Alaska ?

Suomalaisetko Alaskaan? Utopistista suunnitelmaa ei kai kukaan tosissaan ajatellut.  Sen verran tuossa on totuuden siementä, että Joku amerikkalainen on sellaista ehdottanut. Liekö ollut tosissaan? Sellaisen luin lehdestä. Luultavimmin Savon Sanomista. Kosketusta muihin lehtiin minulla oli tosi harvoin sodan ajan vuosina.
     Muistikuvani on sellainen, että lyhyesti mainittiin henkilön nimi muussa asiassa. Henkilön yhteydessä mainittiin, että hän ehdotti laivattavaksi suomalaiset Alaskaan.
     Olisi melkoinen revohka. Tuskin kustannustehokas? Suomen rannikon satamista on melkoinen huikonen meriä pitkin Alaskaan.
     3,5 miljoonaa kansalaista. Terveitä ja sairaita. Lapsia ja vanhuksia. Sotainvalideja. Karjaa eväsmurkinaksi.
    Semmoinen porukka syö ja paskantaa.
Muistaako Erkki paremmin, mitä tutkijat saavat selville? 

Digitaalit

Ostin ensimmäisen digitalikamerani. Sana digitali tuo mieleen aivan toisen käsitteen: Digitalis. Mitä eroa sanalla digitalis on sanaan digitali? Onhan siinä eroa ainakin pikkuisen. Kamerassani ei ole Digitalista.
   Digitaliksen tarina kertoo mummosta Britanniassa. Mummon yrttilääkkeen totesivat vaikuttavan edullisesti sydämeen. Joku "epäuskoinen" tai utelias ryhtynyt tutkimaan, analysoimaan mummon rohtoa. Että mitä se sisällään pitää.
   Lopuksi löytyikin Digitalis. Jonniin lainen kasvi. enempää minun ei tarvitse tietää, jos sitäkään.
Kehittivät sydänlääkkeen. Sydämeni ongelmien yhteydessä sekin mainittiin. En tarvitse sydänlääkettä. En Digitalista, enkä muutakaan. Riitti kun järjestivät tukkeutuville sydämen valtimoille ohituskaistoja.
    Se nyt vaan on niin kumma, että joka kerta kun digitalisoinnista kuulen, tulee ensiksi tajuntaani Digitalis?

Eilen auttoi Isra täyttämään sairaalan tarvitseman esitietolomakkeen. Haluavat mieluummin sähköisenä. Tiedot ovat jo sairaalan tiedostossa, vaikka kutsu on kuukauden päästä. Selvää edistystä.
    Katsoin viisaammaksi käyttää apua. Asiaa oli viidellä arkilla. Ymmärrykseni riitti. Ymmärrykseni riitti myöntämään virhemahdollisuuden. Saatan kömpelöityneillä sormillani napsuttaa hiirtä väärin.

   Kun ihminen tietää kaiken, tulee maailmanloppu. Uskonlahkon mukaan Jeesuksen Uusi Tuleminen tarkoittaa maailmanloppua. Maailman loppu ei haittaa, kun liittyy heidän uskoonsa, niin pääsee taivaaseen. En pääse taivaaseen. Ei muuten kukaan muukaan, uskokoon mitä tahansa.

   Uskonnon ristiriitaisuus ilmenee siinäkin kun lahkolainen saarnasi Israelin kansan joutuvan sodassa ahtaalle. Sodassa jossa kaikki muut kansat olivat Israelia tuhoamassa. Siinä vaiheessa Jeesus tulee.
Saarnaajaa kuullessani en ymmärtänyt, ettei juutalaiset tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi.  Tänäkin päivänä joku miljardi ihmistä uskoo Jeesukseen, kun niin on opetettu. Nyt saatan liioitella. En minäkään usko, vaikka väestörekisteri liittää minut evlut seurakuntaan.

