Suomi on pullollaan vouhottavia hurskastelijoita. Itselläni on "toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla". Ilmaisu tallentui mieleeni lapsuudessa. Sitä toisti Isoäiti yhtä mittaa. Nyt olen siinä vaiheessa maallisella matkallani. Vaivaisella vaelluksellani. Laitoshoito vaanii, joskaan ei aivan nurkan takana.
Säilytän toimeliaisuuttani mahdollisimman pitkään, jos suinkin voin siihen vaikuttaa. Joka tapauksessa tunnen helpottavana, kun säilyin näinkin pitkään. Jotkut sanovat: "korkea ikä". Tuota en joka hetki edes muista.
Kaikkien puolueiden poliitikot liittyivät kauhistelevien kuoroon. Veisaavat hurskastelevaa virttä. Laativat hallitukselle välikysymyksiä.
Vanhana sosialidemokraattina olen pettynyt. Sosialidemokraattinen ajatusmaailma pesiytyi minuun seitsemän vuotta sitten.
Kansakoulu kamraatti Pauli Tolonen sanoi, joskus 70 - luvulla:
--- Minä ihmettelen, ,miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet vielä huonommista oloista kuin minä?"
Sitä pohdin joskus itsekin. Tyhjentävää vastausta en keksinyt. Sodan jälkeen tuntemani kommunistit olivat rääväsuita räksyttäjiä. Ehkä osaltaan vaikutti valehtelu, jota kuului Neuvostoliitosta. Nykyisin käyttävät määritelmää: valeuutiset. Sitä käyttää ahkeraan muuan "iso mies".
Lähettivät "valeuutisia". Huomattavat tekniikan ja tieteen kehittäjät kerrottiin olevan venäläisiä. Osasin lukea varhain ja lukemisen ymmärtäminen kehittyi. Silloin en kuitenkaan ymmärtänyt ristiriitaa, että eihän väitetyt venäläiset keksijät voineet olla kommunisteja?
Kuopiolaisessa lehdessä: Kansan Sana oli kerrassaan jumalallinen "tieto": "Neuvostoliitossa on keksitty "ikuisen elämän lääke". Sitä käytetään ensiksi Staliniin, "ihmiskunnan suureen hyväntekijään".
Siniharmailla silmilläni näin sosialidemokratian hyvänä ja oikeudenmukaisena. Sosialidemokratian edustajat koin rehellisinä.
Silmistäni poistui kaihi vähitellen. Demarit eivät ole "pekkaa pahempia". Itsekkäitä pyrkyreitä, kuten muuan pyrkyri on sanonut: "Halusin luoda uraa politiikan alalla." Yhteisten asioiden hoitamista. Mahdollisuuksien taidetta. Uran luomisesta en muista suoraan sanotun, ennen kuin sain tuon silmiini mediasta.
Demareita oli lukuisissa hallituksissa ja ylpeilevät saavutuksilla. Arvokastakin on saavutettu, mutta on hurskastelua unohtaa seikat, joista nyt muita arvostelevat.
Joroisissa asuessani lähipiirini demarivaikuttajat kampesivat minua politiikan aktiiviksi.
Oli niin ällikällä lyöty ja äkkinäinen, etten osannut edes kieltäytyä, kun vuosikokouksessa joku ehdotti minua uudeksi puheenjohtajaksi. En halunnut, enkä ollut pätevä, eikä asiasta kukaan maininnut etukäteen.
Eteni äänestykseen, jota en uskonut unissanikaan "voittavani".
Jos minulla olisi ollut ymmärrystä, olisin voinut kumota äänestyksen tuloksen. Se ratkaisi "edukseni" kolme alaikäistä, jotka tietenkin äänestivät minua.
Senkin tajusin vasta liian myöhään, vaikka olin kyllä lukenut TUL:n säännöt. "Äänioikeutettuja ovat 17 vuotta täyttäneet liiton jäsenet". Viisitoista vuotisten silmissä olin kunnioitettu. Seuran ainoa näkyvä urheilija.
Demareiden mandaatilla edustin seuraani piirin vuosikokouksessa. Ymmärrykseni ei riittänyt vaikuttamiseen muuten kuin osallistumalla äänestykseen vuosikokouksessa. Semmoinen typeryys vallitsi demareissa, että piti tunnustaa puolta kahdesta "leiristä". Olin "enemmistön", "voittajan puolella. Junttakokous oli vuosikokousta edeltävänä päivänä.
Työssäni viihdyin huonosti. Tein hiukan tyhmän radikaalin ratkaisun. Meni Helsinkiin hankkimaan uutta ammattia. Herättänyt ihmetystä. Luulleet minun menneen "Kuukilaisten" politrukiksi.
Epämiellyttävä junttakokous ja demareiden riitely oli tavallaan onneksi. En sopinut poliitikoksi. En sopinut myöskään yrittäjäksi. Pehmeän luonteeni takia. Liian kiltti, kun pitäisi olla "Paksu nahka ja rennot lihakset".
Demarit pääsevät (joutuvat) "tulilinjalle". Seuraan mielenkiinnolla ja saatan panna muistiin.
Demareiden riitely sai minut jättämään äänestämättä eduskuntavaaleissa. Kuinka ollakaan huomasin "erkki-ilmiön". Suuri määrä "erkkejä" pysyi poissa uurnilta ja demareiden edustuspaikat romahti.
