Sydämeni "ruljanssin" aikana joutilaan mieleen tuli muistelut vuosikymmenien takaa. Teurastaessa otettiin kaikki talteen. Sydämet olivat kysyttyjä. Hyvää lihaa. Ensimmäisiä sydämiä käsitellessäni tutkin valkeita suonia. Niitä, jotka minulla vanhana pyrkivät tukkeutumaan. Muuta en muista, en muotoja, vain suonten valkeuden. Semmoisia suonia minultakin peukaloivat.
Kuin videolla muistan ensimmäisen avaamani sydämen. Viilsin puukolla kammiot auki, katselin uteliaana. Pesin veren pois ja se oli valmis tarjottavaksi asiakkaalle.
Veri otettiin talteen niin Mustosen tiloissa kuin taloissa teurastaessa. Verta opetettiin vispaamaan niin kauan kunnes se jäähtyi riittävästi, ettei hyytynyt. Jossain vaiheessa joku vihjasi, että vispaus on turhaa vaivaa. Annetaan veren jäähtyä sopivasti ja kerätään hyytymisainekset pois. Sopiva työkalu löytyi jokaisesta huushollista: ohuista pajuista tehty varpuvispilä. Sitä pyörittelemällä takertui hyytymistekijä ohuina rihmoina vispilään.
Siinäkin yhteys oman vereni hyytymiseen tai hyytymisen estoon. Leikkaus-saumoja suojellaan "paakkuuntumasta" hyytymistä estävällä lääkkeellä: aspiriinilla. Lääkkeen nimi Primaspan. Sitä piti napsia pilleri päivässä.
Seurasi ongelma. Eturauhasen höyläyksen jälkeen kusin verta kymmenen vuotta. Sairaalassakin sen takia, eikä ammattilaiset korjanneet asiaa. Arvelin jollekin. Ehkä se oli sairaanhoitaja? Sanoi ---ei se tihku.
Kyllä vain tihkui. Havahduin totuuteen nähdessäni pytyssä pieniä mustia nokareita, kuin hiiliä. Selvähän se: vuotaa siitäkin putkesta. Yhdessä kontrollissa näkyi hiukan alentunut hemoglopiini.
Olin pitkään huonossa kunnossa. Höperehdin ajoittain.
V 2011 lopetin omalla päätökselläni, systeemiä kuulematta, Primaspanin käytön. Lisäksi nokkosta. Hemoglobiini normalisoitui. Samaa todisti oman voinnin parantuminen.
Primaspan toimi "siivilöijänä" vereni hyytymistekijälle liian tehokkaasti.