Jos haluaisin profetoida, tai kykenisin, Voisin ennustaa maailman lopun. Kaksi ennusmerkkiä: digitalisointi ja ydinaseet.

Mauri Sahipakka oli alan mies. Koodasi Ruotsissa vakuutusyhtiölle ohjelmaa. Siis kehittynyt nörtti.
Esitin hänelle visioni: Kun kaikki tieto ja mahdollisuudet pannaan koneen kitaan, niin katastrofi tulee, kun pasmat sotkeutuvat.
Välittömästi sanoi: " Ei sellaista tapahdu."  Hetken atvailtuamme ei ollut enää "idioottivarma".
Yhteiskunnalliset verkot ovat Suomessakin sekoilleet. Tuleeko seuraava sekoilu Soten kanssa? "Minä vähä eppäelen.

Siitä on muutamia vuosia, kun lähes koko Pohjois-Amerikka pimeni. Kuulemma kehittyi jonkinlainen ketju. Toiset kaatoivat toisiaan. Kunhan vaan ei olisi ollut "tietokonevirhe"?

Lähden kauppaan "manuaalisesti". Maksan digitalisesti.            

Digitalisaatio; kehityksen avain vai maailmanloppu.

Uskonlahkon ennusmerkki maailmanlopusta on Jeesuksen uuden tulemisen usko. Sen oivalsin jo varhain oletukseksi ja ihmisten narraamiseksi, että liittyisivät heidän lahkoonsa. Omituisen ajatusmaailmani sekoittaa kaikki nämä. Sekoittuu myös ajatelmani, ettei Suomen pidä hankkia uusia Horneteja. Ei pitänyt hankkia edellisiäkään.

"Mä mistä alkaisin?"  "Kaikki vaikuttaa kaikkeen."
Ensin oli nyrkki. Sitä käytettiin vallan välineenä. Vielä nytkin: "Nyrkin ja hellan välissä."
"Nyrkin ja hellan välissä" tarkoittaa pienen yhteisön välejä. Periaate pätee tänäkin päivänä. Ei kuitenkaan pätenyt omassa perheessäni. Entä siitä eteenpäin?

Nyrkkiä tehokkaampi piti keksiä. Haluttiin isompia alistettavia ryhmiä. Aina perimmäinen kysymys on alistamisesta. Koulukiusaamisessakin. Evoluution ymmärrän ja ymmärrän evoluution ihmisen fyysisessä, biologisessa ja fysiologisessa kehityksessä. Mutta psyyken kehitystä en oppimattomana jaksa ymmärtää. Uskonnolla, psyyken ymmärtämisellä ja avulla hallitaan maailmaa. Ja tietenkin voimalla. Miehen nyrkki pystyi alistamaan perheen. Entä kansojen alistamiseen? Entä maailman alistamiseen?

Nyrkin jälkeen tehtiin tappara. Tapparalla pystyi alistamaan isomman ryhmän, edellyttäen että takana oli enemmän kuin yksi vallan tavoittelija. Toista tapparan omistajaa vastaan joutui kamppailemaan. Kenties valloittamaan toiselta naisen? Tai toiselta heimolta reviirejä?

Kiinan muuria rakensivat suojaksi. Miekkamiehiä vastaan pystyi puolustautumaan mies mieheltä. Mutta jousiampujat tuli uudeksi uhkaksi. Olivat vahvoilla miekkoja vastaan. Sitten käytettiin ratsuväkeä. Ratsuväki kylvi kauhua ja valloitti valtioita.

Lapsuuteni ympäristössä eli Tsaarin armeijassa palvelleita. Ei kuitenkaan enää sodan käyneitä.
Suomessa jatkosodan aikana papparaiset arvioivat: "Nykyään ei ratsuväellä ole merkitystä." Se oli silloin vanhentunutta. Papparaiset ymmärsivät!
Miksi meidän poliitikot tajua, että suihkuhävittäjät ovat vanhentuneita? Jaksavat jankuttaa: Mistä niitä hankittaisiin?
Minun ei pitäisi puhua sodan tekniikasta, tai taktiikasta. Sota on mielettömyyttä. "Sota on rikos ihmisyyttä vastaan." 
Kirjoittelen yksinäisyydessäni. Enkä havaitse julkisuudessa ketään hengenheimolaisiani.

