Koneella näpräämisen välillä vilkaisin televisiota. Juhlivia katsoessa tuntee itsensä tarpeettomaksi. Elämä soljunut vähämerkityksellisissä puuhissa. "Tulipahan tehtyä". Tänään apeampi päivä. Kävelin illansuussa. Taapertavaa astuntaa kuljin melko pitkälle. Jaksoin yllättävän hyvin.
Eilen oli tavallista parempi päivä. Alan tottua kuntosaliin. Liikuttelin vempaimia kohtuullisesti. Viivyin salilla pitempään kuin aikaisemmin. Testinä pidän penkkipunnerrusta. Tämmöiselle asialle saa nauraa vapaasti. Aloitin 30 kilon painolla. Joka kerralla lisään hiukan. Ensimmäiseksi tavoitteeksi ajattelin 50 kiloa. Sen luulen saavuttavani helposti, eilen nousi 45 kiloa. hah-hah. 60:ntä haaveilen. 65 on oma painoni. ???
Ei kai?
Uiminen sujui paremmin kuin pitkään aikaan. 400 metriä. Aivan altaan mittaa en päässyt hengittämättä, muta 20 metrin ylitys on sepelvaltimotautiselle vanhukselle saavutus. Jonain päivänä pitemmälti.
Tuskin. Jo eilinen tuntui sujuvan kohtuullisen hyvin.
