!!??
Ne ovat harvat ja valitut, jotka ratkaisevat ongelmia. Jos ratkaisevat? Suhtaudun kriitisesti määritelmään "ongelman ratkaisu". Vuosikymmenien aikana ratkaistut ongelmat näyttävät poikivan lukuisan määrän uusia.
Tuntuu jotenkin hupaisalta, jos uskovat ongelmien ratkaisu kyvyn kehittyvän pehmusteiden päällä lojumalla alakoulussa. Ei lojumalla kehity yläkoulussa. Entä yliopistossa. Mielestäni yliopistoihin ei pidä valita ketään "lojumaan". "Ikuiset ylioppilaat".
Naurattaa "megalomaaniset ongelmat". Kaikkien ei tarvitse opiskella niin paljon, että ymmärtäisivät tuommoisia sanahirviöitä tullakseen arvostetuksi.
Tarvitaan enemmän käytännöllisiä osaajia. Osaamiseen ei kehity patjojen päällä lojumalla. Ammattikoulukaan ei saa liikaa teorisoitua. Ensimmäisen kerran törmättyäni käsitteeseen: Ammattikorkeakoulu. Kysyin itseltäni: Mikä siinä on ammattia ja mikä korkeaa? Korkean tason ammattilaisia kehittyi ammattikoulun pohjalta. Kehittyi myös dunareita, lintsareita ja lorvailijoita. Koulutuksesta huolimatta.
En vastusta koulutusta. Päin vastoin! Olisin mieluusti opiskellut ja luullakseni pärjännytkin. Olin nopea lukija, testaamalla todettu.
Lapsillani ,lapsieni lapsilla ja nykyisellä neljännellä polvella on mahdollisuuksia, joita itselläni ei ollut. Suomi kehittyi huimasti, jota on vaikea uskoa todeksi. Nykyiset vain eivät voi kuvitellakaan lähtökohtia, eikä kivisen ja kuoppaisen matkan pituutta maailman myrskyissä.
Opiskelinkin. Varsin varttuneella iällä. Aina olin vähän myöhässä. Tai kohtalon ivaama. Työ haittasi pahasti harrastuksia. Ei estänyt itseopiskelua. Se tuntuu turhalta, kun ei saavuta titteliä.
Kävin läpi tuon kirjoittamani.
Eipä ole kummoista sepustusta. Nytkähtevää tajunnan virtaa. "Kirjoitin minkä..."