Vaikka kuinka jankuttaisin sodan mielettömyyttä, pakko tunnustaa sodat tosiasioina. Ja Suomi joutuu elämään sen tosiasian varjossa. Päättäjät joutuvat ratkaisemaan tietämyksensä ja ennakoinnin varassa.

Ajattelussa pitää mennä edellä. Pitäisi osata ennakoida. Tämän päivän ratkaisuihin hakevat perusteita aina Talvisodasta lähtien. Perusasiat pitävät edelleen. Sekin tosiasia pitäisi tunnustaa, että Suomi eli suhteellisen itsenäisenä seitsemän vuosikymmentä. Todistaa RAUHAN harjoittamisen edut. Ihmetyttää, miksi Suomen pitää harjoitella sotaa USA:n rinnalla?  Kammiostani katsottuna Itämeri olisi vakaampi ilman USA:n raskasta kalustoa Venäjän porstuvassa.

Sanovat minulle: "Sinä et tiijjä mittään!" "Kansanmiehet" ilmaisevat noin. Sivistynyt eliitti vetoaa olemattomaan   koulutukseeni. Katsomukseni perustuu mediasta kuultuun ja lukemiseeni.

Leh Walesa briljeerasi: "Olen lukenut kaksi kirjaa, toinen niistä Raamattu." Olen lukenut huomattavasti enemmän. Taitaa ensimmäinen olla Raamattu. Lajitovereissani en ole tavannut muita kuin Heikki Hirvensalo, jotka olisivat lukeneet yhden tärkeimmistä: Hitlerin Taisteluni. Kukaan ei ehkä uskalla tunnustaa? En ymmärrä, kun toiset eivät ymmärrä. Kun siteeraan jotain omaksumaani, toverini luulevat minun olevan samaa mieltä. Kun osoittaa kiinnostusta tutkia jotain, katsovat sen merkitsevän myötämielisyyttä.
Kaikessa lapsellisuudessaan mieshenkilö uimahallin saunassa "opetti" minua. Erehdyin siteeraamaan kolmen vuosikymmenen takaista. Vuokatin urheiluopiston alkuaikoina kolmekymmentä vuotta emäntänä toiminut eläköitynyt nainen kertoi: "Parhaiten käyttäytyivät nyrkkeilijät. Huonoimmin käyttäytyivät mäkimiehet ja jääkiekkoilijat."
"Opettaja" esitelmöi minulle typerykselle Teemu Selänteestä. Oli tavannut henkilökohtaisesti Selänteen ja ylpeili sillä. Ja paheksui minua "nyrkkeilijänä", jota en ole.
Vaikka tapaisi kymmenen Teemu Selännettä, ei se kumoa Vuokatin opiston entisen Emännän kokemusta.

Tämmöistä on tajunnan virta. En muista hitustakaan, mitä aloin kirjoittamaan. Mistä sain kimmokkeen.
Väliäkö hällä. Pääasia että jos hamassa tulevaisuudessa joku vilkaisee, pystyy sanomaan erkkiä tyhmäksi.
Jutusta en vaivaudu korjailemaan virheitä.             

Soutamista ja huopaamista

Vaiko jotain muuta? Keksivät yhtäkkiä läänit tarpeettomiksi. Asiaa en tuntenut, arvelin: --- Taitavat joutaa. Henkilökohtaisesti ei hetkauttanut. En tiennyt, mitä jää hoitamatta, jos nuo lakkautetaan.
Vaikuttaa siltä, että olivat tarpeettomia. Kukaan ei jäänyt kaipaamaan.

