Helsingin olympialaisten soihdunkantajaksi stadionille valittiin Paavo Nurmi. Jotkut protestoivat aiheellisesti: "vanha, kaljuuntuva mies!" Paavo Nurmi nautti Jumalan statusta? Paavo Nurmi toimi ansiokkaasti talouden saralla. Ei hän edustanut enää kisailevaa nuorisoa.
Saman kaltainen jumalointi ilmenee edelleen. Paavo Nurmi oli vertaansa vailla urheilijana. Janne Ahonen oli vertaansa vailla urheilijana. Mutta ei mielestäni Jumala. Janne ahosta hyysättiin ja yritettiin pitää maailman huipulla vielä silloin, kun hän oli jo "kehäraakki". Sillä seurauksella, että Suomesta loppui mäkihyppääjät!
Sitten ei pitäisi unohtaa: "- Sehän on vain urheilua." Ihmiset harhaantuvat uskomaan, ettei urheilu ole "vain". Onko urheilu elämää suurempi?
Viimeiset uutiset kertovat Janne Ahosen ryhtyneen yhdistetyn joukkueen välinehuoltajaksi. Janne Ahonen, jos kukaan on siihen pystyvä, vaikkei enää itse pitkälle hyppääkään. Hänen asiantuntemustaan ei kukaan pysty kiistämään.
Skeptikon kysymys: "-- tarvitaanko juoksijoita, mäkihyppääjiä, tai ylipäänsä ammattiurheilijoita?
" -- Kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja."
Tero Pitkämäki oli aikansa maailman huipulla. Semmoisiin tuloksiin ei pääse "pojat puoletkaan".
IkiWanha Erkki sanoo: -- Tero Pitkämäki on keihäänheittäjänä "kehäraakki". Hänen mahdollisuutensa ovat "ulosmitattu". Miksi yhteiskunnan pitää vielä hyysätä? Eikö jo riitä? Hänelle kunnia, mikä hänelle kuuluu!
Tarvitseeko Suomi keihään heittäjiä? Tarvitseeko Suomi ammattiurheilijoita?
Tarvitseeko Suomi sirkushuveja? Kyllä kai?
Minkä verran ammattiurheilijat tartuttavat liikunnan harrastusta? Liikunnan hyöty tunnustetaan, mutta urheilun ammattilaisuus on suurimmalle osalle saavuttamaton. Unelma vain.
