Näköni heikkeni kiusallisen huonoksi. Kaihileikkaus selvensi huomattavasti. Tuntuu kummalta sellainen silmien sorkkiminen. Ottavat jotain riekaletta pois ja panevat keinotekoista tilalle.
Asuimme muutaman vuoden sokean Antin talossa. Antti pyysi korjaamaan mandoliiniaan. Joku nappula oli vialla. Korjasin myös sähköparranajokoneen. Vanhanaikainen värkki ei ollut liian elektroninen. Pystyin korjaamaan. Laite sai värähtelevän kärkien avulla. Samaan tapaan kuin vanhoissa puhelimissa hälytys toimi katkojamekanismilla. Antin koneessa tarvitsi vain puhdistaa kärjet kärkiviilalla. Kuten virranjakajan katkojan kärjet autoissa. Nyt ei semmoisia kärkiä ole autossa saati partakoneessa. Elektroniikka pelaa.
Antti saattoi tulla kysymään: "Kato, onko minun silimät oikein päin." Useimmiten molemmat lasisilmät olivat oikein, silmäterän kuvio minuun päin.
Tarina kertoi Antin hommanneet tandem polkupyörän, jolla ajoi edesmenneen vaimonsa kanssa. Luotti kai "ohjaukseen". Kerran Sammalismäessä harhautuneet polulta. Pusikosta kuului vihastunut naisen ääni: "Kahtosit sinäkii, etkä vuan toljottas!"
Lieneekö totta, vai urbaani legenda?
Vähän vanhempi tarina. On totta, näin sen omin silmin. Tapahtui 1940-luvulla. Kirkkoharjun ranta oli ainut hiekkaranta isolla alueella. Kesäisinä sunnuntaipäivinä kokoonnuttiin sinne joukolla uimaan ja tapaamaan toisia.
Joku nuori nainen pudotti hiekalle pienen esineen. Ei löytynyt heti. Joku viisasteli: "Ota silimä kättees, niin niät paremmin. Topi Hujanen tarttui toimeen. Sotainvalidi nappasi lasisilmän käteensä ja kumartui hiekalle. Topilla oli kuitenkin toinen silmä terve.