Soutamista ja huopaamista mainitsi nuori nainen. Rantasalmelta tuli korviini loru: "Ottaa ja antaa ja kananpaskan kantaa".
    Nyt sitten taas perustetaan läänejä, vaikka niille ei ole näillä näkymin käyttöä. Poliitikot kaikessa kunnian kipeydessään tekevät arvovaltakysymyksen järjettömästä hankkeesta. Yksi selvä osoitus sote-sopasta, mikä on todellinen soppa.

Vilkaisin juuri taulukosta läänien verotuksen muodostumisesta. Taulukon tekijöiden mielestä verotusjärjestelmä mullistuu. Poliitikkojen ei tarvitse ajatella, sillä kansa maksaa kaikki vikapistotkin.

Sotekokit eivät halua kuunnella, vaikka jossakin ovat sorvin ääressä varvanneet toimintoja uuteen uskoon ja väittävät laskelmien osoittavan kustannussäästöjä. Pelkällä toiminnan järkeistämisellä. Ja ilman irtisanomisia.

Alun perin piti tajuta, etteivät poliitikot siihen pysty. Eikä ole järkevää mullistaa koko systeemiä. Poliitikot eivät siihen pysty. Poliitikot kyllä hallitsevat kinastelun.
Kokemus osoittaa äkkinäiset liian suuret käänteet vahingollisiksi. Tuommoinen organisaatio kulkee junan tavoin, eikä sitä voi kääntää pois raiteilta, eikä edes pysäyttää.

Josko olisi ollut parempi korjata järjen kanssa epäkohtia. Korjata ammattilaisten toimesta.

Täällä maakunnissa toimii hommat kohtuullisesti. Tuskin paranevat sote-sopalla. Siitä voi lyödä vetoa kunnian ja omantunnon kautta, että kustannukset nousevat.    

Opetushallinnon viisaat

On minulle sanottu: "sinä et ymmärrä." "sinä et tiijjä mittään." Arviot perustuvat vähäiseen koulutukseeni ja sen lisäksi vähäiseen olemukseeni. Lähes "näkymätön mies". Täydellisen karismaton.
    Kuitenkin olen arvioinut asioita kammiossani. Jotkut arviot osuivat oikeaan. Arvioni poikkeaa usein yleisestä käsityksestä.
    Tämän aamun tv kertoi harkittavan numeroarviointia kouluihin. Toimittajat ja "aikuiset viisaat" arvioivat: "Ehkä voitaisiin aloittaa jo neljänneltä luokalta." Oppilailta kysyttiin, pojat vastaili: "Jo toiselta luokalta. Muistan hyvin sen touhakan, millä perusteltiin sanallista arviointia. Olin erimieltä.
Olin kypsällä iällä (liian vanha?), kun kurkistin koulumaailmaan. Kohtuullisella menestyksellä (muiden arvion mukaan, oppilaidenkin). Ymmärrystäni voi hyvällä syyllä epäillä.

