: ---Josko pääsisi komerolle? Joku oli potkinut nuo järjettömyydet hajalle.
Iso torvi ja puhallin tekivät tehtävänsä, mikä oli odotettavissa. Huoltomies joutui kommunikoimaan oveen kiinnittämällä lappusella.
Rahaa hukkaan!
Nyt näyttää lähempänä ikkunaa oleva mittari 24 astetta. Kirjahyllyssä näyttää 25. Hiukan ylimääräistä kustannusta.
