perjantai 1. marraskuuta 2019

Hiljaista kitumista

Pieni sairauden poikanen saattoi sittenkin olla influenssan tapainen, vaikka ei tuntunutkaan reisien juilimisena. Tuntui menneen ohi kolmessa vuorokaudessa, kuten yleensä. Kun en tuntenut itseäni sairaaksi, toimin kuten yleensä. kävin ulkona ja uimahallissa. en jaksanut uida kuin satasen. Lepäilin päiviä. kun ei tuntunut pahalle, menin uimaan. En kunnolla jaksanut. Kun ei itse tunne, onko sairaampi vai terveempi, en liikaa varonut. Lepäilin välillä muutamia päiviä. Monta päivää pysyin sisällä. Eilen en käynyt uimassa. Nyt ei tunnu pahalta, menen hallille.
    Tavallisesti, kun rasitusta ei tule ilmaantuu unettomuutta. Viime aikoina olen nukkunut epätavallisen paljon. Joskus kuitenkin katkonaisesti elintoimintojen vaatimuksesta.
   Normaalisti torjun unettomuutta riittävällä liikunnalla rasittamalla. Nyt en siihen pysty sairailla jaloilla. Nyt väsyttää uiminenkin. Jonain aamuna saatan nukkua yhdeksään. Semmoisen päivän iltana
saatan huolestua nukkumisesta. Menin sänkyyn yhdeltätoista. Nukahdin ilmeisesti pian, koska en muista valvomisesta, enkä ajatusten ruuhkasta. Kusiherätys tuli kahdeltatoista. En varmaankaan valvonut pitkään. Seuraava valpastuminen kahden maissa. Ilmeisesti nukahdin nopeasti. Seuraavan kerran näytti kello puoli viittä. Käväisin asialla ja painuin pehkuihin. Tämmöisessä tapauksessa on normaalisti kriittinen vaihe, unen saannin vaikeus jopa kahdeksi - kolmeksi tunniksi. Sitä pelkäsin, kun en heti nukkunut. Käytän siihen keinoa, vaikka aamu oli niinkin pitkällä. Nousin ylös kello viisi.
Panin kattilan liedelle. Puurotarvikkeet siksi aikaa, kun näkyi poreilu kiehumisen alkamisen merkiksi. Virta poikki, kansi päälle ja hautumaan. Sitten sängyn päälle selälleen ja käpälät seinälle. Kymmenen - viisitoista minuutia ja hautuneen puuron kimpuun. Syötyä peiton alle pötkälleen. Kömmin ylös, vilkaisin kelloa, Yllätys, yllätys -  puoli yhdeksän!? 
  Jonain yönä olin nukkumisen hoteilla kymmenenkin tuntia. Eikä katkoja enempää kuin yhteensä tunti.  Jos enempi lojuu, alkaa jo hautumaan.
   Viiden maissa heränneenä tuntuu usein virkeältä. Myöhään nukkuneena väsymys on voimakkaampi. 

Tämöistä en kerro kasvokkain kellekään. Siitä vain seuraisi moite: "Miksi et lääkäriin?"  Miksi menisin, kun on selvää, ettei ole tarvis.  Rokotusta en ota, kun ei ole varmaa, kumpi rasittaa enemmän: rokotus vai influenssa? Kuolemakin tulee, jos ei heti, kuitenkin lähitulevaisuudessa.

Paikallislehteen pränttäsin mitä käki ennusti. Sen mukaan saavun portille tulevana kesänä.
Netistä luin tilastonikkarien laskelmat elinajan odotuksesta ja pituuksista. Mitä käyttäneet perusteina, kun kirjaisin syntymäaikani? Sen perusteella sanovat kuolinpäiväkseni 12 maaliskuuta 2024.
Joka elää, näkee kumpi ennusti lähemmäksi: käki vai tilasto? Kumpikin voi olla yhtälailla oikeassa kuin väärässäkin. Itse en aio siihen vaikuttaa, enkä jouduttaa. Enkä voi estää, mutta ei tarvitsekaan.