Kun menin alakouluun kuuden ikäisenä, ymmärsin hyvin numeroiden arvon 1-10. Myöhemmin tunsin kohteluni epäoikeudenmukaiseksi. Sain mielestäni liian heikkoja numeroita, paitsi laulussa viitosia ja loppulaulussa kuutosen. Ne olivat yläkanttiin. En osannut, enkä osaa nytkään laulaa. Musiikkia opin hitusen verran keski-ikäisenä tanssin kautta. Piirustus ja kaunokirjoitus oli surkeaa. Käsityö jonkinlaista.
Muissa aineissa olin toisia parempi. Laskennossa päätä pitempi muita. Silti sama yhdeksikkö heilläkin.
    Kerran tein laskuvirheen. Opettaja Ida Remes moitti: "Älä sinä Erkki johda toisia harhaan!"
Kaikilla oli sama virhe!
    Seuraavalla laskennon tunnilla peitin vihkoni kyynärpäilläni, etteivät näkisi. Lajitoverit eivät aloittaneet. Ei ollut aikomustakaan laskea omilla aivoillan, jököttivät hievahtamatta. Yksi yksinkertainen syy elämässä menestymättömyydelleni on: En osaa pitää puoliani, vaikka tiedän tilanteen.
    Miksi "viisas" opettaja ei havainnut selvästi näkyvää tilannetta?
    Tiesihän opettaja, kuka osasi laskea. Mutta olisihan hänen pitänyt huomata toisten kurkkivan.
    Silloinkaan en jaksanut olla tiukka. Luovutin.  Selvisin aina laskuista muutamassa minuutissa. Laskut olivat naurettavan yksinkertaisia. Eniten vei aikaa kankealla käsialalla numeroiden raapustaminen.
    Sama jatkui koko talven ja lajitoverit saivat yhdeksikköjä. Minäkin sain yhdeksikön, vaikka en "johtanut toisia harhaan". Vierustoveri kurkki ja tieto siirtyi ketjussa.
     Taktiikkaako? Jäi dokumentteihin Ida Remeksen oppilaiden saamia kiitettäviä numeroita.

Yleisesti kyläläiset tiesivät minun olleen paras oppilas ninä vuosina. Mainitsin jotain tyttärilleni. Seurasi ihmetys: Tuolla huonolla todistuksellako?
    Kertoneeko jotain opettajan kiukku:  "Nyt ei olla Korpelassa!"

Nykyään jankuttavat muutoksesta. Kuitenkin hyväksi koettua ei tarvitse muuttaa muutoksen takia.
Kaikkein kummallisin höyräys oli uusmatematiikka!?
Huuli pyöreänä ja silmät ymmyrkäisinä ihmettelin: Matematiikka uusiksi!? En ymmärtänyt. Näin koulukirjoista moista edistystä.  EI EI EI!
En ole mikään neropatti, mutta matematiikka on matematiikkaa. Mitenkä matematiikan sääntöjä voi muuttaa?
   Joukko-oppi sopii visailuihin: "Mikä ei kuulu joukkoon?"

Nykykäytännössä veikkaamalla vastaajat pärjäävät. Ovelasti "rasti ruttuun" ja läpi menee, että heilahtaa! Oppilas ja opettaja pääsee vähällä. Liian vähällä.
Korpifilosofikin tajuaa tuon.   
 
Ammattikoulun autoluokan vastaus noudatteli "käyrää" rastittamalla oikeita vastauksia.
Olin "sorvin ääressä" ja käytin tilannetta hyväkseni. Laadin saman määrän koekysymyksiä. Koskivat autotekniikkaa. Opettajan sijaiseksi tulin tekniikan puolelta ja osasin laatia saman tasoisen kokeen.
Luokassa oli yksi muita parempi. Sai "virallisesti" annetussa kokeessa tietysti kympin. Siinä kokeessa toteutui jakauma: 9-6 .
Laatimaani paperiin pyysin kirjoitetut vastaukset (esseekysymykset).
Kympin oppilas oli sen tasoinen että vastasi mihin tahansa ja minkälaisiin varmuudella kympin eikä epäilystäkään .
Mutta jakauma poikkesi. Senhän tiesin jo etukäteen. Tunsin luokan ja sain kimmokkeen kokeilla.
Kympin kymppi oli, mutta ei yhtään yhdeksikköä. Jakauma: 8-6. Tunsin luokan ja olisin voinut antaa  samat numerot ilman koettakin. Mutta rastittamalla oppilaat saivat paremman tuloksen.

Haluavatko korostaa keskinkertaisuutta?

Työläisen etu?

