Viisas professori julistaa kesäaikaan siirtymisen ihanuutta. Talviaika perustuu pitkään vaikuttaneeseen käytäntöön.
Professorin ikää ei mainita. Sitä vaan, että saattaa olla ennen orofessorin syntymää, kun luin jostakin tekstistä määritelmän: "kun aurinko on meridiaanissa."
Siitä määräytyy kellon ajaksi kaksitoista.
Raamatussa sitä en liene löytänyt. Luultavasti vanhasta allakasta? Mieleni vastaanottavimpana aikana en ollut oppikoulussa. Tukin kuorinnassa ja muissa askareissa.
"Tietokirjojani" oli Yhteishyvä, Kuluttajain lehti ja Karjatalous. Osuustoiminnalliset yritykset toimittivat jäsenilleen.
Ja Raamattu.
Miehuusiässäni sattui käsiini sarja: "Tietojen kirja" . Siitä luin lähes kaiken. Suppeitahan artikkelit olivat. Tähtitiede kiinnosti erityisesti.
Pränttäsin tuohon siksi, kun usein minut ymmärretään väärin. Useimmiten tahallaan. Ei minulla itselläni sellaista neroutta ole, että omalla ajatuksellani olisin oivaltanut asian, johon nyt puutun.
Lainaamassani lauseessa sana meridiaani, oli käsittämätön. Luonnollisesti sitä ei ollut sanavarastossani. Outo sana. Siksi se painuikin tajuntaani.
Kesä- talvi- tai vaikkapa syys- , ei vuorokauteen saa lisätunteja. Meridiaanit, aikavyöhykkeet ja kellon ajat ovat ihmisten määrittelemiä.
Aurinko ON.
Professorin minitsemat epämukavuudet ovat ihmisen tyhmyyttä. Työajat ja muut voi säätää mille kellonlyömälle tahansa.
Yhtenä vuotena oli Suomessa "kesäaika." Epäilin, jos muistan väärin. Varmistin sen ikätoveriltani, hänkin muisti asian.
Sen vahvistaa muistamani Oki Räisäsen "nurkkavitsi" Savon Sanomissa. Karjatilallinen vastasi kellon ajan siirtämisen vaikutuksesta eläimiin:
_-- Ei haettoo mittään, noustaan viijeltä ja ollaan nuosovinamme neljältä