Tänä iltana katsoin tv-uusinnan: "Seniori työssä." Kuinka ollakaan: Korpifilosofin ajatusmaailma noudatteli ohjelmassa esiin tulleita käytäntöjä.
Jossain vaiheessa linja-auton kuljettajat vaativat 55 v eläkeikärajaa. Voi hyvällä syyllä, kysyä: Vaativatko kuskit, vaiko vain ay-aktiivit?
Kuulin erään kuskin sanovan: "55 vuotinen on jo köppäukko."  IkiWanha ei ollut sen ikäisenä "köppäukko".
    Tämän kertainen dokumentti esitteli palokuntalaisen. Ei ollut "köppäukko". Palokuntalaiset vaativat 55 v eläkeikää. Perustelivat oikeudenmukaisesti. Mutta korpifilosofi ajatteli täsmälleen kuten dokumentin seniori.
    Jokaisen ei tarvitse savusukeltaa. Muita tehtäviä on, joissa kokemus tulee käyttöön.
    Miksi otan tämän esimerkiksi? Siksi, että sivuaa itseäni. Varkaudessa palokorpraali Juhana Nousiainen vihjasi mahdollisuutta Ahlströmin tehdaspalokuntaan. Jälkeenpäin ajatellen se olisi kannattanut. Erinäiset pyrkimykset ja yksityiselämän tilanteet haittasivat.
   Olin 55 v "köppäukko". Hakivat ihmisiä palo-opistoon. Hesarissa sattui olemaan pääsyvaatimukset. Minä "köppäukkona" pystyin vaadittaviin suorituksiin. Nykyisiä en ole kokeillut. Niitä on muutettu paremmin arvioitaviksi. Sitä paitsi nyt on 85 v.
   Entisissä kokeissa pikajuoksu ja Cooperin testi olivat helppoja itselleni iässä 55 v. Numeroilla ilmaistu vaadittava penkkipunnerrus oli 65 kg.
    Nurmijärvellä Klaukkalassa tuli mahdollisuus kuntosaliin. Kokeilin penkkiä. Ensimmäisellä yrittämällä nousi 60 kg, sen kummemmin pinnistämättä. Epäsäännöllisen ja omaperäisen harrastuksen jälkeen kolmen kuukauden jälkeen nousi 80 kg. Tulos on naurettavan heikko, mutta onko se 55 v "köppäukolle"?  Niinkin lyhyessä ajassa.

En tietenkään hakenut palo-opistoon!       

Rauhaton maailma

Lännen Suuri Päällikkö esiintyy Maailman Herrana. Järjestelee kaiken uuteen uskoon. Jerusalem taitaa olla maailman tärkein paikka. Sinne on latautunut suunnattomat määrät vihaa. Sellaistakin ollut ilmassa, Että tekisivät RAUHAN. Se on jäänyt vain toivon kipinäksi. Liekkiin ei saanut happea. Erinäisten vuosien takaa ja usean presidenttikauden mentyä jäi tajuntaani USA:n presidentin sanomana: "Tiekartta." Rauhansopimusta hieroivat. Ei tullut RAUHAA silloin ja nyt näyttää vielä pahemmalta.
Well, Suuri Päällikkö on puhunut!

Ikuinen uskojen kysymys: Juutalaiset. Kristityt. Muslimit.
Mihin unohtuvat muut uskonnot? Onko niitä? Onko kommunismi kuollut? Epäilen. Pahoin pelkään, ettei sitä ainakaan kuopattu ole.
Israelilaiset kehuvat olevansa Jumalan Valittu Kansa. Sitä ei mikään todista.
Kristittyjen pääjoukko on itseään ylemmiksi katsovia valkoisia. Muslimit enimmäkseen hieman meitä tummaihoisempia.

Nyt vetoavat ihmisyyteen, teeskentelevät suvaitsevuutta. --- Värillä ei ole väliä. Kunpa ei olisikaan!
Sitkeä vihan siemen odottaa vain kastetta, päästäkseen kukoistamaan. Suurimman vihan kohteina ovat valkoiset kristityt. Kansoja valloittaneet ja orjuuttaneet siirtomaavallat.
Lähi-Idän levottomuuksiin eivät ole yksin syypäitä sikäläiset valtiot ja kansat. Kristittyjen Suuri Valkoinen Päällikkö jatkaa perinteitä. Eurooppalaiset suuret valtiot kantavat siirtomaaisännyyden historiallista taakkaa.

Vaikuttaa siltä ettei kukaan muista eikä tiedä miten palestiinalaisia ajettiin kodeistaan leireihin.
Sivuun juutalaisten tieltä.
Vai eikö sellaista tapahtunutkaan?   

Pienten valtioiden pikkudiktaattorit kurittavat vain omia kansalaisiaan. Suurten valtioiden diktaattorit uhkaavat koko maailmaa. Hitlerillä oli takanaan äärimmäisen tehokas kansa.
Olen pohtinut tykönäni seuraavaa diktaattoria. Mistä se voisi nousta?
Silloin oli kaksi: Stalin ja Hitler.
Ketkä kaksi seuraaviksi? Kahdella on pyrkyä. Idän suunnalla Kimillä. Ja Lännen Suurella Päälliköllä. Molemmat hyvää diktaattoriainesta.

Korpifilosofin Natovastaisuus vahvistuu. Kummasti nuoli osoittaa yhä samoihin suuntiin.
Suomen kohtalo kytkeytyi Leningradiin. Olimme liian lähellä. Olemme edelleen yhtä lähellä ja vaaralle alttiina. Vaikka Venäjä ei hyökkää, silti olemme vaarassa. Nato ei sitä vaaraa poista, mieluummin pahentaa asiaa.
Ydinohjuksia on määrä, jolla tuhotaan halutessa maapallon ihmiset moneen kertaan ja vielä sittenkin jää ohjuksia varastoon vuosituhansiksi.

Semmoista päähäni tallentui, että ohjukset ovat suunnattu ja ohjelmoitu valmiiksi osoittamaan kohteisiin.
Hassua ajatella, että Venäjän ohjukset näyttävät vaarattomammilta kuin USA:n vastaavat?!
Pietari on miljoonakaupunki. Sinänsä merkittävä, mutta myös sotilaallisesti tärkeä. Ei tarvitse olla kummoinen strategi, tajutakseen Pietarin yhdeksi kohteeksi. Korpifilosofin ymmärrys riittää.

Kun ohjukset lentävät ja muutamia osuu Pietariin, sen jälkeen ei Suomea ole!
Nato ei varjele! Eikä Herra!   

Kunto vaihtelee

Koneella näpräämisen välillä vilkaisin televisiota. Juhlivia katsoessa tuntee itsensä tarpeettomaksi. Elämä soljunut vähämerkityksellisissä puuhissa. "Tulipahan tehtyä". Tänään apeampi päivä. Kävelin illansuussa. Taapertavaa astuntaa kuljin melko pitkälle. Jaksoin yllättävän hyvin.

Eilen oli tavallista parempi päivä. Alan tottua kuntosaliin. Liikuttelin vempaimia kohtuullisesti. Viivyin salilla pitempään kuin aikaisemmin. Testinä pidän penkkipunnerrusta. Tämmöiselle asialle saa nauraa vapaasti. Aloitin 30 kilon painolla. Joka kerralla lisään hiukan. Ensimmäiseksi tavoitteeksi ajattelin 50 kiloa. Sen luulen saavuttavani helposti, eilen nousi 45 kiloa. hah-hah. 60:ntä haaveilen. 65 on oma painoni. ???
Ei kai?

Uiminen sujui paremmin kuin pitkään aikaan. 400 metriä. Aivan altaan mittaa en päässyt hengittämättä, muta 20 metrin ylitys on sepelvaltimotautiselle vanhukselle saavutus. Jonain päivänä pitemmälti.

Tuskin. Jo eilinen tuntui sujuvan kohtuullisen hyvin.